Jarno Mela

Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodeniuksen mukaan viimeistään nyt pitäisi tunnustaa ydinaseiden sallimisen olevan hengenvaarallista.– Ei voi olla niin, että joillakin on oikeus tuhota maapallo, hän toteaa. Lodenius muistuttaa, että myös Natolla on ydinasepelote.

Ydinasesodan uhka väijyy Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Yksi monista brutaalin sodan skenaarioista on se, että presidentti Vladimir Putin käyttää ydinaseita tai kemiallisia aseita. Kenraalimajuri evp Pekka Toverin mukaan ei ole takeita siitä, että itsevaltainen Putin noudattaa omia ukaasejaan. Maan ydinasedoktriinin mukaan ei ole perusteita käyttää ydinaseita.

Ydinaseuhka koskee kaikkia ydinasevaltioiksi ydinsulkusopimuksella hyväksyttyjä valtioita. Yhdysvallat ja Venäjä hallitsevat 90 prosenttia maailman ydinaseista. Molemmat maat ovat käynnistäneet laajoja ja kalliita ohjelmia ydinasejärjestelmiensä uudistamiseksi.

– Emme tiedä, millaisia johtajia valitaan ydinasevaltioiden johtoon. On täysin kestämätöntä, että ydinaseet ovat arvaamattomien johtajien päätösvallassa. Kyse on muistakin maista kuin Venäjästä. Emme tiedä, mitä on tapahtumassa seuraavissa presidentinvaaleissa Yhdysvalloissa, toteaa Lodenius.

Uusi painajainen – Putinin lisäksi – olisi Yhdysvaltain entisen presidentin Trumpin uudelleenvalinta tai hänen kaltaisensa arvaamaton presidentti. Rauhanliike on varoittanut jo pitkään, ettei maailman turvallisuus kestä ydinaseita. Suomi ei ole allekirjoittanut vuonna 2021 voimaan tullutta YK:n ydinaseet kieltävää sopimusta, joka kieltää muun muassa ydinaseiden käyttämisen, hallussapidon, valmistuksen ja testaamisen.

Rauhanliikkeelle lokaa niskaan Ukrainan sodan alettua

ILMOITUS

Rauhanliikkeelle on satanut kritiikkiä niskaan Helsingin Sanomien pääkirjoitusta myöten. Syyttäessään rauhanliikettä kyvyttömyydestä kaikki eivät tunnu muistavan, että rauhanliike on tunnistanut Ukrainassa Krimin valtauksesta lähtien jatkuneen sodan. Se on muistuttanut koko ajan kahdeksan vuotta jatkuneesta sodasta ja Venäjän sotilaallisesta toiminnasta Donbassin alueella sekä Krimin kansainvälisen oikeuden vastaisesta haltuunotosta.

Lodenius arvioi jäätyneen sodan hautautuneen muiden kriisien ja uutisten varjoon. Myös ETYJ on ollut hampaaton eivätkä sen kryptiset raportit alueelta ole tarjonneet tarttumapintaa toimittajille. Venäjän hyökkäys oli kuitenkin yllätys myös rauhanliikkeelle – seurannasta huolimatta.

– Putinin hallinto kykenee törkeään voimankäyttöön ja kansainvälisen oikeuden rikkomuksiin. Tämä ei ole uutinen rauhanjärjestöille. Sota vaikutti järjettömältä, ja siitä näkökulmasta hyökkäys Ukrainaan oli uutinen, kommentoi Lodenius.

Suomalaiselle rauhanliikkeelle on selkeää Venäjän hyökkäyksen laittomuus eikä syyllisestä ole epäilystäkään.

- Käsitys Putinin hallinnon luonteesta on ollut selkeä. Meillä on yhteyksiä Venäjän aseistakieltäytyjäliikkeeseen ja toisinajattelijoihin, ja olemme seuranneet Memorial-järjestön vainoa, toteaa Lodenius.

Kannan muodostaminen sotaan ei ole ollut helppoa kaikille eurooppalaisessa rauhanliikkeessä. Osa järjestöistä on ennemminkin kritisoinut lännen militarismia. Järjestöt kyllä vastustavat sotaa ja sotatoimia, mutta katsovat, ettei länsi ole aivan syytön sotaan ja Venäjän hyökkäykseen.

