Lehtikuva/Jussi Nukari

”Nato ei ole mikään arvoyhteisö, vaan sotilasliitto, johon olennaisesti liittyvät sekä valta- että voimapolitiikka.”

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson purki tunteitaan eduskunnan Nato-keskustelusta myöhään maanantai-iltana Facebook-päivityksessään. Tunteet olivat ristiriitaiset.

”Vaikka päätös toki on historiallinen, ei siinä ole mitään syytä iloon ja riemuun, kun ottaa huomioon minkälaisessa maailmanpoliittisessa tilanteessa se on syntynyt. Keskeisin syy Nato-ratkaisun taustalla on Venäjän laajamittainen sota Ukrainassa”, Andersson kirjoitti.

Häntä tuntuivat ärsyttäneen etenkin kokoomuslaisten puheet siitä, että suomettumisen aika on vihdoinkin ohi.

”Sillä he haluavat heittää romukoppaan toisen maailmansodan jälkeen Suomessa harjoitetun ulko- ja turvallisuuspolitiikan, joka on turvannut rauhan Suomessa, ja jota myös he itse ovat olleet mukana hyväksymässä ja toteuttamassa. Ehkä kokoomuslaiset ovat kokeneet vaikeaksi nostaa esille Venäjällä tapahtuvia ihmisoikeusloukkauksia, kritisoida Putinia ja olla sitomatta Suomea Venäjään energiapolitiikassa.”

Anderssonin mukaan vasemmistossa Venäjän epäkohtien kritisointi ei ole ollut ongelma.

ILMOITUS

”Olemme nostaneet esiin Venäjän ihmisoikeusloukkaukset ja äänestäneet esimerkiksi Fennovoimahanketta vastaan, eikä tämä ole tuottanut vasemmistoliitolle minkäänlaisia vaikeuksia. Sota on toki muuttanut Euroopan turvallisuustilannetta, mutta se ei todellakaan ole syy todeta, että sotilaallinen liittoutumattomuus olisi ollut väärä valinta. Harjoittamamme ulko- ja turvallisuuspolitiikka on taannut rauhan Suomessa jo lähes 80 vuoden ajan.”

Hän kirjoittaa Euroopan siirtyvän Putinin sodan seurauksena uuteen kylmän sodan aikakauteen, eikä se tule olemaan mitään auvoista aikaa.

”Jonakin päivänä – ja toivottavasti pian – tulee aika Ukrainan sodan jälkeen, ja silloin meidän on kyettävä vastaamaan kysymykseen siitä, miten me palautamme sääntöpohjaisen, monenkeskisen järjestelmän uskottavuutta ja toimintakykyä. Suomen historia tai oman ulkopolitiikan tarve ei lopu Nato-jäsenyyteen aivan kuten historia ei loppunut Neuvostoliiton romahtamiseen.”

Emme liity Natoon ollaksemme osaa ”länttä”

Anderssonin mukaan vasemmistoliitto on lähestulkoon yksin nostanut esille välttämättömiä kriittisiä huomioita Natosta. Hän toteaa, ettei Suomi liity Natoon ollakseen osa ”länttä”, vaan sotilaallisen pidäkkeen maksimoimiseksi.

Hän vierastaa sitä, että ”monet lähes hurmoshenkisesti markkinoivat Natoa projektina, joka modernisoi Suomen ja tekee meistä täysimääräisen demokratian”.

”Nato ei kuitenkaan ole mikään arvoyhteisö, vaan sotilasliitto, johon olennaisesti liittyvät sekä valta- että voimapolitiikka.”

Turkin tämänhetkinen toiminta osoittaa hänen mukaansa, ettei sotilaallinen liittoutuminen tee meistä immuuneja muiden poliittisille pyrkimyksille.

”Siksi on keskeistä, että Suomi pitää kiinni omasta ulkopoliittisesta liikkumavarastaan ja ihmisoikeusperustaisesta ulko- ja turvallisuuspolitiikasta myös ollessaan Naton jäsen. Suomen tulee myös tehdä omat linjauksensa siitä, ettei Suomeen tuoda ydinaseita eikä pysyviä ulkomaalaisia joukko-osastoja.”