Lehtikuva/Eric Feferberg

Ranskan puoluekenttä on myllerryksessä Emmanuel Macronin vaalivoiton jälkeen.

Tuskin oli Emmanuel Macronin valinta presidentiksi viime sunnuntaina varmistunut, kun puolueet alkoivat täydellä teholla suuntautua kesäkuun 11. ja 18. päivinä pidettäviin kansalliskokouksen vaaleihin.

Vaalitavan takia puolueiden prosentuaaliset gallup-lukemat eivät kerro paljoakaan parlamentin tulevasta kokoonpanosta.

Ranskassa on 577 vaalipiiriä ja jokaisesta valitaan yksi edustaja. Kaksivaiheisen vaalin toiselle kierrokselle pääsevät kaikki vaalipiirissä vähintään kahdeksasosan eli 12,5 prosenttia saaneet.

Sosialistipuolueen hajoaminen käynnistyi.

Vaikka Ranskan presidentillä on suuret valtaoikeudet, ovat hänen toimintamahdollisuutensa heikot, jos hän ei saa myötämielistä ”presidentillistä enemmistöä” kansalliskokoukseen.

Viime vuosikymmeninä presidentteinä ovat vaihdelleet keskustaoikeiston pääpuolueen ja sosialistien (sosiaalidemokraattien) edustajat. Presidentillä on joko ollut tukenaan oman puolueen enemmistö kansalliskokouksessa, tai sitten hän on joutunut tyytymään ”rinnakkaiseloon” (cohabitation) toisen suuren puolueen johtaman hallituksen kanssa.

ILMOITUS

Nyt tilanteesta on tulossa monimutkaisempi. Mikään puolue tuskin saa yli puolta paikoista.

Macronin kumppanit

Macronin runsas vuosi sitten muodostaman En Marche!-liikkeen uskotaan saavan pitkälle yli 200 paikkaa ja nousevan kansalliskokouksen suurimmaksi ryhmäksi, mutta se tuskin saa enemmistöä.

Sen sijaan Macronin mahdollisuuksia saada muiden puolueiden edustajilta riittävää tukea hallituksen muodostamiseen pidetään hyvinä.

Puolueena Macronin kanssa liittoutuneena on vain keskustalainen MoDem, mikäli viime hetken riidat ehdokasasettelusta eivät hajota liittoa.

Henkilötasolla Macronin puolue on saamassa tukea myös osalta keskustaoikeiston pääpuolueen Tasavaltalaisten kansanedustajista.

Macronin liikkeen listoille on pyrkinyt ja kelpuutettu 21 sosialistia. Lisäksi siellä 4 nykyistä edustajaa ympäristöpuolue EELV:stä, joka presidentinvaaleissa oli liittoutuneena sosialistien kanssa.

Macronin kannalta ratkaisevaa on, saako hän oman puolueensa ja yksittäisten edustajien äänillä vakaan enemmistön kansalliskokoukseen. Muussa tapauksessa hän joutuu tekemään sopimuksia ja kompromisseja muiden puolueiden kanssa.

Sosialistien ahdinko

Tasavaltalaisten ehdokas ei päässyt presidentinvaaleissa edes toiselle kierrokselle. Osaksi tulos johtui François Fillonin ajautumisesta korruptiosotkuihin.

Puolueen odotetaan pärjäävän parlamenttivaaleissa paremmin ja saavan parisataa paikkaa.

Sosialisteille presidentinvaalit olivat katastrofi. Puolueen ehdokas Benoît Hamon sai vain 6,4 prosenttia äänistä.

Kylmä kyyti jatkuu kansalliskokouksen vaaleissa. Puolueen ennustettu hajoaminen on alkanut ja sosialistit voivat olla tyytyväisiä, jos saavat edes 30–40 paikkaa. Viime vaaleissa puolue lähiliittolaisineen sai yli 300 paikkaa.

Entinen pääministeri Manuel Valls asettui Macronin taakse jo ensimmäisellä kierroksella. Tiistaina hän sanoi, että sosialistipuolueen ”historia ja arvot elävät, mutta puolue on kuollut”.

Valls pyrki tiistaina parlamenttiehdokkaaksi En Marchen listoille, mutta häntä ei kelpuutettu. Samaan aikaan häntä uhkaa erottaminen sosialistipuolueen jäsenyydestä.

Sosialistipuolue hyväksyi tiistaina vaaliohjelman, jossa hylättiin suuri osa vasemmistolinjaa edustavan Hamonin teeseistä. Hamon sanoi keskiviikkona, että hän perustaa vaalien jälkeen, heinäkuun 1. päivänä uuden vasemmistoliikkeen.

Hajontaa vasemmalla

Kommunistipuolue PCF:n ja Jean-Luc Mélenchonin La France insoumise -liikkeen neuvottelut yhteislistoista katkesivat tiistaina. Viime vaaleissa ne esiintyivät yhdessä ja presidentinvaaleissa PCF tuki Mélenchonia.

Le Monde -lehti julkaisi torstaina molempien puolueiden kannattajien haastatteluita, joissa he kertoivat olevansa hyvin pettyneitä vaaliliiton kariutumiseen.

Vaikka Mélenchon sai lähes 20 prosenttia äänistä, on vasemmistoehdokkaiden vaikea nousta toisella kierroksella vaalipiirinsä ykköseksi. Jopa ryhmän muodostamiseen vaadittavat 15 paikkaa voivat tehdä tiukkaa.

Sama koskee äärioikeiston Kansallista rintamaa. Vaikka Marine Le Pen sai toisella kierroksella 34 prosenttia, on puolueen sisällä nuristu odotettua heikommasta tuloksesta.

Kun Le Pen lisäksi heti vaalien jälkeen ilmoitti jatkavansa puolueen uudistamista salonkikelpoisemmaksi ja muuttavan nimeään, nurina yltyi. Toinen puolueen nykyisistä kansanedustajista, tätiään kovempaa linjaa edustava Marion Maréchal-Le Pen ilmoitti tiistaina ”lapsenhoitosyistä” jättävänsä politiikan.