Lehtikuva/Roni Lehti

Pandemian hoito jäi liikaa sosiaali- ja terveysministeriön vastuulle, vaikka se oli paljon muutakin kuin terveyskriisi.

Varautumisen ja tilannekuvan puutteellisuus sekä eri viranomaisten ja muiden toimijoiden vastuiden epäselvyydet vaikeuttivat koronapandemian hoitoa Suomessa alkuvaiheessa, kertoo tuore tutkimus. THL:n ja Tampereen yliopiston tutkimus perustuu 53:een eri tason toimijan haastatteluun.

Tutkimuksen mukaan pandemian alku runsaat 25 kuukautta sitten osoitti, että suomalaisen terveysjärjestelmän kyky ennakoida koko yhteiskuntaa koskevaa pitkittyvää kriisiä oli heikko.

– Suomi on selvinnyt monilla mittareilla koronapandemian hoidossa verraten hyvin. Pandemia on kuitenkin paljastanut myös puutteita. Havahduimme pandemian vakavuuteen Suomessa hitaasti ja varautuminen oli puutteellista paitsi suojavarusteiden, myös esimerkiksi osaamisen ja johtamisen osalta, sanoo THL:n tutkimuspäällikkö Liina-Kaisa Tynkkynen.

Pandemian alussa maalis-huhtikuussa 2020 ministerit vakuuttivat, että varautuminen on Suomessa hyvällä tasolla ja suojavarusteita riittää. Normaalikäytön mukaan varastoituja suojavarusteita oli kuitenkin varastoissa vain muutamaksi päiväksi. Pelkona oli, että niiden loppuessa hoitohenkilöstö kieltäytyy tulemasta töihin, selvityksessä kerrotaan.

Tilanteen kaoottisuudesta kertoo, ulkomailta saadut suojavarustetoimitukset pelastivat tilanteen, vaikka osa niistä päätyi toisen maan käyttöön EU:n sisäisen välilaskun aikana.

ILMOITUS

Suojavarusteet olivat vain yksi osa varautumisen puutetta. Lisäksi ongelmia paljastui lainsäädännön valmistelun ja toimeenpanon osalta. Kunnilla ja aluehallintovirastoilla ei ollut juuri aiempaa kokemusta tartuntatautilain soveltamisesta laaja-alaiseen tilanteeseen. Kansallisella tasolla taas kuvailtiin valmiuslakiin liittyvän osaamisen olleen riittämätöntä ja sen soveltamisen ja tulkinnan olleen muutaman tai pahimmillaan vain yhden henkilön varassa.

Ajateltiin, ettei koske meitä

Tilanteeseen havahduttiin hitaasti. Maailman terveysjärjestö (WHO) julisti koronaviruksen pandemiaksi 11.3.2020. Suomessa ensimmäiset signaalit oli havaittu jo edellisen vuoden lopulla, mutta tammikuussa 2020 koronaviruksen leviämisen riskiä pidettiin asiantuntija-arvioissa pienenä.

”Toisaalta asiantuntijahaastateltavat toivat esiin sen, että etenkin päättäjien toimesta toppuuteltiin liian vakavien uhkaskenaarioiden esittämistä, koska ne voisivat pelottaa kansalaisia”, selvityksessä todetaan.

Helmikuu 2020 kului ”mandaattihaluttomuudessa”, koska poliitikot ja viranomaiset välttelivät asiaan tarttumista ja toisaalta vallalla oli ei koske meitä -mieliala.

Maaliskuussa uutiskuvat Italiassa täyttyvistä ruumishuoneista havahduttivat todellisuuteen. Pääministeri Sanna Marin julisti poikkeusolot 12.3.2020.

Sitä ennen tietoa oli niukasti. Salaisiin kokouksiin osallistui vain keskeiseksi katsottuja toimijoita. Mitään ei viestitetty ulospäin. Keskeisten toimijoiden välillä vallitsi luottamuksen puute ja pelko tietojen vuotamisesta.

