Lehtikuva/Roni Rekomaa

Eduskuntaryhmästä ei ilmoittautunut uusia edustajia kyllä- tai ei -kannalle illan aikana.

Eduskunta kokoontuu tänään kello 12 äänestämään kannastaan Suomen Nato-hakemukseen. Tuntia sitä ennen ulkoasiainvaliokunta julkistaa mietintönsä Nato-selonteosta.

Selonteon lähetekeskustelu loppui viime yönä noin kello 00.10.

Eilisessä keskustelussa vasemmistoliitosta uutena Nato-jäsenyyden puolesta kertoi äänestävänsä Aino-Kaisa Pekonen. Jari Myllykoski ei paljastanut kantaansa ja Juho Kautto ei puhunut ollenkaan. Vasemmistoliitossa tiedetään olevan seitsemän edustajaa kyllä-kannalla, yhtä monta äänestä ei ja kahden kanta ei ole tiedossa.

Vasemmistoliittolaisten puheissa lähetekeskustelussa toistui huoli ydinaseista ja vaatimus varaumista sotilasliiton jäsenenä.

– Suomen tulee myös korostaa, että jäsenyytemme olisi nimenomaan puolustuksellinen emmekä tule hyväksymään Suomeen ydinaseita, pysyviä sotilastukikohtia tai pysyviä Nato-joukkoja, sanoi kyllä-kannastaan viime viikolla kertonut Pia Lohikoski.

ILMOITUS

– Mielestäni meidän on Norjan tapaan päätettävä näistä ehdoista kansallisesti itse, mahdollisimman pian ja selkeästi. Lisäksi itse pidän tärkeänä tietona myöskin sitä, että Natosta voi erota. Mikään liittoutuma ei ole ikuinen, eikä sitä tule olemaan tämäkään. Sen todistaa historia.

Lohikoski muistutti, ettei koko asiasta keskusteltaisi ellei Vladimir Putin olisi pakottanut arvioimaan Suomen turvallisuuspoliittista linjaa uudelleen.

– Itselleni pysäyttävä hetki ennen sodan alkua oli Putinin puhe, jonka hän piti kaksi päivää ennen hyökkäystä. Putin väitti, että nykyinen Ukraina on Leninin virhe. Hän totesi, että prosessi alkoi 1917 vallankumouksen jälkeen, kun Lenin antoi Ukrainalle liian anteliaat oikeudet. Puhe tuntui kylmäävältä, vaikkei Suomea mainittukaan. Putinin lähestymistapa kuitenkin viittasi myös Suomea koskevaan historiaan. Suomi kuului Venäjän keisarikuntaan vuosina 1809—1917. Myös Suomen itsenäisyyden vahvistaman sopimuksen allekirjoitti Lenin. Nyt Venäjä tavoittelee jälleen etupiirijakoon perustuvaa turvallisuusrakennetta Euroopassa.

Suomi liittymässä ydinaseblokkiin

Johannes Yrttiahon mukaan nyt ydinaseeton Suomi ei sulje Natoon liittyessään pois ydinaseiden käyttämistä Suomen puolustamiseen.

– Suomi on menossa osaksi Naton, siis käytännössä Yhdysvaltojen, ydinasepolitiikkaa. Mitä Suomesta jäisi jäljelle, jos ydinaseita käytetään, sitä hallitus ei kerro. Suomi ei myöskään sulje pois sitä, että suomalaisia hävittäjälentäjiä koulutettaisiin eräiden Nato-maiden lentäjien tapaan sekä ydinaseiden kuljettamiseen että käyttöön.

Surkuhupaisana Yrttiaho piti sitä, että vasemmistossa ja vihreissä väitetään, että Natossa voitaisiin toimia ydinaseettoman Pohjolan puolesta.

– Marinin hallitus ei ottanut askeltakaan edistääkseen hallitusohjelmaan kirjattua ydinasekieltosopimusta. Syy on nyt selvä. Hallitus ei halunnut luoda esteitä maamme Nato-jäsenyydelle.

Mai Kivelä harjoitti entisenä Nato-vastustajana itsekritiikkiä.

– Me emme ole pitäneet todennäköisenä, että Venäjä aloittaisi perinteisen täysimittaisen maasodan. Me emme myöskään ole yrittäneet rakentaa eurooppalaista tai pohjoismaista vaihtoehtoa Natolle. Valinta on nyt siis tehtävä näiden tosiasiallisten vaihtoehtojen välillä. Nato-jäsenyys tuo mukanaan omat riskinsä, eikä se ole oikotie turvallisuuteen. Jatkossakin Suomen oma uskottava puolustus on kaikissa tilanteissa lähtökohtainen tapa pitää huolta Suomen turvallisuudesta.

