Lehtikuva/Thomas Coex

Ranskan hajanaiset vasemmistopuolueet ovat muodostaneet koalition kesäkuussa pidettäviin kansalliskokousvaaleihin. Tutkija Antti Ronkainen näkee liittoumassa mahdollisuuden työntää Ranskan politiikkaa vasemmalle ja muodostaa uskottavan opposition presidentti Macronille.

Ranskan huhtikuussa pidetyt presidentinvaalit päättyivät odotetusti istuvan presidentin Emmanuel Macronin voittoon. Maan politiikka on kuitenkin edelleen käymistilassa, sillä kesäkuun 12. ja 19. päivänä pidettävissä kansalliskokouksen vaaleissa voi olla edessä vasemmiston masinoima yllätys.

Presidentinvaalin ensimmäisellä kierroksella kolmanneksi tullut Jean-Luc Mélenchon on kokoamassa maan vasemmistopuolueita yhteiseksi koalitioksi, jonka julkilausuttuna tavoitteena on tehdä Mélenchonista pääministeri kesäkuun vaaleissa.

Mélenchon sai presidentinvaalissa 21,95 prosenttia äänistä, mikä on paras tulos laitavasemmistolle koskaan. Kaikkien vasemmistopuolueiden ja vihreiden ehdokkaiden yhteenlaskettu kannatus presidentinvaalissa oli 31,94 prosenttia, eli jos niiden kannattajat äänestävät yhtenäisenä ryhmänä kansalliskokousvaaleissa, voi koalitio päästä jopa suurimman ryhmän asemaan kansalliskokouksessa.

”Kansalliskokouksen vaalitapa on monimutkainen ja brutaali.”

Viidennen tasavallan vallanjako

Ranskan kansalliskokouksen vaaleja on perinteisesti kutsuttu ”presidentinvaalin kolmanneksi kierrokseksi”, sillä niissä ratkaistaan, saako valittu presidentti taakseen riittävän enemmistön kansalliskokoukseen. Maassa on presidenttivetoinen valtiomuoto, jossa viidenneksi tasavallaksi kutsuttu perustuslaki antaa presidentille laajat valtaoikeudet. Presidentti voi muun muassa nimittää hallituksen ja hajottaa kansalliskokouksen.

Kansalliskokous kuitenkin voi käyttää merkittävää valtaa, jos siinä enemmistöaseman saa presidenttiä vastustava puolue. Nyt päättyvällä kaudella Macronin keskustaliberaalilla LREM-puolueella on ollut laaja enemmistö, jonka tuella Macron on voinut hallita.

ILMOITUS

Jos kansalliskokouksessa valtasuhteet muuttuvat, joutuu presidentti neuvottelemaan politiikalleen kansalliskokouksen tukea. Se tarkoittaa sitä, että tarpeeksi vahva vasemmistolainen edustus kansalliskokouksessa voi neuvotella itselleen myönnytyksiä tai jopa vaatia nimittämään Mélenchonin pääministeriksi.

Lehtikuva/Markku Ulander

Monimutkainen ja brutaali vaalitapa

Poliittisen talouden tutkija Antti Ronkainen ei pidä tavoitetta Mélenchonin pääministeriydestä kovinkaan realistisena, mutta toteaa, että Ranskan vaalitapa voi tuottaa yllätyksiä.

– Ranskan kansalliskokouksen vaalitapa on monimutkainen ja brutaali varsinkin pienemmille puolueille, Ronkainen avaa.

Ranskassa on 577 vaalipiiriä, joista kustakin valitaan yksi edustaja kansalliskokoukseen kaksivaiheisella kansanvaalilla. Ensimmäinen kierros järjestetään 12. kesäkuuta ja toinen 19. kesäkuuta.

Vaalitapa on suomalaisille tuttu presidentinvaaleista: ensimmäisellä kierroksella vastakkain ovat kaikkien puolueiden ehdokkaat, ja jos ehdokas saa yli puolet äänistä, hänet valitaan suoraan kansalliskokoukseen.

