Lehtikuva/Vesa Moilanen

HS:n haastatteleman kolmen politiikan ja valtio-opin tutkijan mielestä presidentti Niinistö koettelee valtaoikeuksiensa rajoja.

Tutkijat eivät näe presidentti Sauli Niinistön vallankäyttöä instituution kannalta kovin selkeänä. Åbo Akademin valtio-opin professori Kimmo Grönlund toivoo presidentin pitäytyvän ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksissä ja menevän niissä valtioneuvoston kannan mukaan.

– Tässä ei nimenomaan ole kyse siitä, onko Niinistö hyvä tyyppi. Hänen jälkeensä voi tulla joku muu, joka ei ole niin hyvä tyyppi, sanoo Grönlund.

Tampereen yliopiston valtio-opin professori Tapio Raunio arvioi Niinistön presidenttinä pyrkineen käyttämään valtaoikeutensa täysmääräisesti. Raunion mukaan Niinistö on koko presidenttiytensä ajan jossakin määrin pyrkinyt puuttumaan tai osallistumaan myös sisäpolitiikkaan, vaikka se kuuluu hallituksen toimivaltaan.

Johanna Vuorelma: Politiikassa keskustelu ja kommentointi on vallankäyttöä.

Tampereen yliopiston tutkijatohtori Johanna Vuorelma oudoksuu myös Niinistön omaa näkemystä siitä, että presidentillä olisi samanlainen puhe- tai sananvapaus kuin kenellä tahansa kansalaisella. Vuorelma korostaa, että politiikassa keskustelu ja kommentointi on vallankäyttöä.

Hän pitää tärkeänä politiikan instituutioiden ja käytäntöjen periaatteellista puolustamista, jotta ei muodostu toimintatapoja, joiden avulla valtaa voi käyttää myöhemmin, vaikka taustalla eivät olisi hyvät pyrkimykset.

ILMOITUS

Grönlund kuvaa HS:n jutussa presidentin yhteydenpitoa eri poliittisiin ja yhteiskunnallisiin tahoihin Grönlund ”soitteluvallan käyttämiseksi”. Vuorelman tavoin hän toteaa, ettei Niinistö ole kuka tahansa toimija ja presidentin kannattaa harkita tarkkaan, milloin käyttää julkisessa keskustelussa mielipidevaltaansa.

Presidentti koputtelee hallituksen tontilla

Niinistö on aktivoitunut kansansuosion myötä ottamaan kantaa asioihin, jotka eivät kuulu hänen rooteliinsa. Koronakriisin aikaan hämmennystä herätti hänen esityksensä hallituksen päätöksentekoa tukevan ”nyrkin” perustamisesta.

Tästä ei saatu vastakkainasettelua presidentin ja pääministeri Sanna Marinin (sd.) välille. Välit näyttäytyvät julkisuudessa kohteliaina, kahden valtainstituution edustajien vuoropuheluna.

Hallitus on pyrkinyt pitämään oman tonttinsa rajat selkeinä huolimatta siitä, että presidentti on kansansuosionsa myötä käyttänyt mielipidevaltaansa. Myös hallituksella on vahva kansansuosio, joka on antanut selkänojaa poliittisille päätöksille etenkin koronakriisin aikana. Vuoden 2011 jälkeen TNS Kantarin mielipidemittauksissa ei ole millekään hallitukselle mitattu Marinin hallituksen tasolle yltäviä kannatuslukuja. Kriisin aikana hallitus on kerännyt poikkeuksellista luottamusta.

Mitään nyrkkiä ei perustettu Niinistön ehdotuksen mukaisesti. Hallitus ei myöskään edennyt EU:n ehdottaman komission tukipaketin käsittelyssä Niinistön huolien mukaisesti, vaikka presidentti puuttui poliittisesti vaikeaan EU:n komission ajamaan elpymispakettiin varoitellen velkaantumisesta Kultaranta-keskusteluissa toukokuussa.

Hallituksen kokoonpano ruokkii presidentin aktiivisuutta

Raunio kysyy, että onko ylipäätään oikein, että presidentti tavalla tai toisella puuttuu asioihin, jotka eivät hänen toimivaltaansa kuulu. Hänen mukaansa presidentin olisi hyvä pidättäytyä siellä omalla reviirillään, joka tarkoittaa ulko- ja turvallisuuspolitiikan yhteisjohtamista hallituksen kanssa. Kaikki muu jätettäisiin hallitukselle mukaan lukien Eurooppa-politiikka.

Niinistö on tulkinnut ongelmaksi EU:n huippukokoukset valtiosäännön kannalta. Suomessa ulkopolitiikasta päättää presidentti yhdessä valtioneuvoston kanssa, mutta EU-politiikka kuuluu hallitukselle ja huippukokouksissa Suomea edustaa pääministeri.

Raunio näkee erilaisista ideologisista linjauksista johtuvia jännitteitä enemmän ja hän olettaa niitä olevan jatkossakin.

– Nyt on puolestaan tämä vasemmalle kallellaan oleva hallitus, ja se kyllä minun mielestäni jonkin verran näkyy tässä asetelmassa, Raunio sanoo HS:n haastattelussa viitaten Niinistön viime aikojen aktiivisuuteen.