Pandemian alussa oli myös epäselvyyttä siitä, mille taholle, kunnille, AVI:lle vai sairaanhoitopiireille, lakisääteinen vastuu tiedottamisesta kuuluu. Alueilla ja paikallisella tasolla tiedon saaminen THL:lta oli hankalaa. Sosiaali- ja terveysministeriön viestit eivät aina kulkeneet sairaanhoitopiireiltä kunnille ja kuntayhtymille. Niissä oltiin osin pimennossa poikkeusolojen julistamiseen asti, ja asia tuli yllätyksenä.

Epäselvää, kuka johtaa

Selvityksen mukaan keskeinen haaste pandemian aikaisessa johtamisessa ja päätöksenteossa oli epäselvyys vastuista ja toimivallasta järjestelmän eri tasoilla. Kokonaisvastuun johtamista kuvaillaan epäselväksi ja terveysjärjestelmän pirstaleisuuden yhteensovittamista puutteelliseksi.

Eri tahojen vuorovaikutus tökki. Alueelliset toimijat kokivat, että kansallisen tason ohjauksessa ei aina huomioitu sitä, mitkä toimet on mahdollista toteuttaa ja alueellisen tason tilannekuvan välittäminen kansalliselle tasolle koettiin haastavaksi.

Keväällä 2020 valtioneuvosto otti pandemian johtamisessa ja hallinnassa näkyvän roolin. Poikkeusolojen julistuksen jälkeen kiire ja epäselvyyden tuntu leimasi eri viranomaisten toimivaltaa ja roolituksia. Terveyskriisi kuului luontevasti STM:lle, joka katsoi kuitenkin valmiuslain mukaisen poikkeusoloihin liittyvän johtamisen ja yhteensovittamisen kuuluvan valtioneuvoston kanslialle. Valtioneuvoston kanslian taas kuvataan haastatteluissa olleen haluton olemaan kokonaisjohdossa.

”Toisaalta esimerkiksi valtioneuvoston kanslian haastateltava puolestaan kuvaili kriisinhallinnan olleen vahvasti riippuvaista pääministeri-instituutiosta.”

Hallituksen kuvataan olleen pandemian alkuvaiheessa melko yhtenäisesti mukana johtamisessa ja päätöksenteossa ”pienintä yksityiskohtaakin myöten.” Loppukesästä 2020 STM jäi pandemian hoidossa yksin.

– Haastatteluissa nousi toistuvasti esiin, että koronapandemia ei ole ollut ainoastaan terveyskriisi, ja että pandemioihin pitäisi varautua kokonaisvaltaisemmin. Koronapandemian aikana johtaminen on ollut pääosin yhden ministeriön vastuulla, vaikka pandemian vaikutukset ulottuvat ja ovat ulottuneet laajasti yhteiskunnan eri osa-alueille, THL:n erikoistutkija Laura Kihlström sanoo.

Kaikesta huolimatta Suomi onnistui

Epäselvät toimivaltasuhteet nousivat esille heti alussa. Aluehallintovirastoille oli esimerkiksi epäselvää, miksi ravintolarajoituksista päätti hallitus, mutta tapahtumiin ja kokoontumisiin liittyvät rajoitukset jätettiin niiden vastuulle.

Ongelmista huolimatta selvityksessä korostetaan Suomen toistaiseksi selvinneen kansainvälisesti vertailtuna koronapandemiasta hyvin, jos tarkastellaan esimerkiksi kuolleisuutta tai ylikuolleisuutta. Elokuuhun 2021 mennessä koronan aiheuttama kuolleisuus oli Suomessa yksi matalimmista Euroopassa Norjan ja Islannin rinnalla.

Myös elinajanodote jatkoi Suomessa kasvua koronapandemiasta huolimatta – Tanskan kanssa ainoina EU-maina. Koronatartuntojen väestöön suhteutettu määrä oli noin neljänneksen EU:n keskiarvosta.

Kokonaisvaltaista arviota on silti ennenaikaista tehdä, koska pandemia jatkuu edelleen.