Lehtikuva/Markku Ulander

Työsuhteita naamioidaan yhä useammin yrittäjätyöksi. Työministeriössä valmisteltu esitys ei tuo ratkaisua ongelmaan.

Työ ja työn tekemisen tavat muuttuvat. SAK:n hallituksen varapuheenjohtajan Katja Syvärisen mukaan tämä haastaa ammattiyhdistysliikkeen sekä yhteiskunnan ja sen tukiverkot.

– Tässä muutoksessa myös ammattiyhdistysliikkeen tulee pysyä mukana sekä tarjoamansa tuen ja palveluiden että työmarkkinoita koskevien vaatimuksien osalta. Kriisissä on mahdollisuus myös hyvään muutokseen. Tarvitaan modernia kollektiivisuutta, Syvärinen sanoi SAK:n valtuuston kokouksessa torstaina.

Hänen mukaansa työtä tehdään yhä enemmän vakituisten ja kokoaikaisten työsuhdemuotojen ulkopuolella. Työnantajilla on ollut vahva määräysvalta työntekijöihin, yksipuolinen oikeus määrätä työntekemisestä, työajoista ja niin edelleen.

– Tämä johtanut siihen, että kaikki eivät halua myydä aikaansa työnantajan käyttöön entiseen tapaan. Elämässä on myös muita arvoja kuin työ ja siitä saatava korvaus.

– Toisaalta myös työnantajan aloitteesta työsuhteita pilkotaan yhä pienempiin ja erilaistuviin työn teettämisen tapoihin niilläkin, jotka nimenomaan toivoisivat turvaa, pysyvyyttä ja kokoaikaisia työsuhteita.

ILMOITUS

Syvärisen mukaan Suomessa työntekijöiden mahdollisuus tehdä omaehtoisesti osa-aikatyötä on kansainvälisesti vertailtuna heikko.

– Oikeus lyhentää työaikaansa pitäisi olla kaikilla. Se vaikuttaa keskeisesti työhyvinvointiin, jaksamiseen ja myös työurien pidentämiseen. Moderniin ajatteluun kuuluukin se, että yksilöllä on enemmän vapautta tehdä omaa työtään koskevia päätöksiä työnantajan määräysvallan sijaan.

Syvärinen sanoi modernin työelämän sekä nuoremman sukupolven haastavan lisäämään työntekijöiden omia vaikutusmahdollisuuksia myös työaikaan ja sen sijoitteluun.

Yrittäjätyö ei aina aito valinta

Yhteiskunnan ja sen tukiverkkojen pitäisi huomioida kaikki tehtävä työ, sen muodosta riippumatta, Syvärinen vaati.

– Kukaan ei saisi jäädä tukiverkkojen ulkopuolelle; sosiaaliturvan tulisi tunnistaa kaikki tehtävä työ. Kollektiivinen neuvotteluoikeus tulisi taata kaikille, myös heille, jotka työllistävät itse itsensä, ilman työsuhdetta. Tai ehkä voisi sanoa, että erityisesti heille, usein kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleville.

Työn teettämisen muotojen muutoksessa ei Syvärisen mukaan ole ongelmaa silloin, kun esimerkiksi yrittäjätyö on aito valinta.

– Mutta yhä useammin saamme jäsenliitoistamme tietoja tai SAK:n maksuttomaan työsuhdeneuvontaan yhteydenottoja, jossa työntekijä on yllättynyt yrittäjästatuksestaan, kun hän on luullut tehneensä työtä työsuhteessa, vaatimattomilla työehdoilla ja palkalla. Työsuhteen naamiointi yrittäjyydeksi koskee monia aloja, esimerkiksi kiinteistöhoitoalaa ja kuljetusta, ja sen laajenemismahdollisuudet ovat suuret kehittyvän teknologian ja alustavälitteisen työn kautta.

Työntekijällä on työlainsäädännön ja työehtosopimuksen turva, yrittäjällä ei, Syvärinen muistutti.

Lakiuudistus ei korjaa ongelmaa

Asiaa yritetään korjata hallitusohjelmaan pohjautuen työministeriössä valmistellulla työsopimuslain työsuhteen käsitteen täsmentämisellä. Esitys on kolmen vuoden valmistelun jälkeen lausuntokierroksella.

Syvärinen sanoi kolmikantaisesti valmistellun hankkeen olevan puutteellinen, eikä tuo merkittävää ratkaisua työsuhteen naamioinnin kasvavaan ongelmaan.

– Asetelma koko lakihankkeen aikana on ollut selvä: työnantajapuoli ja yrittäjät vastustavat muutoksia, heille nykytila on riittävä. SAK ja muut palkansaajajärjestöt pitävät lain täsmentämistä välttämättömänä ja ovat tehneet lukuisia esityksiä muutoksen sisällöstä.

– Meidän mielestämme työlainsäädäntöä on kehitettävä ajassa siten, että se antaa turvaa ja suojelee työntekijöitä, ja estää työntekijöiden väärinluokittelun yrittäjiksi. Rehellinen yrittäjyys on hyvä asia, pakkoyrittäjyys ja yrittäjäksi huijaaminen ei.