IPS/Mariela Jara

Poliittinen häirintä on jo kielletty laissa, mutta käytäntö ei vielä ole muuttunut.

Perun politiikkaan pyrkivät naiset kohtaavat sukupuolensa vuoksi syrjintää. Häirinnällä ja kiusaamisella heidät pyritään häätämään politiikasta ja hallinnosta.

– Alueellisen tason julkisiin luottamustehtäviin valitut naiset kestävät vain yhden nelivuotisen vaalikauden. Heistä tuntuu, että järjestelmä potkii heidät pois, politiikan tutkija Elizabeth Herrera sanoo.

Hän on naisjärjestöjen ja naispäättäjien kansallisen verkoston, Renaman, häirinnän vastaisen kampanjan tiedottaja.

– Naisille ei anneta puheenvuoroa, heitä panetellaan sosiaalisessa mediassa, ja he joutuvat fyysisen ja seksuaalisen väkivallan kohteeksi. Se saa miettimään, onko tämä vaivan arvoista, Herrera selittää.

Omat puoluetoveritkin käyvät kimppuun

Alue- ja kunnallisvaaleissa vuonna 2018 peräti 69,9 prosenttia naisehdokkaista koki poliittista häirintää, kansallisen vaalilautakunnan raportti kertoo. Viime vuoden presidentin- ja parlamenttivaaleissa häirinnän uhreiksi joutui 47 prosenttia naisista.

ILMOITUS

Häiritsijöissä ja kiusaajissa on niin naisehdokkaan omia puoluetovereita kuin muidenkin puolueiden jäseniä.

– Naispäättäjän vastustajat pyrkivät häätämään hänet tiloista, joissa päätöksiä tehdään. Asiakirjoja kätketään ja heitä panetellaan. Monet puoluetoverit ahdistelevat naiskollegoitaan estääkseen heitä kilpailemasta asemista organisaatiossa tai ehdokkuuksista, Herrera sanoo.

– Lisäksi on vielä sosiaalisen median ja verkostojen brutaali häirintä.

Herrera kertoo alueellisesta naispäättäjästä, joka kokee syyllisyyttä poikansa itsemurhasta. Hän uskoo pojan riistäneen henkensä äitiin kohdistuneen systemaattisen nettiahdistelun vuoksi.

Naisten kokema paine on niin kova , että häirinnän vastaisen kampanjan on täytynyt pyytää jokaiselta erikseen lupa julkistaa tapauksensa.

– He pelkäävät omien puoluetoveriensa pelottelua ja ahdistelua.

Laki häirintää vastaan

Perun naisten oikeuksia edistävät järjestöt onnistuivat jo vuonna 1997 saamaan sukupuolikiintiöt ehdokaslistoihin, ja politiikassa toimivien naisten häirinnän kieltävä laki on ollut voimassa vuoden.

Rocio Pereyran mukaan pelkkä laki ei muuta maan tapaa. Tarvitaan kulttuurinen muutos, joka synnyttää sukupuolten tasavertaisuutta ja poistaa machismon ja seksismin politiikan areenoilta. Tarvitaan myös feministisiä naispäättäjiä.

Viime vuoden kongressivaaleissa naiset saivat 35 prosenttia paikoista. Naisten edustuksen odotetaan kasvavan myös ensi lokakuussa järjestettävissä kunnallis- ja aluevaaleissa. Edellisissä vaaleissa valituista pormestareista vain yksi prosentti oli naisia eikä kuvernööreistä yksikään.

Syrjintä ja väkivalta pitävät naiset poissa julkisilta areenoilta

Rocio Pereyra, 33, pyrkii Pueblo Libren pormestariksi. Se on yksi 43 kunnasta, jotka muodostavat Liman metropolialueen. Hän osallistuu keskusta-vasemmistolaisen Juntos el Perun sisäiseen äänestykseen, jossa valitaan puolueen pormestariehdokas lokakuun vaaleihin.

IPS/Mariela Jara

Pereyra sanoo politiikassa toimivien naisten vähälukuisuuden syiden kytkeytyvän syrjintään ja sukupuoleen perustuvaan väkivaltaan.

– Me törmäämme sarjaan rajoituksia, jotka estävät meitä pitämästä itseämme täysin autonomisina. On vaikeaa päästä mukaan poliittiseen toimintaan, jos kotona joutuu sietämään kumppaniltaan väkivaltaa tai hyväksikäyttöä, tai jos ei ole taloudellisesti riippumaton, Pereyra sanoo.

– Naisia ei vielä tunnusteta tasavertaisiksi julkisilla areenoilla. Heille sanotaan, etteivät he kuulu sinne ja että heidän tulisi palata kotiinsa ja keskittyä kodinhoitoon. Naisia yritetään häätää politiikasta häiritsemällä, kiusaamalla ja vähättelemällä heidän saavutuksiaan työssä ja politiikassa.

Vallanpitäjien tyly viesti naisille

Pereyra lisää, että häirintää ja vähättelyä kokevat varsinkin ne naiset, jotka tuomitsevat havaitsemansa korruption.

– Vallanpitäjien viesti meille on selvä: meidän on parempi pysyä erossa politiikasta, sillä he voivat jopa uhata perheitämme, lapsiamme. Totta kai nainen tuntee itsensä entistäkin haavoittuvammaksi ja kokee velvollisuudekseen suojella perhettään. Tämä vahvistaa meille sosiaalisesti määrättyä sukupuoliroolia. Se on hyvin turmiollista, Pereyra toteaa.

Rocio Pereyralla on myös henkilökohtaista kokemusta syrjinnästä. Mediassa on esimerkiksi vihjailtu hänen menneen politiikkaan, koska oli romanttisessa suhteessa ehdokkaan kanssa.

– Puolueen sisäisessä ehdokashaastattelussa haastattelijani ei koskaan katsonut minuun, kun puhuin. Vaikka olin pääehdokas, hän ei puhunut minulle, vaan vain miespuoliselle kilpakumppanilleni. Myös eleet voivat olla väkivaltaisia. Tunsin itseni voimattomaksi ja halusin lähteä pois, mutta pakotin itseni jäämään. Todistin poliittista kyvykkyyttäni toiminnallani, Pereyra selittää.

– Me naiset emme mene politiikkaan ollaksemme koristeita tai kaiuttaaksemme miesten sanoja, vaan vaikuttaaksemme asioihin, jotka vaikuttavat meihin. Demokratia pohjautuu tasavertaisuuteen ja vapauteen, eivätkä ne ole mahdollisia, jos meidän mahdollisuuksiamme rajoitetaan. Meidän läsnäolomme ja feministinen agendamme syventävät demokratiaa ja toteuttavat todella reilun ja tasavertaisen maan lupauksen, Pereyra sanoo.

YK:n kehitysjärjestö UNDP:n maaliskuinen julkaisu kertoi, että Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla hallinnon tehokkuutta nakertaa poliittisen vallan epätasainen jakautuminen. Alueen 46 valtiosta vain 19 oli viimeisen kahden vuosikymmenen aikana saavuttanut jollain tasolla sukupuolten poliittisen tasavertaisuuden.

Englanninkielinen versio