Venäjän Ukrainassa käynnistämä hyökkäys on järisyttänyt turvallisuuspolitiikan perusteita myös Suomessa. Poliittinen tilanne on kääntynyt suuntaan, jossa Suomen jäsenyys sotilasliitto Natossa on lähempänä kuin koskaan.
Naton kannattajat pitävät keskeisenä perusteena jäsenyydelle sotilaallisia turvatakuita, joiden mukaan aseellista hyökkäystä yhtä Nato-maata on pidettävä hyökkäyksenä kaikkia sotilasliiton jäseniä vastaan.
Käsitystä ovat vaalineet erityisesti Nato-myönteiset tutkijat. Presidentti Sauli Niinistön mielestä riittävämpiä takuita ei ole olemassakaan.
Yhteistä puolustusta tarkoittava Naton kuuluisa 5. artikla löytyy sotilasliiton peruskirjasta, vuoden 1949 Washingtonin sopimuksesta.
Artiklassa todetaan myös, että mikäli aseellinen hyökkäys tapahtuu, kukin maa auttaa hyökkäyksen kohteeksi joutunutta sopimuspuolta ryhtymällä ”sellaiseen toimintaan, jonka se arvioi tarpeelliseksi, mukaan lukien aseellisen voiman käytön, tarkoituksenaan palauttaa Pohjois-Atlantin alueen turvallisuus ja ylläpitää sitä”. Mitään pakkoa aseellisiin toimiin ei siis ole.
Romanttinen käsitys keskinäiseen apuun perustuvasta puolustusliitosta ei aina vastaa todellisuutta.
Tosielämässä muut Nato-maat eivät välttämättä ryntää sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi joutuneen maan avuksi. Eikä viides artikla tätä edes vaadi.
Suomessa onkin puhuttu toistaiseksi vain vähän siitä, mikä on turvatakuiden käytännön merkitys, millä edellytyksillä ne voidaan ottaa käyttöön ja mitkä ovat jäsenmaiden painotukset, kun päätöksiä ryhdytään tekemään. Entä jos turvatakuut aktivoidaan, millaista avun pitäisi olla?
Yhden sana painaa enemmän kuin toisten
Ukrainan sodassa Yhdysvallat ja Nato ovat varoneet viimeiseen saakka joutumasta sotilaalliseen yhteenottoon Venäjän kanssa. Siksi ne ovat kieltäytyneet Ukrainan toistuvista pyynnöistä julistaa maan ylle lentokieltoalue.
Yhdysvaltain presidentin Joe Bidenin mukaan törmäys voisi johtaa ”kolmanteen maailmansotaan”.
Ydinasevaltojen välisessä sodassa tuskin olisi voittajia.
Ukrainan tapaan Suomi ei ole Naton jäsen, mutta mikä takaisi, että Nato ja sen johtovaltio Yhdysvallat olisi valmis sotilaallisen konfliktiin Venäjän kanssa Suomen puolustamiseksi? Entä mitä Suomesta mahtaisi jäädä jäljellä, jos sen alueella puhkeaisi ydinasemahtien Naton ja Venäjän välinen sota?
Eri Nato-mailla on hyvin erikokoinen sotilaallinen voima, mikä tarkoittaa, että yksien sana painaa enemmän kuin toisten. Teoriassa pienillä Baltian mailla on kullakin sama sananvalta kuin Yhdysvalloilla, käytännössä ei.
Kiristystä viidennellä artiklalla?
Naton viides artikla on ollut myös painostamisen ja kiristämisen väline. Tämä nousi esiin Suomen naapurissa Norjassa, kun Yhdysvallat valmistautui vuonna 2002 Irakin sotaan.
Tuolloin Yhdysvaltain Oslon suurlähettiläs John Doyly Ong huomautti, ettei Yhdysvaltojen apu ole itsestäänselvyys, jos Norja ei tue hyökkäystä Irakiin.
Painostus johti tuloksiin. Vaikka Norja ei suoraan tukenut itse hyökkäystä, se lähetti myöhemmin joukkojaan Irakiin. Kieltäytyminen amerikkalaisten pyynnöstä oli vaikeaa. Naton pommituksiin Libyassa vuonna 2011 Norja jo osallistui suuremmitta mukinoitta.
Naton jäsenyys tarkoittaakin ennen muuta sotilasliittoa Yhdysvaltojen kanssa. Ilman Yhdysvaltojen asevoimia ei ole Natoakaan.
Yhdysvallat ei kuitenkaan ole sitoutunut antamaan automaattisia turvatakuita Nato-liittolaisilleen.
Maan perustuslain mukaan sodasta ja rauhasta päättää Yhdysvaltojen kongressi eli edustajainhuone ja senaatti yhdessä.
