Eduskunta on aloittanut historiallisen Nato-päätöksen käsittelyn. Keskustelun alkaessa puheenvuoropyyntöjä oli 156, joten asiasta äänestäminen venyy ainakin tiistaihin.
Keskustelun aluksi pääministeri Sanna Marin esitteli eilen eduskunnalle annetun selonteon, jossa ”valtioneuvosto esittää, että tasavallan presidentti päättää perustuslain 93 §:n 1 momentin nojalla, että Suomi hakee Pohjois-Atlantin liiton (Nato) jäsenyyttä, kun eduskuntaa on kuultu”.
Marinin mukaan tähän Suomen turvallisuuspolitiikan kannalta käänteen tekevään ratkaisuun on tultu, koska ”ainoa Euroopan turvallisuutta uhkaava ja nyt avoimesti hyökkäyssotaa käyvä maa on Venäjä”.
– Venäjän vaatimukset ovat suoraan ristiriidassa Euroopan turvallisuuden perusperiaatteiden kanssa, joihin Suomenkin ulko- ja turvallisuuspolitiikka on nojannut. Näiden periaatteiden mukaisesti me pidämme kiinni siitä, että jokaisella maalla on oikeus päättää itse omat ulko- ja turvallisuuspoliittiset ratkaisunsa. Niitä ei voida rajoittaa. Venäjän vaatimukset tarkoittavat, että Venäjä katsoo oikeudekseen määrittää itselleen etupiirin.
Nato-jäsenyys kiteytyy siihen, että jäsenyyden myötä Suomesta tulisi osa Naton yhteistä puolustusta ja siihen kuuluvia turvatakuita.
– Jos meitä vastaan hyökätään, meitä autetaan. Ja jos muita vastaan hyökätään, me autamme.
EU:n avunanto- ja yhteisvastuuvelvoitteet eivät turvallisuutta takaa, koska EU ei ole puolustusliitto eikä pyri sellaiseksi. Euroopan unionin jäsenistä valtaosa on järjestänyt puolustuksensa Natoon tukeutuen.
– Naton turvatakuiden piirissä Suomen puolustuksen ennaltaehkäisevä vaikutus olisi nykyistä huomattavasti suurempi. Vahvistaisimme koko Naton turvallisuutta, Marin sanoi.
Natossakin huolehditaan omasta puolustuksesta
Jotta Nato-jäsenyyden ydin, yhteiset turvatakuut, toteutuvat, Suomen tulee osallistua Pohjois-Euroopan puolustusjärjestelyihin sekä Naton yhteiseen puolustussuunnitteluun. Suomella tulee olla kyky osoittaa Puolustusvoimien joukkoja toisen Naton jäsenvaltion avuksi ja kyky vastaanottaa toisten Naton jäsenvaltioiden joukkoja Suomeen.
– On tärkeää kuitenkin korostaa, että kaikista kansainvälisen avun antamiseen tai vastaanottamiseen liittyvästä toiminnasta tehdään aina erikseen päätökset Suomen lainsäädännön mukaisessa järjestyksessä. Suomen tärkeimpiä tehtäviä Natossa on huolehtia omasta puolustuksestaan. Naton päätöksenteko perustuu yksimielisyyteen.
Marin korosti, ettei Suomen jäsenyys Natossa merkitsisi perustuslain mukaisen maanpuolustusvelvollisuuden laajentamista koskemaan koko liittokunnan alueen yhteistä puolustusta.
– Suomen lainsäädäntö rakentuu pääosin kansallisen puolustuksen ajatukselle, mutta lainsäädäntöä on viime aikoina kehitetty siten, että se tukee kansainvälisen avun antamista ja vastaanottamista sekä muuta kansainvälistä yhteistyötä.
Vahvistaisi Suomen omaa turvallisuutta
Marin kertasi Suomessa kevään ajan käytyä laaja-alaista keskustelua turvallisuuspoliittisista valinnoista eduskunnassa, hallituksessa, puolueissa sekä yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa.
– Uskon, että puhun monien puolesta, kun sanon, että yhdessä jaettu tehtävämme on kaikissa tilanteissa turvata Suomen itsenäisyys, Suomen koskemattomuus ja suomalaisten mahdollisuus elää elämänsä turvallisesti ja rauhassa.
– Suomen ulkopolitiikan kulmakivinä on sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen, ihmisoikeuksien ja rauhan edistäminen. Muuttuneessa turvallisuusympäristössä jäsenyys Natossa vahvistaisi Suomen mahdollisuuksia toimia näiden tavoitteiden puolesta sekä Suomen kansainvälistä asemaa. Ennen kaikkea liittymällä Natoon Suomi vahvistaisi omaa turvallisuuttaan.