Aulis Aarnio tuo viimeisimmässä kaunokirjallisessa teoksessaan uutta ja lisää tunnetietoa sisältävän näkökulman monta käsittelyä maamme historiassa saaneeseen ajanjaksoon. Arvostuksen ansaitseva teko.

Viiltävät muistot kuvaa sisällissotaa, siihen johtaneita tapahtumia, sekä 30-luvun alkuvuosia. Ihmisläheisesti ja ajassa eläneiden kautta kertominen on kirjoittajalle onnistunut keino päästä sisälle rintamalinjan eri puolilla koettuihin kansakunnan synnyinvuosien kohtalonhetkiin.

Viiltävät muistot on emeritusprofessori Aarnion kahdeksas kaunokirjallinen teos. Teokset ovat syntyneet juristisukupolville tutuksi tulleen pitkän, kansainvälisesti arvostetun, siviilioikeuden ja oikeusfilosofian alan tutkimusuran rinnalla.

Kirja on yhdistelmä jäntevästi etenevää ankaran ajan historiallista kuvausta, sekä tapahtumien vaikutusta ihmisten valintoihin ja tunteisiin rikkinäisessä yhteisössä. Kirjassa kuvatut vuodet olivat uuden tasavallan kipeitä vuosia ja ilmassa olivat ajan ja aikakauden muuttumisen merkit. Niitä kirjoittaja tuo esille tarkan henkilö- ja tapahtumakerronnan ohella muun muassa huomioimalla ajan uutistapahtumia. Ajalla oli tyypillistä, ettei oikeusjärjestystä kunnioitettu. Vastapuolen aatteille ja toimille ei ollut vihan vallassa sen paremmin hyväksyntää kuin ymmärrystäkään. Koskemattomuus ja henkikin olivat siksi uhattuina.

Viiltävät vuodet ei ole historiallinen tutkimus. Se on fiktio siinä missä esimerkiksi samoista ajoista kertova Täällä Pohjantähden alla. Tapahtumat sijoittuvat hämäläispitäjään, mutta olisivat voineet tapahtua muualla, kautta tuon ajan Suomen niemen. Kirja on kuvausta ihmisistä ja tapahtumista maaseudun pitäjässä, jossa ihmiset ovat raja-aidan kahden puolen, jossa viha ja kosto leimaavat ajattelua molemmin puolin.

Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus.

ILMOITUS

Rauhan mies ei katkeroidu, ei murru

Kirjan päähenkilö, räätälimestari Kustaa Vilhelm Wilenius on itseoppinut rauhan mies ja väkivallan vastustaja. Hän on periaatteen mies, joka uskoo vuoropuhelun kautta saavutettavissa oleviin kansanvaltaan ja oikeudenmukaisuuteen.

Hän ei horju vakaumuksessaan väkivallan kieltämisessä ja uskossaan sovintoon, vaikka joutuu itsekin syyttä vedetyksi mukaan sisällissotaan ja tulee tuomituksi valtiorikoksesta elinkautiseen vankeustuomioon vankileirille. Wileniusta ei omakohtaisesti koettu vääryys katkeroita eikä murra. Kädenpuristus vapautumisen jälkeen hänen tuominneen tuomarin kanssa on todiste siitä.

Oikeutta ajava Wilenius on kirjassa se kantava tekijä, jota kautta Aarnio tuo esille vaikeinakin aikoina eläneet orastavaan demokratiaan kohdistuneet odotukset.

Esille tulevat myös pyrkimykset löytää sovinto ja yhteisymmärrys, johon kansankunnan rakentaminen voi nojata ja perustua. Wileniuksen henkilön kautta romaani on kuvaus uskosta ihmisarvoon ja sovintoon. Se on sitä, vaikka viimeisillä sivuilla kerrotaankin välienselvittelystä, joka todistaa jostain aivan muusta.

Aulis Aarnio: Viiltävät muistot. 472 s. Warelia.