Myöskään kaikki Yhdysvaltain presidentit eivät aina ole arvostaneet Naton viidettä artiklaa. Tunnetuin esimerkki on Donald Trump, jota arvosteltiin voimakkaasti siitä, ettei hän halunnut sitoutua Naton yhteiseen puolustukseen.
Trumpin entinen turvallisuusneuvonantaja John Bolton on useampaan kertaan väittänyt, että Trump olisi uudelleen valintansa myötä irrottanut Yhdysvallat Natosta.
Trump herätti suurta pahennusta Naton huippukokouksessa vuonna 2017, jolloin hän ei suoraan suostunut sitoutumaan turvatakuisiin. Hänen mielestään ne olisivat voimassa vain, jos liittolaiset maksavat laskunsa eli panevat enemmän rahaa puolustukseen.
Mikään ei ainakaan toistaiseksi takaa sitä, etteikö Trump voisi palata Valkoiseen taloon vuoden 2024 presidentinvaaleissa. Suomessa tämä mahdollisuus ei juuri ole herättänyt keskustelua, vaikka Nato nykymuodossaan saattaa joutua kysymyksen alle jo lähivuosina.
Turkki pyytänyt turhaan sotilaallista apua
Esimerkiksi Turkki on useammin kuin kerran vedonnut Naton turvatakuisiin.
Ennen Yhdysvaltain hyökkäystä Irakiin vuonna 2003 Turkki vetosi Nato-sopimuksen neljänteen artiklaan. Sen mukaan ”sopimuspuolet neuvottelevat keskenään aina, kun sopimuspuolen mielestä jonkun sopimuspuolen alueellinen koskemattomuus, poliittinen itsenäisyys tai turvallisuus on uhattuna”.
Turkki halusi taata itselleen jo etukäteen Naton sotilaallisen tuen, koska se oli valmis tukemaan Yhdysvaltain hyökkäystä Irakiin sallimalla amerikkalaisjoukkojen läpikulun Irakiin. Samalla se kuitenkin pelkäsi Irakin vastatoimia. Tukea Turkki oli hakemassa Naton viidennen artiklan avulla.
Nato-maista Saksa, Ranska ja Belgia kuitenkin vastustivat hanketta. Niiden mielestä Turkilla ei ollut oikeutta takuisiin, koska se aikoi itse antaa alueensa Irakin vastaisen sodan käyttöön. Muut Nato-maat olivat toista mieltä.
Lopulta Turkin parlamentti äänesti maaliskuussa 2002 vain kolmen äänen enemmistöllä kumoon tuolloisen pääministerin, nykyisen presidentin Recep Tayyip Erdoğanin neuvotteleman amerikkalaisten kauttakulkusopimuksen.
Yhdysvallat joutuikin viemään joukkonsa Turkin alueen ohi kohti Persianlahtea. Hyökkäys Irakiin alkoi 20. päivä maaliskuuta 2003.
Turkki on myöhemminkin vedonnut turvatakuupykäliin. Vuonna 2015 Turkki ampui alas venäläisen hävittäjän, joka oli Turkin mukaan tunkeutunut sen ilmatilaan pommituslennollaan.
Ankarasta pyydettiin jälleen Naton tukea. Ranska ja Saksa eivät tukeneet Turkin vaatimusta ja siksi Turkin toiveet saada tukea sotilasliitto Natolta kariutuivat.
Myöskin eräät muut Nato-maat pelkäsivät Turkin tukemisen voivan johtaa sotilasliiton sotaan Venäjää vastaan. Natolla ei myöskään ollut varmuutta siitäkään, oliko venäläishävittäjä todella tunkeutunut Turkin ilmatilaan.
Nato-maihin on hyökätty
Kotimaisessa liittoutumiskeskustelussa sanotaan usein myös, ettei yhteenkään Nato-maahan ole koskaan hyökätty. Nato-mielisistä näin ovat väittäneet esimerkiksi kokoomuksen ex-puheenjohtaja Alexander Stubb ja nykyinen varapuheenjohtaja Antti Häkkänen.
Historian valossa väite ei pidä paikkaansa. Vuonna 1982 Argentiina hyökkäsi Britannialle kuuluville Falklandin saarille.
Massiivisin Nato-maata kohdannut hyökkäys olivat kuitenkin syyskuun 11. päivän terrori-iskut New Yorkiin ja Washingtoniin 2001. Niiden seurauksena Nato myös otti käyttöön ainoan kerran historiassaan yhteistä puolustusta tarkoittavan viidennen artiklan.
Myös kahden vanhan Nato-maan Kreikan ja Turkin aseellinen kahakointi on ollut usein lähellä täysimittaista sotaa.