Lehtikuva/Aris Messinis

Ensimmäinen uudistunut KU ilmestyi painettuna tällä viikolla. Lehden piti mennä painoon ilon hetkellä. Venäjän presidentti Vladimir Putin päätti toisin – kaikkia kansainvälisen oikeuden perusperiaatteita loukannut hyökkäys Ukrainaan vei Euroopan pimeyteen.

KU:n mennessä painoon sotatoimet olivat täydessä käynnissä ja koko ajan kiihtymässä. Kulunutta kielikuvaa lainaten; vaikka tunnelin päässä ei näykään vielä valoa, on yksi asia varma. Tästä kriisistä tullaan ulos maailmaan, joka on täysin uuden näköinen.

Se tulee pakottamaan vasemmiston tarkastelemaan perimmäisiä kantojaan uudestaan. Laajan maasodan uhka Euroopassa on jälleen konkreettinen uhka – ei vain ”sotaa lietsovien Nato-haukkojen” uhkien maalailua.

”Jos perimmäiset arvonsa myy vallan vuoksi, ei lopputulos ole silloinkaan hyvä.”

Tähän vastaaminen tulee olemaan vaikeata. Hyvin todennäköisesti moni puolue alkaa liputtaa sotilasliitto Naton jäsenyyden puolesta. Silloin vasemmistoliitto ajaisi kielteisellä kannalla itsensä nurkkaan, josta ulospääsy olisi hyvin vaikeaa.

Samalla on muistettava, että politiikassa on kyse ideologiasta. Jos perimmäiset arvonsa myy vallan vuoksi, ei lopputulos ole silloinkaan hyvä. Vain yksi asia on helppoa. Se on sanoa, että puolueen johdolla on edessä harvinaisen vaikea paikka.

ILMOITUS

Kansainvälinen politiikka kääntyi niin ikään valtavan paljon todella lyhyessä ajassa. Venäjää vastaan asetettiin voimakkaita pakotteita, joiden takana koko niin sanottu länsi seisoi yhtenäisenä. Tukea niille tuli myös muualta, mutta on hyvä huomata, että moni maa pysytteli Kiinan ja Intian tavoin neutraalina.

EU otti uusia askeleita, joiden lopullista päämäärää ei vielä tiedetä. Ainakin hetkeksi 27 jäsenmaan unioni kykeni toimimaan yhtenäisenä. Kuten Eurooppa-tutkija Timo Miettinen tässä lehdessä sanoo, tehdyt päätökset nojasivat jo monta vuotta sitten alkaneisiin prosesseihin.

Yhdysvallat näytti myös päättäväisyyttään, ja presidentti Joe Biden sai jopa hämmästyttävän paljon tukea republikaaneilta.

Mutta selvää on, että edessä ennen Venäjän hyökkäystä eläneet erimielisyydet eivät ole hetkessä kadonneet. Jossain vaiheessa ne tulevat jälleen nostamaan päätään – niin kansainvälisesti kuin Suomessakin.

Yhtenäisyys onkin ollut pitkälti hyvin militaristista. Kaikilta tahoilta vaadittiin aseellista tukea Ukrainalle. Kuinka paljon yhtenäisyydestä jää jäljelle, jos tai kun kriisi jatkuu pitempään. Vihreän siirtymän tarve on tullut selväksi kaikille, mutta samaan aikaan on alettu vaatia turpeen polton jatkamista Suomessa. Se voi tuntua pieneltä yksityiskohdalta, mutta ei sellainen ole.

Venäjän törkeä hyökkäys on saanut monet muistelemaan Tšekkoslovakian miehitystä vuonna 1968. Tuolloin sortokoneiston joukot tuhosivat ihmiskasvoisen sosialismin tavoittelun. Vuonna 2022 idän sortokoneisto lähti tukahduttamaan vapautta haluavan kansakunnan.

Alexander Dubček oli Prahan kevään johtohahmoja. Hän antoi muistelmilleen osuvan nimen. Viimeisenä kuolee toivo.