PAM

PAMissa arvioidaan, että perhevapaauudistuksen tasa-arvoinen siirto työehtosopimuksiin päättyi mahalaskuun.

PAMin puheenjohtaja Annika Rönni-Sällinen on pettynyt, koska työnantajaliittojen kanssa ei löytynyt ratkaisua siihen, miten perheenvapaauudistusta toteutetaan työehtosopimuksissa.

– Nyt yritämme yrityskohtaisesti lisätä tasa-arvoa perhevapaissa, Rönni-Sällinen sanoo.

Neuvoteltu maaliskuusta lähtien

”Nyt on paikka ryhtyä rohkeasti konkreettisiin tekoihin.”

PAM on maaliskuusta lähtien neuvotellut työnantajaliittojen kanssa työehtosopimusten perhevapaan palkallisuutta koskevien määräysten uudistamisesta. Neuvotteluiden taustalla on eduskunnan päättämä perhevapaauudistus, joka astuu voimaan elokuun alussa.

PAMista muistutetaan siitä, että uudistuksen keskeinen tavoite on lisätä työelämän tasa-arvoa lisäämällä toisen vanhemman, useimmiten isän, vanhempainvapaiden määrää.

– Uudistunut lainsäädäntö ei yksistään riitä saamaan aikaan muutosta, sillä perhevapaiden palkallisuudesta päätetään työehtosopimuksissa. Perheiden valintoihin vaikuttaa olennaisesti se, mitä perhevapaan käyttäminen merkitsee toimeentulon kannalta, Rönni-Sällinen arvioi.

ILMOITUS

– Siksi esitimme yhtäläistä oikeutta palkkaan.

Tavoitteena yhtä pitkät palkalliset jaksot

PAMin tavoitteena työehtosopimuksissa on ollut saada toisen vanhemman vanhempainvapaa palkalliseksi yhtä pitkäksi äitien vapaan kanssa. Tämä tarkoittaisi sitä, että molemmille vanhemmille maksettaisiin vanhempainvapaan palkkaa jatkossa 36 arkipäivältä, kun tällä hetkellä sitä maksetaan toiselle vanhemmalle vain 6 arkipäivältä. Äidin asema palkallisuuden osalta säilyisi nykyistä vastaavalla tasolla.

PAM arvioi, että palkallisen jakson pidentäminen 36 arkipäivään tarkoittaisi toiselle vanhemmalle olennaista parannusta verrattuna nykyiseen.

Muutos lisää työnantajien kustannuksia, ja PAM olisi ollut valmis työryhmissä etsimään muualta työehdoissa vastaavan säästön.

”Sopikaa yritystasolla”

Erilaiset näkemykset kustannusvaikutuksen tasosta estivät kuitenkin sopuun pääsemisen työryhmissä. PAM katsoi, että kustannuksiin pitää huomioida vain se kustannus, joka työnantajalle jää tosiasiassa maksettavaksi Kela-korvausten jälkeen.

– Ei tietenkään voi olla niin, että pamilaisten alojen työntekijät pantaisiin maksamaan sellaiset kustannukset, joita ei koskaan tule työnantajan maksettavaksi, Rönni-Sällinen sanoo pettyneenä.

Koska ratkaisua ei työehtosopimusteitse saatu aikaan, lähettää Rönni-Sällinen voimakkaan viestin alan yrityksiin.

– Olen tervehtinyt ilolla sitä kehityskulkua, jossa palvelualojen yrityksissä tasa-arvon edistämisestä ja vastuullisuudesta ylipäänsä on tullut business as usual, hän sanoo.

– Nyt on paikka ryhtyä rohkeasti konkreettisiin tekoihin niin paikallisen sopimisen kuin tasa-arvon edistämiseksi. Sopikaa yritystasolla vastaavasta tasa-arvoisesta perhevapaan palkallisuudesta kuin mitä PAM esitti työnantajaliitoille.