Usko aseiden tuomaan turvallisuuteen kasvaa

Lodeniuksen mukaan rauhanjärjestöt ovat aika aseettomia Ukrainan sodan jälkeen tapahtuneessa kehityksessä. Rauhanliikkeen vahvuus on ennen kaikkea sotien ennalta ehkäisemisessä ja kansainvälisiin sääntöihin ja yhteistyövaraisen turvallisuuden painottamisessa. Aseiden tuonti Eurooppaan kiihtyi jo ennen Ukrainan sotaa, ja asevarustelu Euroopassa on kiihtynyt entisestään.

– Ennen Ukrainan tilanteen rauhoittumista ja vielä pitkään senkin jälkeen, on aika turhaa puhua, että tarvitaan panostusta ilmastotekoihin ja ilmastoturvallisuuteen. Tai että paljon ihmisiä on rokottamatta ja pandemiat jylläävät. Nyt fokus on vahvasti aseellisessa turvallisuudessa, mikä on todella ikävä asia humanitaarisen kriisin lisäksi.

Rauhanliike on puhunut keskinäisriippuvuudesta 20 vuotta. Ukrainan verinen sota osoittaa yhdessä maassa tapahtuvan katastrofin – olipa se ihmisten aiheuttama sota tai luonnonkatastrofi – aiheuttavan dominoefektin ympäri maailmaa. Lodenius arvioi – luonnehtien arviotaan inhorealistiseksi – ehkä sodan seurauksena osan tavoitelluista energiaratkaisuista nopeutuvan.

Tällä hetkellä ei pystytä vielä hahmottamaan, millainen Euroopan unioni on syntymässä jäsenmaiden tiivistettyä rivejään vahvasti Ukrainan sotaa vastaan.

– Jos EU ryhtyy panostamaan kovaan turvallisuuteen, ja jos Saksa ja Ranska löytävät toisensa militarismissa, niin silloin koko unionin luonne voi muuttua. Tietysti me rauhanjärjestöt toivomme, että unionilla olisi malttia, sanoo Lodenius.

EU:n hyvä katsoa peiliin – kriittisestikin

Lodenius toivoo, että nyt voimakkaasti sotilaalliseen turvallisuuteen ja puolustukseen panostava Euroopan unioni katsoisi myös peiliin. EU:n pitäisi pystyä rakentamaan rauhaa eikä kaikkea Venäjään liittyvää tulisi heittää romukoppaan, sulkea ulos.

– Mitä tapahtuisi, jos venäläinen kansalaisyhteiskunta ja itämisasteella oleva demokratiakehitys voisi kuitenkin saada jollain tavalla jalansijaa, hän pohtii.

Tilaa olisi itsekritiikillekin. Venäläistä kansalaisyhteiskuntaa, demokratia- ja ihmisoikeusliikettä olisi pitänyt tukea aivan eri lailla. Tukea kyllä annettiin, mutta toisaalta vastuuta jätettiin maan kansalaisille. Lodenius muistuttaa autoritaarisen, epädemokraattisen hallinnon olevan aina suuren riskin ympäristölle.

– EU:n sisälläkin on yhä epädemokraattisimpia valtioita kuten Unkari ja Puola. Kauppapolitiikassa on katsottu sormien läpi Lähi-idässä autoritaaristen hallintojen demokratia- ja ihmisoikeusvajetta tai Jemenin sodan seurauksia. On valtioiden johtajia, jotka ovat autoritaarisia johtajia. Pitäisi ymmärtää, että näiden sietäminen ja tukeminen ei ole vain arvokysymys, vaan voi olla ihan myös turvallisuuspoliittinen riski, hän painottaa.

Aseteollisuus kerää sodan voitot

Karille karahtaneesta diplomatiasta hyötyy erityisesti aseteollisuus.

– En sano, että se olisi syyllinen Ukrainan sotaan. Suurten amerikkalaisten sotateollisuusyritysten, mutta myös pohjoismaisten yritysten kurssit ovat nousseet aika huikeasti, toteaa Lodenius.

Myös siviilit ovat hankkineet aseita ja ammuksia eri puolilla Eurooppaa, myös Suomessa. Sodan puhjettua Ukrainan hallinto jakoi aseita siviileille.

