Lehtikuva/Denis Charlet

Marine Le Penistä ei tullut presidenttiä, mutta montako tällaista torjuntavoittoa Ranska vielä kestää?

Emmanuel Macron voitti jatkokauden Ranskan presidenttinä, mutta äärioikeiston Marine Le Pen antoi hänelle huomattavasti tiukemman vastuksen kuin edellisellä kerralla. Le Pen sai nyt toisella kierroksella 41,5 prosenttia äänistä, kun viisi vuotta sitten hän sai tyytyä 33,9 prosenttiin.

Yli 13 miljoonaa ranskalaista oli nyt sitä mieltä, ettei Le Penin poliittinen linja estä hänen äänestämistään.

Ensimmäisellä kierroksella Le Pen sai reilut 23 prosenttia, missä oli nousua pari prosenttiyksikköä. Lisäksi vielä äärioikeistolaisempi uusi tulokas Éric Zemmour sai 7 prosenttia.

Ääripuheen normalisointi

Macronin leiri voi juhlia torjuntavoittoa, mutta Le Penin tulos kertoo äärioikeiston saaneen vahvan jalansijan. Le Pen on muuttanut puolueensa pinnalta pehmeämmäksi, mutta säilyttänyt kylmänkovan ytimen.

Marine Le Pen peri puolueen isältään Jean-Marie Le Peniltä yksitoista vuotta sitten. Hän on tehnyt töitä siistiäkseen puolueen julkikuvaa. Vuonna 2018 hän muutti sen nimen Kansallisesta rintamasta Kansalliseksi liittoumaksi (Rassemblement National).

ILMOITUS

Äärioikeistosta lähtöisin oleva puhe on pikku hiljaa normalisoitunut ja tullut hyväksytyksi politiikan valtavirrassa. Selvimmin tämä näkyy maahanmuuttoa koskevassa keskustelussa.

Perinteisen keskustaoikeiston valtapuolueen, tasavaltalaisten presidenttiehdokas Valérie Pécresse meni kampanjassaan niin pitkälle, että myötäili salaliittoteoriaa ”suuresta väestönvaihdosta” eli Euroopan valkoisen väestön korvaamisesta muslimeilla. Rasismin kevytversio ei kuitenkaan tepsinyt, ja Pécresse sai tyytyä ensimmäisellä kierroksella alle 5 prosentin äänisaaliiseen.

Kovan maahanmuuttolinjan retoriikka ei ole ollut vierasta myöskään Macronin puolueen ministereille.

Pehmeämpi julkikuva

Le Penin valkopesua auttoi Zemmourin ehdokkuus. Zemmourin rinnalla Le Pen alkoi näyttää lähes keskustalaiselta.

Kuvaava on pieni tapaus Dunkerquessa maaliskuussa. Le Pen lähti mukaan huivipäisen nuoren musliminaisen selfieen. Kun Zemmour sitten syytti Le Penin tulleen pehmeäksi, Le Pen vetosi inhimillisyyteen ja kysyi: ”Olisiko minun pitänyt repäistä huivi häneltä? On eri asia taistella maahanmuuttoa kuin maahanmuuttajia vastaan.”

Le Penin taktiikka oli kuluneena keväänä henkilökuvansa inhimillistäminen. Hän on puhunut kokemuksistaan yksinhuoltajana ja poseerannut bengalinkissojensa kanssa. Isojen vaalitilaisuuksien sijasta kampanjan painopiste oli kiertäminen ihmisten keskuudessa pienillä paikkakunnilla.

Silti Le Penin vaaliohjelma oli jyrkkä. Hän kieltäisi huivinkäytön julkisilla paikoilla, vaati kansanäänestystä maahanmuutosta ja turvapaikkahakemusten käsittelyä ulkomailla, ei antaisi Ranskan kansalaisuutta Ranskassa syntyneille maahanmuuttajien lapsille, rajaisi maahanmuuttajien sosiaaliturvaa ja oikeuksia asuntoihin sekä terveydenhoitoon.

Maata jakava Macron

Le Penin tavoite oli neutralisoida pelko: vähentää niiden määrää, jotka äänestävät toisella kierroksella Macronia vain estääkseen äärioikeistoa nousemasta valtaan.

