Lehtikuva/William West

Toisiaan seuranneet helleaallot, ankarat kuivuuskaudet ja rajut tulvat aukaisivat australialaisten silmät ilmastokriisille.

Australian toukokuun vaaleissa työväenpuolue palasi hallitusvaltaan yhdeksän vuoden tauon jälkeen. Liberaalipuolueen johtama oikeistokoalitio kärsi murskatappion ja sai huonoimman tuloksensa sitten vuoden 1983.

Työväenpuolue sai 151-paikkaisen alahuoneen paikoista 77 eli hieman yli yksinkertaiseen enemmistöön tarvittavan 76 paikan rajan.

Australian alahuoneen jäsenet valitaan yhden edustajan vaalipiireistä, joissa äänestäjä asettaa ehdokkaat preferenssijärjestykseen. Vähiten ykkösääniä saanut ehdokas putoaa pois, ja hänen äänestäjiensä kakkosäänet jaetaan muille. Näin jatketaan niin kauan, että joku ehdokkaista ylittää 50 prosentin rajan.

Oikeistokoalition epäsuosio näkyy siitä, että vaikka se sai ykkösäänistä reilut kolme prosenttiyksikköä enemmän (35,8 prosenttia) kuin työväenpuolue (32,6 prosenttia), sen paikkamäärä putosi rajusti. Koalitio menetti aiemmasta yli 40 prosentin kannatuksestaan lähes 6 prosenttiyksikköä ja 19 paikkaa.

Työväenpuoluekin menetti 0,8 prosenttiyksikköä, mutta sai preferenssiäänten ansiosta 9 lisäpaikkaa.

ILMOITUS

Silmät aukenivat

Merkittävintä tuloksessa on se, että ilmastokriisi ratkaisi vaalit.

Australia on suuri hiilentuottaja ja yksi globaalin ilmastopolitiikan jarruttajista. Oikeistokoalitio on ollut hyvin nihkeä päästövähennyksille.

Kolme vuotta sitten pidettyjen edellisten vaalien jälkeen on tapahtunut paljon sellaista, mikä on aukaissut australialaisten silmät ilmastonmuutokselle. Maa on kärsinyt sekä helleaalloista, ankarasta kuivuudesta että rajuista tulvista. Kuvat vuoden 2020 ennätysmäisistä maastopaloista kärsineistä koaloista ja kenguruista levisivät kaikkialle. Ison Valliriutan korallit ovat vaalentuneet jo kuusi peräkkäistä vuotta.

Vaalit hävinneen pääministeri Scott Morrisonin vastaus oli, että markkinat hoitavat tilanteen. Hän on mainostanut kiisteltyjä teknologisia ratkaisuja – kuten hiilen takaisinottoa – joiden toimivuudesta suuressa mittakaavassa ei ole näyttöä.

Uusi pääministeri, työväenpuolueen Anthony Albanese, ei hänkään ole ilmastoradikaali, mutta paremmin kartalla. Voitonpuheessaan hän lupasi tehdä Australiasta uusiutuvan energian suurvallan.

Keskiluokan kapina

Vihreät lisäsivät kannatustaan runsaat puolitoista prosenttiyksikköä 12,1 prosenttiin. Vaalijärjestelmän vuoksi tällä heltisi kuitenkin vain neljä paikkaa alahuoneeseen.

Uusi tekijä oli sitoutumattomien ehdokkaiden joukko, joka tunnetaan nimellä teal independents. Nimi tulee sinivihreästä väristä, jota useimmat heistä käyttivät vaalitunnuksenaan, symbolisesti lisäten vihreää Australian liberaalipuolueen perinteiseen siniseen väriin.

Suurin osa teal-ehdokkaista on naisia, ja he ovat tyytymättömiä oikeiston heikkoon ilmastopolitiikkaan ja korruptioon. He ovat tunnettuja, vahvan ammattiuran tehneitä, mutta politiikassa uusia kasvoja.

Teal-ehdokkaat saivat alahuoneeseen 6 paikkaa ja pudottivat oikeistokoalition ehdokkaita niissä kaupunkien hyvätuloisissa vaalipiireissä, joissa työväenpuolueen tai vihreiden ehdokkailla ei olisi ollut mahdollisuuksia. Heidän menestystään onkin kuvattu ”keskiluokan” kapinaksi.

Talouspolitiikassa teal-ehdokkaat eivät ole vasemmistolaisia, mutta he ovat arvoliberaaleja. He keräsivät vaalikassansa pienistä lahjoituksista ja saivat lisäksi Climate 200 -kampanjan tuen.

Teal-ehdokkaita sapettaa myös Australian poliittinen kulttuuri, jota liioittelematta voi sanoa toksisen maskuliiniseksi. Siitä hyvä esimerkki on maan ainoan naispääministerin, työväenpuolueen Julia Gillardin (virassa 2010–2013) kokema törkeä kohtelu.

