Lehtikuva/Jonathan Nackstrand

Vaikutusvaltainen venäläispoliitikko Aleksei Puškov vastaa Supon päällikölle, joka on julkisuudessa ihmetellyt Venäjän vaimeita reaktioita Suomen Nato-jäsenyyteen. Puškovin mukaan suhtautuminen riippuu siitä, tuleeko Suomeen sotilasliiton tukikohtia. KU kävi läpi Venäjän lausunnot Suomen Nato-jäsenyyteen. Yhtäältä ilmassa on varoituksia ja uhkailuja, toisaalta vähättelyä.

Suomessa vellovan Nato-keskustelun keskeisiä aiheita on, miten Ukrainassa hyökkäyssodan käynnistänyt Venäjä tulisi reagoimaan Suomen sotilaalliseen liittoutumiseen.

Julkisuudessa on puhuttu niin sanotusta ”harmaasta ajasta”, jolla viitataan Venäjän vihamielisiin vastatoimiin ja jopa mahdollisiin yrityksiin hidastaa, vaikeuttaa tai kaataa Suomen Nato-jäsenyys.

Ainakin toistaiseksi Venäjän reaktiot Suomen Nato-hakemukseen ovat kuitenkin olleet laimeita ja ehdollisia.

Suojelupoliisin päällikkö Antti Pelttari kertoi talouslehti Financial Timesin haastattelussa olleensa jopa yllättynyt, ettei Venäjä ole ryhtynyt sen suurempiin vastatoimiin.

– On ollut melko hiljaista, ja toivotaan, että tilanne pysyy sellaisena, Pelttari totesi.

ILMOITUS

Venäjän ulkopolitiikan viestinviejä

Vaikutusvaltainen venäläispoliitikko Aleksei Puškov vastaa Pelttarille julkisuudessa. Hänen mukaansa Suomessa on turha olla huolissaan Venäjän reaktioiden puutteesta.

– Suomen astuminen liittokuntaan, kun se tapahtuu, johtaa lisääntyvään jännitykseen Itämeren alueella ja siitä pohjoiseen, mutta kaikki riippuu siitä, millaisia muotoja jäsenyys saa. Ennen kaikkea siitä, ilmaantuuko Suomen alueelle Naton tukikohtia tai rakenteita, Puškov kirjoittaa kanavallaan viestipalvelu Telegramissa.

All Over Press/Sergei Ilnitski

Puškov on Venäjän parlamentin ylähuoneen, liittoneuvoston mediavaliokunnan puheenjohtaja. Aiemmin hän on toiminut alahuoneen, duuman ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana.

Häntä voi nykyisinkin pitää merkittävänä Venäjän ulkopolitiikan viestinviejänä. Puškov on käynyt usein myös Suomessa ja tavannut presidentti Tarja Halosen ja Sauli Niinistön, ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr.) sekä useita eduskunnan puhemiehiä.

Puškovilla on myös oma ulkopolitiikkaan keskittyvä tv-ohjelma valtakunnallisella TV Tsentr – kanavalla.

Suhteiden ja luottamuksen menetys

Samalla venäläispoliitikko kuitenkin arvostelee Suomea voimakkaasti Venäjän suhteiden katkaisemisesta.

– Suomen hallitus on ottanut suunnan käytännössä kaikkien suhteiden repimiseen Venäjän kanssa, kaikkien suomalaisten yhtiöiden vetämisestä pois Venäjän markkinoilta ja täydelliseen integraatioon Naton kanssa, joka sallisi sotilastukikohtien sijoittamisen ja jopa ydinaseet, Puškov maalaa.

Hänen mukaansa näin Suomi rikkoo näin vuodesta 1945 saakka noudattamiaan hyviä naapuruussuhteitaan Venäjän kanssa.

Puškov saattaa viitata Eurooppa- ja omistajaohjausministeri Tytti Tuppuraisen (sd.) haastatteluun, jonka hän antoi Latviasta käsin toimivalle venäläislehti Meduzalle.

Tuppurainen sanoo toivovansa Venäjän kansalle kaikkea hyvää.

– Mutta luottamus maidemme välillä on menetetty. En tiedä, onko se menetetty ikuisesti vai moniksi vuosiksi. Tosin historia osoittaa, että mikäli Euroopan ylle laskeutuu uusi rautaesirippu, se ei ole ikuinen. Nyt se on välttämättömyys, Tuppurainen totesi.