Jos yksikään ehdokkaista ei saa enemmistöä ensimmäisellä kierroksella, järjestetään toinen kierros, jossa ovat mukana ne ehdokkaat, jotka ovat saaneet 12,5 prosenttia äänistä ensimmäisellä kierroksella.

Omaperäinen vaalitapa tekee Ronkaisen mukaan mahdottomaksi ennakoida toisen kierroksen vaalin tuloksia, eikä kyselytutkimusten perusteella mitatuista kannatusluvuista voi suoraan vetää johtopäätöksiä kansalliskokouksen paikkamääristä.

Vaalitapa mahdollistaa taktisen äänestämisen, eli toisella kierroksella äänestäjät voivat päätyä kannattamaan tiettyä ehdokasta vain siksi, jotta toinen ehdokas ei tulisi valituksi. Paljon siis riippuu siitä, ketkä ovat vastakkain toisella kierroksella. Perinteisesti valituksi on tullut se, jota vihataan vähiten.

Hajanainen vasemmisto yhteen

Lehtikuva/Thomas Coex

Aikaisemmin Ranskan hajanaiset vasemmistopuolueet ovat asettaneet omia ehdokkaitaan kansalliskokouksen vaaleissa, mikä on heikentänyt ehdokkaiden mahdollisuuksia tulla valituiksi. Esimerkiksi edellisissä, vuoden 2017 vaaleissa Mélenchonin puolue sai 11 prosenttia ensimmäisellä kierroksella, mutta päätyi lopulta saamaan vain noin 17 paikkaa eli 3 prosenttia kansalliskokoukseen.

– Käytännössä tämä vasemmiston uusi koalitio tarkoittaa sitä, että Macronista vasemmalle sijoittuvat puolueet ovat sopineet, etteivät ne vie ääniä toisiltaan, Antti Ronkainen selittää.

Tällä tavoin puolueet voivat keskittää ehdokkaita ja kampanjointiaan niille alueille, joissa puolueilla on ollut vahvaa kannatusta. Näin niillä on paremmat mahdollisuudet saada ehdokkaitaan vaalin toiselle kierrokselle ja keskittää äänestäjiä heille.

– Yhtenäisempi vasemmisto tulee saamaan suuremman parlamenttiryhmän, jonka johdosta Macronin toinen kausi tulee olemaan vaikeampi, Ronkainen sanoo.

– Tähän mennessä jo kolme henkilöä on kieltäytynyt ryhtymästä Macronin seuraavaksi pääministeriksi, koska pelkää ettei tule hyväksytyksi seuraavassa parlamentissa. Yhtenäisempi vasemmisto voi vetää Macronin politiikkaa enemmän vasemmalle.

NUPES-nimeä kantavassa koalitiossa mukana ovat muun muassa Mélenchonin La France Insoumise (Lannistumaton Ranska) -liike sekä pienemmät puolueet, kuten vasemmistopuolue Parti de Gauche, punavihreä Ensemble! (Yhdessä) ja sosialistipuolueen entisen presidenttiehdokkaan Benoît Hamonin perustama Géneration.s.

Merkittävin lisäys NUPESin joukkoon tapahtui keskiviikkona 4. toukokuuta. Tuolloin Ranskan keskustavasemmistolainen sosialistipuolue ilmoitti olevansa mukana Mélenchonin koalitiossa. Kyseessä on ensimmäinen kerta 20 vuoteen, kun Ranskan vasemmisto kampanjoi yhdessä, mutta tällä kertaa sosialistipuolue joutuu toimimaan osana laitavasemmiston johtamaa koalitiota.

– Sosialistien mukaan saamista Mélenchonin projektiin voidaan pitää jo historiallisena suorituksena, sillä aikaisemmin sosialistipuolue on ollut selkeästi vahvin vasemmistopuolue Ranskassa, sanoo Antti Ronkainen.