Päästöjen suurvalta

Australian kasvihuonekaasujen päästöt henkeä kohden kuuluvat maailman suurimpiin; ne ovat isommat kuin Yhdysvalloissa. Kun lisätään mukaan Australian energianvienti, maa tuottaa 3,6 prosenttia maailman päästöistä, vaikka sen väestö on vain 0,3 prosenttia.

Australia käyttää monikymmenkertaisesti enemmän varoja fossiilitalouden kuin uusiutuvan energian tukemiseen.

Scott Morrison taipui viime vuonna pitkin hampain päästöjen nettonollan tavoitteluun vuonna 2050. Käytännössä hän ei tavoitetta juuri edistänyt, ja vuoden 2030 välitavoitteeksi hän asetti vain 26 prosentin vähennyksen vuoden 2005 tasosta.

Työväenpuolue ilmoitti ennen vaaleja tavoitteekseen 43 prosenttia ja teal-ehdokkaat 50–60 prosenttia. Vihreät, joka Australiassa on työväenpuolueesta vasemmalla, tavoittelisi 75 prosentin leikkauksia vuoteen 2030 mennessä ja nettonollaa vuonna 2035.

Albanese oli ennen vaaleja varovainen ilmastolupauksissaan. Muistissa oli, että kolme vuotta sitten työväenpuolue menetti odotetun vaalivoiton osittain ilmastotavoitteidensa vuoksi.

Vaaliohjelmassa Albanese ei torjunut uusien hiilikaivosten rakentamista, mikäli ne ovat taloudellisesti kannattavia. Hän ei myöskään kannattanut hiilivoimaloiden sulkemista ennen niiden käyttöiän päättymistä. Albanese lupasi halvempia sähköautoja, uusiutuvan energian varastoinnin kehittämistä ja päästöoikeuksien tiukentamista.

Nähtäväksi jää, uskaltautuuko Albanese nyt rohkeampaan politiikkaan, kun vaalit osoittivat ilmaston merkityksen.

Luonnon olosuhteiden ansiosta Australialla on hyvät mahdollisuuden kehittää uusiutuvaa energiaa. Jo nyt yli neljäsosassa taloista on aurinkopaneelit katolla.

Shokki oikeistokoalitiolle

Työväenpuolueen ja oikeistokoalition yhteenlaskettu osuus ykkösäänistä putosi ensimmäistä kertaa alle 70 prosentin. Niiden kannatus on pudonnut tasaisesti 1990-luvun alusta lähtien, jolloin ne saivat vielä lähes 90 prosenttia.

Australiassa muutos ei kuitenkaan ole johtanut äärioikeiston vahvistumiseen. Äärioikeiston One Nation -puolue jäi nytkin alle viiden prosentin kannatuksen. One Nation kehuu olevansa ainoa puolue, joka kyseenalaistaa ilmastotieteen ja se haluaisi hylätä kaikki päästötavoitteet.

Vaalitulos oli shokki oikeistokoalitiolle

Sekä oikeistokoalitiossa että sen sisällä liberaalipuolueessa vaalitulos oli shokki. Osa puolueväestä haluaisi korjata kurssia sosiaalisempaan ja ilmastotietoisempaan suuntaan, osa taas pitäisi tiukan oikeistolinjan tai kiristäisi sitä lisää. Jälkimmäisten mielestä vaalitappio johtui vain Morrisonin heikosta henkilökohtaisesta suosiosta.

Oikeistokoalitio tiesi varautua paikkojen menetykseen kaupungeissa, mutta Morrison pyrki kompensoimaan sen viemällä ilmastoänkyröinnillä työväenpuolueelta paikkoja kaivos- ja teollisuusalueilla. Tämä ei onnistunut.

Albanese joutuu kamppailemaan kiihtyvän inflaation, nousevien elinkustannusten ja kaupunkien korkeiden asumiskustannusten kanssa. Hän on luvannut tukea alkuperäisväestön vuoden 1997 Uluru-julkilausumaa, joka parantaisi aboriginaalien edustusta.

Senaatillakin merkitystä

Australiassa parlamentin 76-paikkaisella ylähuoneella eli senaatilla on merkitystä, koska kaikki lait on hyväksyttävä myös siellä. Senaattorien toimikausi on kuusivuotinen, ja puolet paikoista on vaalien kohteena kolmen vuoden välein.

Senaatin vaalitapa on erilainen kuin alahuoneessa, ja sen paikkajako vastaa aika lähelle puolueiden suhteellisia kannatusosuuksia.

Ero näkyy erityisesti vihreiden tuloksessa. Kun puolue sai alahuoneeseen 4 paikkaa, senaatissa sillä on vaalien jälkeen peräti 12 paikkaa.

Oikeistokoalitiolla on edelleen 31 paikkaa eli enemmän kuin 26 paikan työväenpuolueella.