– Aseiden jakaminen on ymmärrettävää, mutta miten niitä pystytään kontrolloimaan? Voi tapahtua kaikenlaista. Pelokkaat ihmiset ovat vaarallisia. Sodan jälkeen voidaan vahingossa tappaa naapuri tai voi tapahtua muuta kohtalokasta, pohtii Lodenius.

Jugoslavian sodassa ihmiset hamstrasivat miinoja ja räjähteitä ja piilottelivat niitä samoissa tiloissa lasten ja eläinten kanssa. Pelon kyllästämässä, epävarmassa tilanteessa aseista ei haluta luopua rauhaan päästäessäkään.

– Jo nyt tulisi suunnitella, miten aseet kerätään sodan jälkeen. Aseille tulisi saada samanlainen kontrolli kuin EU-maissa. Esimerkiksi Libyan kriisissä aseita levisi rekoittain maan rajojen yli koko alueelle. Loppukäyttäjävastuu on varmistettava Ukrainassa, toteaa Lodenius.

Hän muistuttaa sotarikosten tuomitsemisen tärkeydestä. Kansainvälisen yhteisön tulee pitää kiinni periaatteistaan. Siviilikohteita on pommitettu rypäleaseilla ja muilla aseilla. Tutkimukset Venäjän sotarikoksista on aloitettu.

– Prosessit tulee viedä loppuun saakka ja rangaista syyllisiä, jos ja kun saadaan rauha Ukrainaan. Ei voi olla niin, että suurvallan sotilas voi tehdä ihan mitä vaan, ja rikokset lakaistaan maton alle, Lodenius vaatii.

”Putin voisi olla Naton asiamies”

Suomalaisten Nato-kielteisyys muuttui kertaheitolla myönteisyydeksi Nato-jäsenyyttä kohtaan Venäjän hyökätty Ukrainaan. Enemmistö kansalaisista toivoo poliittisia johtajiaan innokkaammin Suomen hakevan jäsenyyttä. Poliitikkojen halutaan ottavan vastuun jäsenyyspäätöksestä. Kansanäänestystä haluaa vain vähemmistö kansalaisista.

– Olen sanonut ironisesti, että Putinin voisi luulla olevan Naton asiamies. Aina, kun hän avaa suunsa, Suomen Nato-kannatus lisääntyy. Tuskin Suomen Atlantti-Seura on tehnyt yhtä paljon jäsenyyden hyväksi kuin Putin, toteaa Lodenius.

Hän ei ole Suomen Nato-jäsenyyden kannalla, mutta voisi hyvin elää Nato-Suomessakin.

– En usko, että Nato-jäsenyys tuo meille lisää turvallisuutta. Päinvastoin silloin me olemme eturintamassa ikään kuin Naton rajamaana. Tarvitsemme toisenlaisia toimijoita, jos kehitys vie vahvasti militaristiseen etupiirijako-Eurooppaan.

Hän pitää tärkeänä myös säilyttää Suomelle poliittista pelitilaa.

– Kaikkialla maailmassa tiedetään – olipa suomalainen konfliktialueella poliitikko, kansalaisjärjestön tai SPR:n edustaja tai tutkija – että tämä ei edusta maailman etupiirivaltiota. Meitä katsotaan itsenämme ja neutraaleina suhteessa konflikteihin, koska emme ole sotkeutuneet kriiseihin tai ollut siirtomaavalta.

Lodenius muistuttaa Naton turvallisuuden perustuvan myös ydinasepelotteeseen, vaikka ydinaseet ovat Yhdysvaltojen aseita. Ydinaseisiin turvautuminen on hänelle periaatteessa mahdoton ajatus.

– Tärkeämpää kuin vain vastustaa Nato-jäsenyyttä, on sanoa, millaisia mahdollisuuksia on tehdä rauhantyötä silloin, kun ei ole sitouduttu militaristispoliittiseen ajatteluun muodollisilla sopimuksilla. On ymmärrettävää, että suomalaiset sotilaat haluavat harjoitella Naton kanssa. On paljon sellaista tekniikkaa, jota sotilaat ammatillisesti arvostavat.