”Ei suoraa uhkaa Venäjälle”

Todellisuudessa ratkaisevaa Venäjän Nato-reaktioissa on ainoastaan se, mitä presidentti Vladimir Putin sanoo.

– Mitä tulee Naton laajentumiseen liittokunnan uusien jäsenten Suomen ja Ruotsin kautta, Venäjä tahtoo informoida teitä siitä, että sillä ei ole mitään ongelmia näiden valtioiden kanssa. Näin ollen, tässä mielessä, laajentuminen näiden maiden kautta ei muodosta suoraa uhkaa Venäjälle, Putin totesi jo toukokuun puolivälissä.

Ulkoministeri Sergei Lavrov on puolestaan lausunut, ettei Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydellä ole sen suurempaa merkitystä.

– Suomi ja Ruotsi. kuten muut neutraalit maat, ovat osallistuneet Naton sotaharjoituksiin monta vuotta. Nato ottaa niiden alueet huomioon suunnitellessaan sotilaallista etenemistä itään. Jää nähtäväksi, miten niiden aluetta käytännössä hyödynnetään Pohjois-Atlantin liitossa, Lavrov on tyytynyt toteamaan.

”Suomi rikkoo sopimuksia”

Venäjän ulkoministeriön virallinen lausunto heti Suomen jäsenyysilmoituksen jälkeen 12. toukokuuta oli kuitenkin huomattavasti kovasanaisempi.

Ulkoministeriön mukaan Nato-hakemuksellaan Suomi rikkoo vuoden 1947 Pariisin rauhansopimusta, joka kieltää osapuolia liittymästä toisia vastaan suunnattuihin liittokuntaan. Ministeriön lausunnossa väitetään myös, että liittoutumisella Suomi rikkoisi maiden välistä naapurisopimusta vuodelta 1992. Sen mukaan ”sopimuspuolet eivät käytä eivätkä salli aluettaan käytettävän aseelliseen hyökkäykseen toista sopimuspuolta vastaan”.

Ulkoministeriö myös uhkaa lausunnossaan, että Venäjä joutuu turvautumaan sotilaallis-teknisiin vastatoimiin Suomen sotilaallisen liittoutumisen takia. Juuri vastatoimet ovat nousseet esiin lähes kaikissa venäläispuheissa.

Entinen presidentti, nykyinen maan turvallisuusneuvoston varapuheenjohtaja Dmitri Medvedev on uhannut, että Suomen ja Ruotsin liittoutumisen jälkeen puheet ydinaseettomasta Itämerestä voidaan unohtaa.

– Jos Suomi ja Ruotsi liittyvät Natoon, liittokunnan maaraja Venäjän federaation kanssa yli kaksinkertaistuu. Luonnollisesti, näitä rajoja pitää vahvistaa. Tasapaino on palautettava.

”Tilanteen tasapainottamisesta” on puhunut myös Kremlin tiedottaja Dmitri Peskov.

Lisäjoukkoja ja ydinaseita?

Mitä Venäjän kouriintuntuvat vastatoimet sitten voisivat olla? Siitä on toistaiseksi vain vähän viitteitä.

Venäjän puolustusministeri ja presidentti Putinin luottomies Sergei Šoigu ilmoitti toukokuun lopulla, että Venäjä aikoo siirtää lisää joukkoja läntiseen sotilaspiiriinsä.

– Vuoden loppuun mennessä 12 sotilasyksikköä ja divisioonaa perustetaan sinne.

Šoigun mukaan tarkoitukseen olisi luvassa 2 000 yksikköä erilaista sotilaskalustoa.

Myös ydinaseilla kalistelu kuuluu kuvaan.

Venäjän varaulkoministeri Aleksandr Gruško väittää, että Suomi ja Ruotsi ovat nyt tosiasiassa luopuneet ydinasevapaasta asemastaan. Hänen mukaansa kyse ei ole vain itse ydinaseista vaan myös niiden käytön mahdollistavan tekniikan siirtämisestä lähemmäs Venäjää.

– Tämä on uusi realiteetti, joka meidän pitää ottaa huomioon. Nousee esiin kysymys kielteisestä ydinasetakuusta näille valtioille. Tämä vaatii huolella säädetyn analyysin kaikista tekijöistä, jotka vaikuttavat