Suomi hyväksyy jäsenhakemuksen sotilasliitto Natoon todennäköisesti ensi viikon alussa. Sitä ennen presidentti Sauli Niinistö ja pääministeri Sanna Marin kertonevat myönteisen kantansa huomenna torstaina ja SDP asettuu virallisesti Naton kannalle lauantaina.
Nato-jäsenyyden vastustajilla on siis kiire. Tähän asti näyttävin yhteisesiintyminen on tiistaina julkaistu pamfletti Sota ja rauha. Sotilasliittoon vai ei? jonka kirjoittajia ovat muun muassa Arja Alho, Heikki Patomäki, Laura Lodenius ja Markku Kivinen.
Pamfletin esittelytekstissä viime aikojen ulko- ja turvallisuuspoliittista keskustelua pidetään mustavalkoisena, sotaisana ja vaihtoehdottomana. Kirjoittajien vaihtoehto on liittoutumattomuuteen ja yhteistyöhön perustuva rauhanomainen linja, jolle on tarvetta myös nykymaailmassa. Lisäksi tarvitaan laajempaa turvallisuusajattelua, kuten erityisesti ympäristöön liittyvät uhkat osoittavat.
Julkistamistilaisuudessa Ydin-lehden päätoimittaja Arja Alho piti vääränä toistuvaa päättelyketjua, jonka mukaan koska Venäjä on hyökännyt Ukrainaan, se uhkaa hyökätä Suomeen ja siksi Suomen pitää liittyä Natoon.
– Olemme halunneet osoittaa, että on vaihtoehtoisia päättelytapoja. Siksi tässä kirjoituskokoelmassa käsitellään sotilaalliseen liittoutumattomuuteen liittyviä kysymyksiä, ympäristökriisiä, EU:n roolia, Venäjän merkitystä ja niin edelleen.
Alho vertasi eduskunnassa loppusuoralla olevaa turvallisuuspoliittista ajankohtaisselontekoa varsin tuoreisiin turvallisuus- ja puolustuspoliittisiin selontekoihin. Niissä todetaan, ettei Suomeen kohdistu sotilaallista uhkaa ja Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus tuo vakautta, vaikka Krim oli miehitetty ja Itä-Ukrainassa sodittiin, kun ne hyväksyttiin.
– Tätä vaihtoehtoa ei ole käsitelty tässä selonteossa, hän arvosteli.
Kevytmielisesti ydinpelotteesta
Suomen Nato-jäsenyyden hakeminen on loppusuoralla, mutta Alho toivoi julkaisun pystyvän vaikuttamaan vielä siihen, millä reunaehdoilla sotilasliittoon liitytään ja että reunaehtoja ylipäänsä asetetaan.
– Sillä tilanne kai on se, että Nato tarvitsee Suomea enemmän kuin Suomi Natoa. Tämä 1 343,6 kilometrin raja on hyvin merkittävä Naton näkökulmasta ja Suomen puolustuskyky on hyvä.
Tällöin Alhon mukaan herää kysymys, onko Nato-jäsenyys Suomen turvallisuutta edistävä.
Hän arvosteli julkisen keskustelun nielaisseen helposti Nato-kysymyksen ohessa asevaraisen turvallisuuden ja nimenomaan ydinasepelotteen, jonka suhteen ”ollaan aika kevytmielisiä”.
– Ei kuulosta kauhean hyvältä köyhyyden voittamisen, ilmastonmuutoksen hillinnän, pandemioiden tai monien muiden tulevaisuudessa ja jo nyt näkyvien turvallisuusuhkien hallinnan näkökulmasta. Se tiedetään, että aseteollisuuden ja -kaupan merkitys on aina pois joistain muista resursseista. Ja näin tulee tietysti käymään Suomessakin.
Myöskään militarisoitumisen vaikutuksia ei ole käsitelty julkisessa keskustelussa, Alho harmitteli.
– Pamfletin johtopäätös on, että kyllä meidän demokratiassa pitää pystyä parempaan. Pitää pystyä moninäkökulmaiseen keskusteluun, siihen, että on erilaisia mielipiteitä. Demokratiassa lähdetään siitä, että on vahvuus, että voi olla kriittisiä näkökulmia. Näin ei nyt ole ollut.
”Suomi välttää kritiikkiä”
Maailmanpolitiikan professorin Heikki Patomäen mukaan Suomen Nato-suuntaus on tarkoittanut jo monta vuotta sitä, että Suomi välttää kaikkea ydinaseitten ja läntisen puolustuspolitiikan kritiikkiä, ja ostaa Nato-yhteensopivia, ja ydinaseyhteensopivia, aseita.
– Teoriassa Nato-jäsenyys ei estä olemasta mukana ydinaseet kieltävässä sopimuksessa, mutta käytännössä Suomi tulee siunaamaan seuraavat vuodet ja vuosikymmenet ajattelun, joka pohjautuu vastavuoroisesti totaaliseen tuhoon ydinaseiden kautta.
Naton laajeneminen liittyy myös globaaliin politiikkaan. Patomäen mukaan Yhdysvalloissa on kannatettu Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyttä, koska esimerkiksi Baltian maiden puolustamisen voi jättää enenevästi Itämeren maiden kontolle. Näin Yhdysvallat voi siirtää omia sotilaallisia resurssejaan Aasiaan osaksi kamppailua Kiinan kanssa.
”Länsi oli ylimielinen”
Aleksanteri-instituutin entinen johtaja Markku Kivinen korosti, ettei voida ennakoida, miten Venäjä reagoi Nato-päätökseen. Vastaan voi tulla voima, jolla on ydinaseiden lisäksi rankka imperiumin sotilaallinen koneisto ja painolasti.
– Me joudumme nyt arvailemaan, mikä Venäjän reaktio tulee olemaan aikana, jona tämä sota jatkuu ja me lähdemme itse liikkumaan. Tätä pitäisi harkita hyvin tarkkaan ennen kuin mitään tehdään.
Ennen Ukrainan sotaa Euroopassa vallitsi rauha lähes 80 vuotta. Kivisen mukaan se perustui siihen, että asioita ei tehdä yllättäen.
– Ei lähdetä vaihtamaan kaistaa katsomatta peräpeiliin tai eteenpäin. Nyt tuntuu siltä, että jotain olisi tehtävä. On täysin ymmärrettävää, että suomalaiset ovat huolissaan. Sodan seurauksia ei tiedetä, mutta me olemme itse vetämässä itseämme mukaan tilanteeseen.
Sotaa Ukrainassa Kivinen piti edelleen Neuvostoliiton hajoamissotana. Hänen mukaansa länsi toimi ylimielisesti Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Venäjä yritti käynnistää oman integraatioprosessinsa Euraasian unionin sen jälkeen, kun sille ei avattu EU:n ovia. EU ei tunnusta Euraasian unionia.
– Taustalla on se, että kun kylmä sota loppui, niin eihän se mihinkään loppunut, vaan länsi julistautui voittajaksi ja Nato jäi olemaan ja lähti laajenemaan. Mitään yhteistä menneisyyden hallintaa ei tehty siitä, mitä oli opittu ja miten oli opittu tekemään sopimuksia.