All Over Press/EPA/Alexander Schippers

Jihadistinen liikehdintä on ollut poikkeuksellisen aktiivista Euroopassa viime vuosikymmenen aikana. Alueelta on lähtenyt tuhansia vierastaistelijoita ottaakseen osaa konfliktiin Syyriassa ja Irakissa – enimmäkseen osallistuakseen Isisinä tunnetun jihadistiryhmän toimintaan. Euroopassa on myös ollut ennennäkemätön määrä ryhmään kytkeytyneitä terrori-iskuja, joissa on menehtynyt satoja ihmishenkiä.

Osana tätä alueellista kehitystä jihadistinen liikehdintä on kehittynyt merkittävästi myös Suomessa, jossa ilmiöön kytkeytyvä liikehdintä on pitkään ollut marginaalista. Jihadismin voimistuminen Suomessa on tuonut aiheen ennennäkemättömällä tavalla esiin julkisessa keskustelussa. Etenkin keskustelu liikehdinnän voimistumiseen johtaneista syistä on käynyt vilkkaana, mutta miten ilmiö on oikeastaan kehittynyt, ja miksi?

Yksi keskeisimmistä kehityksistä on ollut ilmiötä aktiivisesti edistävien henkilöiden määrän merkittävä kasvu. Suojelupoliisin terrorismintorjunnan kohdehenkilöiden – jotka toimivat aktiivisesti terrorismin tai siihen liittyvän aatemaailman hyväksi – määrä lähes tuplaantui vuosien 2012 ja 2018 välillä kahdesta sadasta noin neljäänsataan henkilöön. Enemmistö heistä kytkeytyy jihadismiin.

Ilmiöön kytkeytyvien aktivistien profiilit ovat myös kehittyneet laadullisesti. Yhä useampi on saanut aseellista koulutusta, osallistunut aseelliseen konfliktiin, tai ilmaissut halua osallistua aseelliseen toimintaan. Yleisesti, jihadismin historia ja sen leviäminen länsimaissa rakentuu pitkälti tällaisten taistelukokemusta tai koulutusta ja kontakteja omaavien avainaktivistien ympärille.

Myös yhä suurempi osa jihadistiseen liikehdintään osallistuvista on syntynyt tai kasvanut Suomessa. ”Kotoperäisesti” radikalisoituneilla on usein Suomeen aikuisena muuttaneita laajemmat – etniset rajat ylittävät – sosiaaliset verkostot, kattavampi tietopohja Suomen politiikasta, yhteiskunnasta ja kulttuurista. Nämä tekijät voivat osaltaan edesauttaa aktivistien jihadismiin kytkeytyvää tukitoimintaa.

ILMOITUS

Suomeen on myös muodostunut jihadismia edistäviä tukiverkostoja, jotka ovat keskeinen elementti Suomen jihadistisessa miljöössä. Ne vaihtelevat kooltaan, identiteetiltään, jäsenpohjiltaan, sisäisiltä rakenteiltaan, sekä kohdeyleisöiltään. Valtaosa verkostoista ovat joko järjestelmällisesti toimivia pienryhmiä tai löyhempiä verkostoja, joissa on usein tiivis ydinjoukko. Niiden pyrkimyksenä on harjoittaa aatteen leviämiseen tähtäävää tukitoimintaa.

Osa verkostoista on monietnisiä ja ylisukupolvisia. Ensimmäinen on osaltaan seurausta kotoperäisen radikalisoitumisen kasvusta Suomessa. Jälkimmäisen kohdalla on huomionarvoista, että Suomeen on muodostunut perheitä, joissa radikalisoitumisen arvioidaan kulkeutuneen jo kolmanteen sukupolveen.