Macron helpotti projektia itse. Hän ei päässyt irti ylimielisen teknokraatin mielikuvasta, ja Le Pen näyttäytyi jopa empaattisempana.

Viisi vuotta sitten Macron herätti vielä toiveita. Nyt yleinen mieliala on pettymys ja turhautuneisuus. Macron osoittautui odotettuakin enemmän ”rikkaiden presidentiksi”.

Le Penin strateginen oivallus oli kääntää asetelma päälaelleen. Hän ryhtyi korostamaan Macronia maata jakavana, polarisoivana, kansalaisten arkihuolista irti olevana hahmona, kun taas Le Pen itse esiintyi kokoavana, turvallisena voimana.

Le Penin keskeinen teema ei ollut maahanmuutto, vaan elinkustannuskriisi. Kytevä tyytymättömyys näkyi vuonna 2018 keltaliivien liikkeessä, eikä se ole hävinnyt. Le Pen esiintyi maaseudun, pikkukaupunkien, työväestön ja ”tavallisten ihmisten” puolustajana eliittejä vastaan.

Le Pen sanoi ajavansa pienyrityksiä ja paikallisia tuottajia suosivaa ”patrioottista talouspolitiikkaa”. Hän lupasi alentaa arvonlisäveroa, korottaa matalia palkkoja ja eläkkeitä, alentaa eläkeiän 60 vuoteen, poistaa tuloveron alle 30-vuotiailta, lisätä julkisia varoja terveydenhoitoon ja koulutukseen.

Le Pen ei enää ajanut Ranskan eroa EU:sta tai edes eurosta. Hän tuomitsi Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan ja pyrki lakaisemaan vanhat yhteytensä Vladimir Putiniin maton alle. Naton komentorakenteista Le Pen olisi Ranskan irrottanut.

Le Pen onnistui osittain. Yhden gallupin mukaan 19 prosenttia aikoi äänestää toisella kierroksella Le Peniä torjuakseen Macronin, kun taas 18 prosenttia aikoi äänestää Macronia torjuakseen Le Penin.

Montako torjuntavoittoa?

Marine Le Penistä ei tullut presidenttiä, mutta kuinka monta tällaista torjuntavoittoa Ranska vielä kestää? Äärioikeisto ei enää jäänyt tavattoman kauaksi vallankahvasta.

Vielä kerran keskustaoikeistolaisen (vai sanoako Macronia suoraan oikeistolaiseksi) presidentin pelastivat vasemmiston äänestäjät. Montako kertaa ihmiset vielä äänestävät näkemyksilleen vierasta ehdokasta pitkin hampain vain torjuakseen äärioikeiston, jos he eivät näytä saavan mitään vastineeksi?

Halu jättää kokonaan äänestämättä voi kasvaa. Vielä nyt toisen kierroksen aktiivisuus oli lähes 72 prosenttia, mutta tyhjiä tai mitättömiä ääniä annettiin yli kolme miljoonaa.

Kesäkuun parlamenttivaaleissa voi tulla yllätyksiä.

Viisi vuotta sitten Macronin valintaa seurasi hänen tuoreen liikkeensä murskavoitto parlamenttivaaleissa (reilusti yli puolet paikoista). Nyt uutuudenviehätys on kadonnut Macronin liikkeestä, ja perinteiset valtapuolueet – tasavaltalaiset ja sosialistit – jauhautuneet heikoiksi.

Nyt on kolme keskikokoista blokkia: äärioikeisto, macronilainen liberaalioikeisto sekä Jean-Luc Mélenchonin ympärille ryhmittynyt vasemmisto.

Kahden kierroksen vaalitapa suosii keskustaa. Viime kerralla Le Penin puolue sai yli 13 prosentin ääniosuudella vain 8 kansalliskokouksen 577 paikasta. Nyt paikkajaossa voi tulla suuria muutoksia.

Kuvaavaa on, että kun viisi vuotta sitten Le Pen oli toisella kierroksella ykkönen vain kahdessa Ranskan departementissa, nyt hän voitti 30 departementtia. Departementteja on kaikkiaan 101.

Ranskan lisäksi äärioikeiston vetovoimaa mitattiin huhtikuussa Unkarissa ja Sloveniassa. Unkarissa Viktor Orbán voitti selvästi, mutta Sloveniassa orbanilainen pääministeri Janez Janša putosi vallasta.