Miksi tämä kysymys?
Vielä helmikuun alussa Suomessa pohdittiin, miten hallituksen käy kevään koitoksissa. Koitoksilla viitattiin sovittuihin neuvotteluihin, jotka koskivat työllisyystoimia, ilmastopolitiikkaa ja lopulta huhtikuussa edessä olevaa kehysriihtä, jossa suunnitellaan vuoden 2023 budjettia.
Siksi lähdimme kysymään parhaista työllisyystoimista. Maaliskuussa kysymys tuntuu vähäpätöiseltä – samalla se kuvaa, kuinka suuri muutos mielenmaisemassamme tapahtui.
Samalla on pidettävä mielessä, että Venäjän hyökkäyksen jälkeenkin eteen tulee vielä tiukkoja sisäpoliittisia vääntöjä. Niissä talouspolitiikka on usein mukana, myös nämä työllisyystoimet.
Kaikki kriisit päättyvät joskus. Vielä on täysin auki, miltä maailmamme silloin näyttää. Mutta yksi asia on varma: Joku toimittaja tulee silloin kirjoittamaan, että hallitus tekee vastuutonta politiikkaa.
Pia Lohikoski, kansanedustaja
Parhaita työllisyystoimia ovat panostukset koulutukseen, työkykyyn ja työssäjaksamiseen. Työehtojen on oltava reilut, ja työn pitää aina kannattaa taloudellisesti. Yksi hyvä keino työelämän epävarmuuksien poistamiseen olisi perustulo.
Nuorten työttömien Ohjaamo-toiminta on ollut tuloksellista, ja hallitus on yhtenä työllisyystoimena vakinaistamassa tätä.
Ohjaamo-toiminnan etuna on palvelukentän kokoaminen yhden katon alle, palveluun pääsyn oikea-aikaisuus ja saavutettavuus ‒ konkreettinen apu yksilöllisiin tarpeisiin palveluviidakon sijaan.
Tilastokeskuksen mukaan yli 50-vuotiaat eivät jää työttömiksi nuorempia yleisemmin, mutta uudelleen työllistyminen on heille vaikeampaa. Selkeimmin ikä alkaa vaikuttaa henkilön työmarkkina-asemaan 60:nnen ikävuoden jälkeen.
Yli 50-vuotiailla työttömillä työnhakijoilla voi olla takanaan pitkä ura, mutta osaamista ei ole välttämättä kehitetty kuin yhden työnantajan tarpeisiin. Osalla tietotekniset taidot eivät ole ajan tasalla.
Palveluja voisi täydentää yli 50-vuotiaille tarkoitetulla Ohjaamolla, josta saisi tukea työnhakuun ja osaamisen kehittämiseen.
Patrizio Lainà, pääekonomisti
Usein parhaita työllisyystoimia ovat ne, joita ei edes pidetä työllisyystoimina. Riittävästä kokonaiskysynnästä huolehtiminen investoimalla on usein paras työllisyystoimi.
Keynesiläisestä näkökulmasta työllisyys määräytyy pääasiassa hyödykemarkkinoilla, ei työmarkkinoilla. Toisin sanoen sosiaaliturvalla tai työmarkkinareformeilla ei ole kovin suurta vaikutusta työllisyyteen, kun taas kokonaiskysynnällä on. Maallikollekaan ei ole yllättävää, että yritykset työllistävät silloin, kun niiden tuotteille ja palveluille on paljon kysyntää.
Työllisyyden kannalta on tärkeää huolehtia riittävästä kokonaiskysynnästä kaikissa tilanteissa. Normaaleina aikoina korostuu korkean investointiasteen ylläpitäminen.
Elvytys puolestaan korostuu lamoissa, koska lamat jättävät pysyviä jälkiä työllisyyteenkin. Saimme kokea tämän ”hystereesi-ilmiön” kantapään kautta 1990-luvun lamassa. Lamaa edeltänyt korkea työllisyysaste saavutettiin vasta juuri äskettäin eli yli 30 vuoden jälkeen.
Olen laskenut, että koronaelvytyksen ansiosta työllisyys jää pysyvästi noin kaksi prosenttiyksikköä eli lähes 70 000 henkilöä korkeammalle tasolle kuin ilman elvytystoimia.
Teemu Muhonen, toimittaja
Kysymys parhaasta työllisyystoimesta on syvästi poliittinen, sillä tehokkaimmat työllisyystoimet eivät välttämättä ole kaikkien mielestä parhaita. Esimerkiksi julkisin varoin tehtävät suuret investoinnit voivat kohentaa työllisyyttä, mutta ne eivät hintalappunsa vuoksi aina vahvista julkista taloutta. Vastaavasti vaikkapa ansiosidonnaisen työttömyysturvan leikkaaminen voi vahvistaa julkista taloutta ja kohentaa työllisyyttä jonkin verran, mutta samalla se heikentää monien toimeentuloa.
Esimerkkinä onnistuneesta työllisyystoimesta voi pitää vuonna 2017 voimaan tullutta eläkeuudistusta, joka muun muassa nostaa eläkeikää asteittain. Uudistuksen voimaantulon jälkeen todellinen keskimääräinen eläköitymisikä on noussut kahden edellisen vuoden ajan voimakkaasti. Se johtuu osin myös työkyvyttömyyseläkkeiden vähenemisestä.
Eläkeiän nosto on toki eläke-etuuksien leikkaus. Sitä voi silti perustella suomalaisten eliniän pidentymisellä: ikääntyvän hyvinvointivaltion rahoituksen kannalta on tarpeellista, että työurat pitenevät. Jos eläkeikää ei nostettaisi nyt, sitä jouduttaisiin todennäköisesti nostamaan tulevaisuudessa vielä jyrkemmin. Eläkeuudistuksen eräänlaisena jatkeena voi pitää hallituksen päätöstä poistaa ikääntyvien eläkeputki.