Jarkko Mänttäri

HUS: Terveydenhuollon on vihdoin tartuttava lihavuuteen kroonisena sairautena. Tarvitaan poliittisia päätöksiä.

Lihavuus on krooninen sairaus, joka vaikuttaa haitallisesti useaan eri elinjärjestelmään. Lihavuutta ei kuitenkaan hoideta Suomessa kuin muita sairauksia.

Näin todetaan Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin HUS:n tiedotteessa torstaina

Siinä painotetaan sitä, että useat tieteelliset tutkimukset ovat vahvistaneet lihavuuden olevan krooninen endokriininen sairaus. Tämä tarkoittaa, että elimistö on laaja-alaisessa hormonaalisessa aineenvaihdunnan häiriössä ja kierteessä, jossa lihominen ja sen haittavaikutukset hoitamattomina etenevät ja pahenevat.

Hoito lihavuuteen on painon pudottaminen ja elintapojen muuttaminen.

– Emme edelleenkään hoida lihavuutta sairautena. Suomessa on lihavuuden tautiluokitus, tehdään lihavuusleikkauksia ja Kela tukee lihavuuden lääkehoitoa, mutta ne eivät riitä. Tarvitaan asenteen muutos, endokrinologian erikoislääkäri Eeva Ryhänen HUS:sta sanoo.

Suomen työikäisistä yli miljoona on lihavia. Ylipainoisia on kaikista suomalaisista yli puolet ja lapsista 200 000.

ILMOITUS

– Kun lihavuus tunnustetaan sairaudeksi, yhteiskunta tunnistaa avun tarpeen, ja lihavuutta sairastavilla on mahdollisuus hakeutua terveydenhuollon piiriin. Tällöin terveydenhuolto on velvoitettu hoitamaan ja auttamaan heitä, professori, ylilääkäri Kirsi Pietiläinen toteaa.

Tarvitaan poliittisia päätöksiä

HUSin mukaan lihavuutta lisäävät myös yhteiskunnalliset ja sosiaaliset tekijät, kuten lainsäädäntö, kaupunkisuunnittelu ja verotus. Se vaatiikin lihavuuden ehkäisyyn poliittisia päätöksiä.

Lisäksi tarvitaan terveellisiin elintapoihin kannustavia poliittisia päätöksiä.

HUSissa on pitkään tunnistettu lihavuuden aiheuttamat ongelmat ja pyritty hakemaan niihin ratkaisuja, kuten digitaalisia hoitopolkuja. Erikoissairaanhoidon keinot eivät kuitenkaan yksin riitä hoitamaan lihavuutta ja sen aiheuttamia lisäsairauksia.

HUSissa arvioidaan, että sairausmäärittelyn seurauksena lihavuutta on hoidettava sekä perusterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa ja huolehdittava lihavuuden hoidon resursseista.

– Perusterveydenhuollolla on suuri vastuu lihavuuden ehkäisyssä ja hoidossa, mutta siellä lihavuuden hoidon vähiä resursseja on korona-aikana on jouduttu nipistämään entisestään. Perusterveydenhuollossa painonhallintaryhmät eivät ole päässeet kokoontumaan ja erikoissairaanhoidossa lihavuusleikkauksia on jouduttu perumaan, Pietiläinen kertoo.

Hoidettava kroonisena sairautena

Endokriiniseksi sairaudeksi lihavuuden tekee useita eri hormoneja tuottavan rasvakudoksen aktiivinen toiminta, joka vaikuttaa useaan eri elinjärjestelmään, kuten maksaan, haimaan ja sukuelimiin. Siten lihavuus lisää huomattavasti diabeteksen, sydän- ja verisuonitautien, hedelmättömyyden ja tuki- ja liikuntaelinten sairauksia sekä lyhentää elinajanodotetta. Lihavuus on myös syövän itsenäinen riskitekijä.

Hoito lihavuuteen on painon pudottaminen ja elintapojen muuttaminen. HUSista painotetaan sitä, että lihavuuden hoitoon ja laihtumiseen eivät lyhyet interventiot riitä, vaan tarvitaan pitkäjänteistä terveydenhuollon ammattilaisen tukea.

Lihavuustilassa aivot eivät riittävää signaalia kylläisyydestä. Siksi lihavien tulee syötyä enemmän. Se puolestaan ylläpitää ja pahentaa lihavuusongelmaa.