Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja, kansanedustaja Jussi Saramo painottaa sitä, että Venäjän Ukrainaan kohdistuvasta hyökkäyssodasta huolimatta on tärkeää suhtautua Suomen turvallisuuteen kylmähermoisesti. Saramo kirjoitti asiasta sosiaaliseen mediaan lauantaina.
– Kirjoitin vain viikko sitten kolumnin Uusimaa-lehteen otsikolla ”Pää kylmänä, sydän lämpimänä”. Siinä vaiheessa esimerkiksi vasta selvitettiin, voidaanko Ukrainalle antaa myös aseellista apua. Sen jälkeen on tapahtunut valtavasti. Tilanteet muuttuvat ja eskaloituvat nyt pelottavan nopeasti, hän toteaa ja kiittää tasavallan presidentti Sauli Niinistöä.
– Ulkopolitiikkaa johtava tasavallan presidentti Niinistö ei onneksi tässä tilanteessa haistele gallup-suosiota helpoilla vastauksilla, vaan hakee yhdessä eduskunnan ja hallituksen kanssa Suomelle linjaa, joka toivottavasti voisi tuoda meille rauhaa vaikka seuraavaksikin yli 70 vuodeksi.
”Putinin päähän kukaan ei pääse”.
Kyse Suomesta
Saramo ottaa kantaa Nato-jäsenyyteen, jonka kannatus on ennätyskorkealla Suomessa juuri nyt.
– Suomen Nato-jäsenyydessä ei kuitenkaan voi olla kyse Ukrainasta, vaan Suomesta, hän painottaa.
– Koska jäsenmaat lupaavat auttaa toisiaan, on jäsenyydessä tietysti kyse myös erityisesti Baltiasta, jota puolustamaan Nato mieluusti ottaisi Suomen ja Ruotsin.
Hän toteaa, että niin sanotut turvatakuut ymmärretään usein Yhdysvaltain lupaukseksi pelastaa hyökkäyksen kohteeksi joutunut maa.
– Mutta kyse on tietysti avusta joka suuntaan ja Suomikin auttaisi vastavuoroisesti muita. Käytännössä kaikissa skenaarioissa Suomi, Ruotsi ja Naton jäsenmaa Norja olisivat uhattuina vain osana laajempaa konfliktia, eivät erillisen hyökkäyksen kohteena, Saramo sanoo.
– Sellaisessa konfliktissa joutuisimme puolustamaan rajojamme pääosin itse. Tästä asiantuntijat ovat hyvin yksimielisiä. Aiemmin Suomessa on Ruotsin ja Sveitsin tavoin ajateltu, että tuosta konfliktista voitaisiin pysyä kokonaan erossa.
Kansalta pitää kysyä kansanäänestyksellä
Saramo korostaa sitä, että Venäjän presidentti Vladimir Putinin ongelmat eivät rajoitu Ukrainaan.
– Keski-Aasiassa sillä on jatkuvia kriisejä. Vaikea nähdä miten kaiken tämän jälkeen voimavaroja riittäisi enää Baltian uhkaamiseen perinteisellä sodankäynnillä, puhumattakaan hyvin varautuneen Suomen uhkaamisesta, hän sanoo.
– Meillä ei siis ole kiire tehdä paniikissa muutoksia omaan puolustuspolitiikkaamme keskellä Clausewitzin jo lähes 200 vuotta sitten esiin nostamaa sodan epävarmuutta, ”sodan sumua”.
– Ehdimme rauhassa harkita puolustuspolitiikan linjaa ja vaikka liittyä Natoon, jos se perusteellisen analyysin jälkeen tuntuu järkevältä. Itse en usko, että Nato olisi paras tapa lisätä suomalaisten turvallisuutta, mutta ajattelen, että Suomen kansalta pitää asiasta kansanäänestyksellä kysyä, mikäli jäsenyyteen päädyttäisiin.
Saramon mielestä Naton rooli usein ymmärretään väärin. Hän nostaa esimerkiksi Irakin sodan, jonka arvioi kuvaavan liittoutumisen monimutkaisia seurannaisvaikutuksia konfliktitilanteissa.
– Vaikka jäsenyys ei itsessään pakota mihinkään, odotetaan jäseniltä monenlaista. Kun Suomessa on jälkikäteen pohdittu, oliko oikein mennä Afganistaniin, niin meidän kaksi kuollutta sotilasta Nato-maa Tanskan yli 40 kuollutta vastaan kertoo kuitenkin hyvin erilaisesta suhtautumisesta.
Hän toteaa, että monet Naton toimet eivät kestä päivänvaloa.
– Kauempana tapahtuvat järkyttävät tragediat tuntuvat valitettavan usein unohtuvan, hän sanoo.