Tammikuun 24. päivän yönä malawilainen Josephine Kumwanje heräsi tömähdykseen. Sykloni Anan matkaan lähettämät sateet ropisivat hänen talonsa ruosteiselle peltikatolle, mutta tömähdys oli niin vieras ääni, että Blantyre Cityn Makhethan kaupunginosassa asuva Josephine luuli varkaiden murtautuneen sisään.
– En koskaan ennen ole nähnyt rankkasateiden ja voimakkaiden tuulten yhdistelmää samana yönä, Kumwanje selittää.
Raivokkaasti ryöppyävät sateet pitivät hänet hereillä loppuyön, vaikka pelko murtovarkaudesta osoittautui turhaksi.
Aamulla hän näki, mikä oli aiheuttanut tömähdyksen: talon takana seissyt kuoppakäymälä oli romahtanut käyttökelvottomaksi. Sinä yönä naapurustossa tuhoutui neljä muutakin ulkokäymälää. Sellaista ei ollut aiemmin tapahtunut.
Koleran vaara kasvaa
Katastrofien hoidon osaston tilanneraportissa kerrotaan, että sykloni Ana vaikutti lähes miljoonan ihmisen elämään. Heistä 190 000 menetti kotinsa, 46 kuoli ja 18 on edelleen kateissa.
Erityisen pahasti kärsivät vesi, viemäröinti ja hygienia, kuten Makhethan viisi käymälää – vaikka ne sijaitsivatkin kaukana myrskyn silmästä. Kaikkiaan Anan romauttamia käymälöitä oli yli 50 000.
Vähintään yhtä vakava isku oli yli tuhannen porakaivon tuhoutuminen. Porakaivot ovat Malawin maaseudulla pääasiallinen juomaveden lähde. Kaupungeissa 20 vesijohtojärjestelmää vaurioitui ja arviolta 300 000 ihmistä jäi vaille turvallista juomavettä.
Vesi- ja viemäri-infrastruktuurin tuhoutumisella voi olla kauaskantoisia terveysseurauksia. Esimerkiksi koleran vaara kasvaa.
Onnettomuus onnettomuuden perään
Pahinta on, ettei Malawi ole ehtinyt kunnolla toipua edellisistäkään luonnononnettomuuksista. Tammikuussa 2015 maa kärsi tuhotulvista, jotka veivät kodin 200 000 ihmiseltä. Tulvat veivät myös patoja, vesilaitoksia, vesiputkia ja matalia kaivoja. Pelkästään vesi- ja hygieniasektorin uudelleen rakentamisen budjetti oli 54 miljoonaa euroa.
Maaliskuussa 2019 sykloni Idai moukaroi Malawia, Mosambikia ja Zimbabwea, synnytti tulvia, tuhosi infrastruktuuria ja haittasi yli miljoonan ihmisen elämää.
– Maamme on kärsinyt tulvista useita kertoja viime vuosien aikana. Kun tulva tulee, se saa huomiomme, mutta jälkeenpäin unohdamme sen pian. Me emme ole kovin hyvin onnistuneet toipumaan ja sopeutumaan, Charles Kalemba sanoo. Hän on Malawin katastrofien hoidon viraston komissaari.
Radikaali strategiamuutos
Kalemban mukaan Malawin täytyy tosissaan paneutua luonnonmullistuksiin varautumiseen ja sietokyvyn kasvattamiseen. Hänen virastonsa onkin radikaalisti muuttamassa strategiaansa.
– Meidän täytyy tarkastella rahoitusta uudelleen. Rahaa ei pitäisi käyttää vain virastojen huippuluokan kulkuvälineisiin. Meidän täytyy tarttua todellisiin ongelmiin, jotka vaikuttavat ihmisiin pitkän ajan kuluessa.
– Sitä paitsi olemme jättäneet katastrofeihin reagoinnin kehityskumppaneidemme käsiin, mutta onnettomuusalueet vain muuttuvat entistäkin köyhemmiksi. Siitä näkee, että strategiamme ei toimi. Meidän täytyy ottaa toipumisprosessit täysin omaan hallintaamme, löytää omat resurssimme sen sijaan, että odottaisimme lahjoituksia, Kalemba toteaa.
Blantyressa Kumwanje rakensi käymälänsä viikossa uudelleen käyttökuntoon.
– Minulla on lapsia. Arvokkuuden ja hygienian takia en voinut turvautua naapurien käymälöihin, hän selittää.
Muovilevyistä koottu rakennelma on kuitenkin väliaikainen. Se ei varmasti kestäisi toista samanlaista myrskyä.