Sosialistipuolueen riveistä on valittu muun muassa kaksi Ranskan presidenttiä, joista viimeisin oli François Hollande vuosina 2012–17. Vuoden 2012 parlamenttivaaleissa sosialistit saivat 48 prosenttia äänstä.

Nyt kymmenen vuotta myöhemmin puolue on romahtanut totaalisesti, ja sen presidenttiehdokas Anne Hidalgo sai vaivaiset 1,75 prosenttia äänistä ensimmäisellä kierroksella.

Sosialistien mukaan saaminen tarkoittaa vasemmistolle suurempaa uskottavuutta kampanjointiin ja mahdollisesti vahvaa edustusta kansalliskokoukseen, jolloin NUPES voi toimia yhtenäisenä oppositiona Macronin hallitukselle.

Laidat vastaan keskusta

Ranskan politiikassa tapahtui suuri mullistus viime vuosikymmenellä. Vielä 2010-luvun alussa maassa oli suuri keskustavasemmistolainen puolue eli sosialistit sekä suuri keskustaoikeistolainen puolue UMP. Ne hallitsivat maata käytännössä vuorotellen vuosikymmenten ajan.

– Sitten molemmat puolueet menettivät kannatuksensa. Ensin rommasi keskustavasemmisto vuonna 2017 ja nyt keskustaoikeisto 2022, Ronkainen kuvailee.

Porvarillinen ja keskustaoikeistolainen UMP-puolue lakkautti itsensä vuonna 2015 ja järjestäytyi uudelleen nimellä Les Républicains eli Tasavaltalaiset. Tasavaltalaisten ehdokas Valérie Pécressen vaalitulos kevään presidentinvaaleissa oli kuitenkin hyvin vaatimaton, ja häntä kannatti vain noin 4,7 prosenttia äänestäjistä.

Tasavaltalaisilla on tällä hetkellä kansalliskokouksessa 103 paikkaa, mutta puolueen kannatuksen odotetaan laskevan alle 10 prosentin.

2020-luvulle tultaessa sekä keskustaoikeisto että -vasemmisto ovat hajonneet ja kutistuneet Ranskan politiikassa. Osa vanhojen puolueiden kannattajista on siirtynyt kannattamaan Macronia, kun taas osa on siirtynyt politiikassa poispäin keskustasta.

– Nyt Ranskassa on käytännössä tilanne, jossa Macron ja hänen puolueensa edustavat keskustaa, ja haastajat tulevat laidoilta: Marine Le Pen oikealta ja Mélenchon vasemmalta laidalta.

Yhtenäinen vasemmisto, hajanainen oikeisto?

Huhtikuun 2022 presidentinvaalissa nähtiin kuitenkin hajoamista myös radikaalioikeiston puolella. Marine Le Penin haastajaksi laitaoikeiston kärkiehdokkaaksi nousi vielä Le Peniäkin taantumuksellisempi Éric Zemmour, joka sai 7 prosenttia äänistä ensimmäisellä kierroksella.

– Ainakaan vielä ei näy viitteitä siitä, että Marine Le Penin puolue eli Kansallinen liittouma olisi rakentamassa koalitiota Zémmourin Takaisinvaltaus-puolueen kanssa ennen kesäkuun vaaleja.

Asetelmiin voi vaikuttaa ratkaisevasti myös se, että Mélenchonin taakse ryhmittynyt vasemmisto sai oman koalitionsa aikaan ennen presidentti Macronia, ja kansalaisten huomio on nyt kiinni vasemmistossa.

Kesäkuun vaaleissa paljon riippuu siitä, kuinka tiiviiksi vasemmiston yhteistyö muodostuu, ja saako se taakseen riittävästi uskottavuutta. Huhtikuisesta vaalivoitostaan huolimatta Emmanuel Macronilla on edelleen paljon poliittisia vastustajia Ranskassa. Jos vasemmiston koalitio voi uskottavasti kampanjoida vaihtoehtona Macronille, voidaan kansalliskokouksen vaaleissa nähdä todellinen jymy-yllätys.