Joidenkin verkostojen aktiivijäseniä on myös osallistunut jihadististen ryhmien toimintaan konfliktialueilla, luoden kontakteja paikallisten aktivistien ja ulkomailla toimivien jihadististen tahojen välillä. Suojelupoliisi arvioikin, että Suomessa toimivilla aktivisteilla ja verkostoilla on siteitä keskeisiin jihadistisiin toimijoihin Euroopassa ja eri konfliktialueella, ja että tällaiset siteet ovat viime vuosina muuttuneet aiempaa suoremmiksi.

Toisin kuin moniin muihin Länsi-Euroopan maihin, Suomeen ei kuitenkaan ole toistaiseksi muodostunut ilmiötä avoimesti edistäviä aktivistijärjestöjä. Tällaisia olivat muun muassa erilaiset Sharia4-ryhmät, sekä Profetens Ummah Norjassa ja Kaldet til Islam Tanskassa. Vaikka tällaisten ryhmien muodostumisessa keskeisessä roolissa ollut Iso-Britanniassa asuva avainaktivisti Anjem Choudary vieraili Suomessa keväällä 2013, ei vastaavanlaista organisaatiota muodostunut.

Sen sijaan Suomessakin on toiminut eri puolilla Länsi-Eurooppaa aktiivisen Rawti Shax-järjestön paikallishaara, joka kytkeytyy Norjassa pitkään asuneeseen – ja sittemmin Italiassa terrorismirikoksista tuomittuun – avainaktivisti Mullah Krekariin. Tähän ryhmään kuuluivat muun muassa Suomesta edellisen vuosikymmenen puolivälin tienoilla karkotettu ja myöhemmin terrorismirikoksista Iso-Britanniassa tuomion saanut Awat Hamasaleh, sekä muutamat konfliktialueelle matkanneet vierastaistelijat.

Jihadistisen miljöön kehittyessä Suomessa on myös ollut entistä enemmän ja aiempaa monimuotoisemmin ilmiöön kytkeytyvää toimintaa. Kun Suomi julkaisi ensimmäisen kansallisen terrorismin torjunnan strategiansa 2010, maassa arvioitiin esiintyvän lähinnä ulkomailla toimivien väkivaltaisten ryhmien kannatusta – pienissä ryhmissä tai yksittäisten henkilöiden ylläpitämänä. Tämän lisäksi Suomessa todettiin näkyvän viitteitä ulkomailla toimivien ”terroristiverkostojen” tukemisesta.

Vuosikymmentä myöhemmin suojelupoliisi on arvioinut Suomessa olevan ”merkittävää terrorismin tukitoimintaa”. Jihadismin yhteydessä tällaista toimintaa ovat esimerkiksi terrorismin rahoittamiseen ja jihadistisen aatteen levittämiseen tähtäävä aktivismi.

Merkityksellisin aktivismin muoto kytkeytyy kuitenkin vierastaistelijailmiöön sekä Syyrian ja Irakin konfliktiin suuntautuneeseen liikkuvuuteen. Vuosien 2012 ja 2016 välillä Suomesta matkasi konfliktialueelle yli 80 aikuista, enimmäkseen ottaakseen osaa konfliktiin alueella toimivien jihadististen ryhmien – etenkin Isisin – riveissä. Osana liikkuvuutta konfliktialueelle lähti myös naisia ja kokonaisia perheitä. Suomeen on todennäköisesti palannut noin kolmisenkymmentä aikuista ja saman verran alaikäisiä.

Monet ovat saaneet konfliktialueella taistelukokemusta, terroristista koulutusta ja edistäneet muutoin Isisin toimintaa – joidenkin noustessa merkittäviin asemiin Isisissä. Osa heidän harjoittamastaan toiminnasta on kohdistunut Suomeen tai laajemmin Eurooppaan, näyttäytyen esimerkiksi radikalisointiin ja rekrytointiin pyrkivänä sekä väkivaltaan yllyttävänä viestintänä. Tämän lisäksi konfliktialueelle lähteneet ovat luoneet merkittäviä kansainvälisiä kontaktiverkostoja muiden Isisin jäsenten kanssa.

