Sosiaalidemokraatit ovat viimeksi vetäneet hallitusneuvotteluja Suomessa vuonna 1999, ja sen huomaa. Julkisen keskustelun perusteella vasemmistolainen ajattelu on tupannut unohtua monilta.
Tämä näkyy niin rasittavan monotonisena Twitter-parkumisena kuin iltapäivälehtien ”puolueettomissa analyyseissä”, joista Kansan Uutisten toimituspäällikkö Kai Hirvasnoro muistutti omassa kolumnissaan.
Tämä näkyi myös tiedotusvälineiden – myös Kansan Uutisten – reagoinnissa hallitustunnustelija Antti Rinteen tiistain kommentteihin. Demarien puheenjohtaja sanoi Säätytalolla, että tuleva hallitus ei lähde leikkauslinjalle.
– Tämä hallitus voi käyttää sekä pysyviin menolisäyksiin että investointiluontoisiin menoihin merkittävästi lisää rahaa, kommentti kuului.
On paljon puhuvaa, että tätä pidettiin suhteellisen suurena uutisena Suomessa. Olemmehan tottuneet siihen, että ensin valtiovarainministeriön virkamiehet lataavat leikkauslistansa, minkä jälkeen teknokraattinen poliitikko lähtee toteuttamaan sitä.
Nyt hallitusneuvotteluja on Rinteen ja SDP:n johdolla lähdetty käymään eri asetelmasta. Myrskyhän siitä seurasi, koska vallalla olevan ajattelun mukaisesti eiväthän poliitikot saa pohtia pitkälle tulevaisuuteen.
Kun julkinen keskustelu on ajettu ”mistä leikataan ja kuinka paljon” -asetelmaan, ei tarvitse ihmetellä populismin nousua. Esimerkiksi Britanniassa talouskuripolitiikka oli yksi iso tekijä, joka johti EU-eroa ajavien voittoon kansanäänestyksessä.
Suomessa etenkin perussuomalaiset ovat hyötyneet puheesta, jossa on korostettu, että hallituksen politiikalla ei ole vaihtoehtoa.
Nyt Rinteellä ja kaikilla tulevilla hallituspuolueilla on mahdollisuus näyttää, että vaihtoehtoja on. Selvää on, että puheiden lisäksi tarvitaan tekoja. Ja sekin on selvää, että ei tuleva hallitus – jos sellainen syntyy – pelkkiä mahtavia päätöksiä tee.
Mutta tärkeimmän se voi tehdä. Kuten Helsingin yliopiston tutkija Lauri Holappa huomautti, nyt on tapahtumassa merkittävä poliittinen muutos.
Ja tuo muutos ei saa jäädä aikeen tasolle.