Ydinaseriisuntaa pitää edistää

Veronika Honkasalo sanoi ydinaseisiin pohjaavan turvallisuuden olevan hauras ja ennakoimaton.

– Koko ydinasejärjestelmään nojautuminen on minulle yksi keskeinen syy siihen, miksi suhtaudun Nato-jäsenyyteen erittäin kriittisesti. Ydinasepelote on osa Naton sisäänkirjoitettua doktriinia. Nato-jäsenyyden hyväksyminen tarkoittaa, että me myös hyväksymme ydinasepelotteeseen pohjautuvan turvallisuuspolitiikan.

– Itse en näe tätä pitkällä tähtäimellä turvallisuutta lisäävänä vaan jännitteitä lisäävänä tekijänä. Ydinasejärjestelmään perustuva voimapolitiikka ei yksinkertaisesti ole tulevaisuuden kannalta kestävää. Sen sijaan meidän pitäisi kaikin tavoin edistää ydinaseriisuntaa. On hyvä muistaa, että yksikään Nato-maa ei ole allekirjoittanut ydinasekieltosopimusta.

Ensimmäisenä vasemmistoliiton kansanedustajana kyllä-kannastaan kertonut Suldaan Said Ahmed sanoi eläneensä itse lapsuutensa sodan keskellä.

– Tiedän, millaista sota tosiasiallisesti on. Siksi en ole voinut olla ajattelematta, että entä jos Ukrainan tilalla olisikin Suomi. Kaikkein tärkeintä on taata rauha, niin meillä Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Olen tullut siihen tulokseen, että tässä ajassa me emme voi taata sitä yksin.

– Turvallisuus vaatii yhteistyötä. Pohjoismaisen ja eurooppalaisen yhteistyön lisäksi on tullut aika käyttää Nato-optiota. Suomen tulee liittyä Natoon maamme turvallisuuden varmistamiseksi. Tämän ei pitäisi olla keneltäkään pois. Toivon, että haemme Nato-jäsenyyttä mahdollisimman pian.

Jäsenyydelle ei kestäviä perusteita

Illan aikana useita puheenvuoroja käyttänyt Merja Kyllönen piti hyvänä ymmärtää, että Naton ydinasesateenvarjon alla voimme vaarantaa pidemmällä aikavälillä sekä oman että laajemminkin Itämeren alueen valtioiden turvallisuuden.

– Historiallisesti on vain ikävästi niin, että maailman maiden blokkiutumiskehitys on johtanut varsin usein sotilaallisen voiman käyttöön ennemmin tai myöhemmin. Jännitteisyys synnyttää lisää jännitteisyyttä, ja kehittyvät ruutitynnyrit syttyvät helposti täyteen roihuunsa.

Kyllönen arvosteli Nato-jäsenyyden hakemisen etenevän vauhdilla, jonka perusteet eivät ole kestävät.

– Vaikutelmaksi jää, että Natoon haetaan nyt, kun tilaisuus vihdoin ilmaantui, ja jos ei pidetä kiirettä, niin momentum menee ohitse ja into Natoon ehtii hiipua tilanteen muuttuessa.

Hän ei pitänyt kovin uskottavana, että Suomi olisi tulevaisuudessakaan allekirjoittamassa ja ratifioimassa kansalliseen lainsäädäntöön ydinaseiden kieltämiseen liittyviä sopimuksia, ”kun kerran olemme yhteisessä uskossa tukeutumassa Yhdysvaltojen ydinasesateenvarjon antamaan suojaan”.

– En luota sokeasti, että Suomi voisi täysin omaehtoisesti päättää Nato-joukkojen toiminnasta maassamme konfliktitilanteessa, vaikka Naton säännöissä jäsenvaltioilla onkin muodollinen päätösvalta. Kun otetaan huomioon, että Suomi sijaitsee Pietarin kaupungin, Murmanskin radan ja Kuolan niemimaan kupeessa, niin uskallan epäillä, että Naton strategioissa Suomen alue on olennainen operaatiokenttä Naton ja Venäjän välillä puolin ja toisin ja itsemääräämisoikeus voi olla lujilla, jos Yhdysvallat-vetoisen Naton intressit ajavatkin Suomen intressien ohitse.

Katja Hännisestä on huolestuttavaa, jos Suomi ei vaadi mahdollisen jäsenyyshakemuksen yhteydessä kirjauksia siitä, ettei Suomi salli jatkossakaan tuoda ydinaseita omalle maaperälleen, tai ota kriittistä linjaa mahdollisten pysyvien Nato-tukikohtien ja Nato-joukkojen maahamme sijoittumista kohtaan.

– On hyvin todennäköistä, jos ei jopa ihan varmaa, että Suomen ja Venäjän välillä jännitteet kasvavat, sillä pitkä, yli 1 300 kilomerin pituinen maaraja tulee säilymään naapurimme kanssa jatkossakin.