Kylmän sodan aikana porvariopiskelijat eivät juurikaan arvostelleet esimerkiksi USA:n käymää sotaa Indokiinassa tai rotuerottelua USA:ssa, Etelä-Afrikassa ja Israelissa. Arvostelu olisi satanut Neuvostoliiton laariin, ja sitähän he eivät halunneet.
Tuohon aikaan lännen politiikkaa kritisoivat leimattiin usein kommareiksi. Eikä sellaisen leiman saaminen ollut noissa piireissä hyvä asia.
Kriittistä asennoitumista porvareissa ilmeni oikeastaan vasta sitten kun esimerkiksi Vietnamin sodan vastustus USA:ssa oli levinnyt koko kansaan.
Silloin kylmän sodan vastapuoli ei enää saanut asiasta pisteitä ja kokoomusopiskelijat saattoivat jopa ylpeillä USA:n demokratian toimivuudella. Se oli ”pommitetaan ja keskustellaan” -politiikkaa.
Poliittiset jakolinjat olivat kovia, ja opiskelevan vasemmiston piireissä ei haluttu antaa periksi USA:n imperialisteille arvostelemalla julkisesti Neuvostoliittoa. Jotkut omaksuivat käsitteen neuvostovastaisuus ja käyttivät sitä, kun eivät muuten pärjänneet.
Asenteiden joustamattomuus ja omaksuttu poliittisen tasapuolisuuden vaatimus saattavat pitkälti selittää, miksi 1960-luvulla tänne rantautunut radikaali opiskelijaliike suomettui siinä kuin oikeistokin.
Juha Jurvelius
Savonlinna