Kirjoittaja on väitellyt sarjarikollisten profiloinnista psykologian tohtoriksi.

Viime vuonna ilmestyi poikkeuksellisen paljon kiehtovia suomalaisia esikoisdekkareita. Koko pankki ei silti mennyt tyhjäksi. Sarjarikollisten profiloinnista psykologian tohtoriksi väitellyt Mikael Viima näyttää esikoisellaan Verijälki, ettei ole oikeastaan mitään rajaa, mihin dekkaria ei voisi suunnata. Siinä on jotain henkistä sukulaisuutta elokuussa ilmestyneen Janne Toivoniemen psykedeelisestä etsivätoimistosta kertovan Sateenkaarimurhien kanssa.

Nykytyyliin Viimakin aloittaa kokonaisen kirjasarjan. Sen sanotaan pohjautuvan todellisiin rikoksiin viime vuosikymmenten ajalta. Voisi lisätä, että väkivaltarikoksiin. Niiltä osin kuin Verijälki on tavallinen dekkari, sen maailma on synkkä ja ahdistava, mutta realistinen. Väkivalta jättää rumat jäljet, eikä välttämättä vain uhriin ja tekijään. Kummallakin on lähipiiri, joka saa osansa kärsimyksestä.

Viiman päähenkilö on väkivaltarikostutkija Aarni Susi, joka leppoisan oloisen savoa puhuvan työparinsa Otson kanssa paneutuu sinnikkäästi mahdolliseen murhaan ja siihen liittyvään mahdolliseen itsemurhayritykseen. Vankilasta vapautunut naisten viiltelijä Kärkkäinen löytyy merestä kasvot muusina ja vieressä on Markus Sinkkosen mereen ajama auto. Sinkkonen saadaan pelastetuksi ja sairaalaan. Liittyvätkö tapaukset yhteen?

Susi ja Otso yrittävät koota palasia yhteen yövuoroissa. Jo se on dekkarille epätavallista, että näin paljon paukkuja laitetaan vain mahdollisen henkirikoksen tutkintaan.

Tapahtumat alkavat joulukuun alussa. Lyhyissä välinäytöksissä kolme viikkoa myöhemmin Aarni Susi on huumattuna karibialaisella lentokentällä ja sitten liikelentokoneessa matkalla jonnekin.

ILMOITUS

Verijälki on osittain normaali dekkari, jossa selvitetään rikosta, mahdollista sellaista ainakin. Se toinen osa on kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivän ja pillereitä ja viinaa nappaavan Aarni Suden sisäistä monologia ja tajunnanvirtaa, joka osittain toimii, osittain ei, koska kerronta puuroutuu. Susi on sisältä rikkinäinen ihminen. Mitä kaikkea hän on menettänyt, selviää kokonaisuudessaan ehkä vasta seuraavissa osissa.

Kolmas osa Verijälkeä on lopulta ovela ja looginen rikosjutun kokonaisuus. Romaanin outo alku saa selityksensä. Takakannessa lukee, että Aarni Susi, askeleen päässä pahasta. Siitä juuri on kysymys. Verijälki palkitsee lukijansa, vaikka ei aivan täysosuma olekaan.

Mikael Viima: Verijälki. 357 sivua, WSOY.