Isisin toimintaan osallistuneet ovat myös vieneet konfliktialueelle mukanaan tietoa Suomesta, ja nostaneet maata esiin jihadistisessa propagandassa. Suomesta lähteneet ovatkin pitäneet maata esillä Isisin julkaisuissa, sekä tuottaneet omaa Isisiä tukevaa sisältöä erilaisissa sosiaalisissa medioissa kuten Twitterissä ja Facebookissa.

Ilmiön kehittyminen on näyttäytynyt myös siihen kytkeytyvän terrorismin uhkan kasvuna. Vuosien 2014 ja 2017 välillä suojelupoliisi kohotti uhka-arvioitaan kolmesti, viimeisen kerran vain viikkoja ennen Turun terrori-iskua saman vuoden elokuussa. Sittemmin organisaatio on korostanut arvioissaan Suomessa olevan ryhmiä ja henkilöitä, joilla on motivaatio ja kyky toteuttaa terrori-isku.

Miksi liikehdintä kehittyi?

Ylläkuvatut kehitykset ovat saaneet osakseen merkittävää julkista huomiota ja nostaneet keskustelun keskiöön etenkin sen, mistä kehitykset johtuvat. Syitä on haettu monesta suunnasta. Jotkut ovat ehdottaneet selittyvän muslimiväestön kohtaamilla yhteiskunnallisilla epäkohdilla, jotka työntävät syrjäytyneitä tai syrjäytymisvaarassa olevia musliminuoria kohti ääriliikehdintää.

Toiset ovat nähneet ilmiön taustalla etenkin muslimimaista Suomeen kohdistuvan maahanmuuton. Syitä on haettu myös internetistä ja sosiaalisesta mediasta, joissa toimivien tahojen on väitetty saalistaneen ja aivopesseen haavoittuvaisia musliminuoria.

Pohjimmiltaan jihadismi on kuitenkin monimuotoinen, moniulotteinen ja monisyinen ilmiö, joka alistuu heikosti vain yhtä tekijää tai yhdenlaisia tekijöitä korostaville selitysmalleille. Tällaiset useimmiten valottavat parhaimmillaankin vain yhtä pientä osaa paljon laajemmassa kokonaisuudessa, ja pahimmillaan ne vääristävät mielikuvia ja ymmärrystä ilmiöstä.

Jihadistisen miljöön kehitykseen ja liikehdinnän voimistumiseen Suomessa on useita syitä. Ne sitoutuvat paikallisiin, alueellisiin ja globaaleihin tapahtumiin, olosuhteisiin ja kehityskulkuihin – sekä ennen kaikkea ilmiöön kytkeytyviin toimijoihin. Koska Suomi on ilmiön kannalta syrjäseutua, ja ilmiöön kytkeytyviä toimijoita on ollut verrattain vähäisesti, globaalien kehitysten merkitys on korostunut.

Keskeisimpiä syitä ovat Syyrian sisällissodan sekä Isisin ja sen kalifaattiprojektin poikkeuksellinen vetovoima, sekä jihadististen toimijoiden toimintavapaus virtuaalisissa toimintaympäristöissä – etenkin 2011–2014.

Syyrian sisällissota ja Isisin esiinnousu antoivat virtaa jihadistiselle liikkeelle ja sen edustajille Euroopassa. Ne myös keskittivät Euroopan aktivistien, verkostojen ja organisaatioiden huomion yhteen konfliktialueeseen. Merkittävä osa terrorismin torjunnan kohdehenkilöiden määrän kasvusta Suomessa kytkeytyneekin vierastaistelijailmiöön ja Syyriaan suuntautuneeseen vierastaistelijaliikkuvuuteen.

Matala liittymiskynnys

Aluksi keskeisin syy liikkuvuudelle oli Syyrian presidentti Bashar al-Assadin hallinnon siviiliväestöön kohdistamat julmuudet ja sen herättämät reaktiot muslimiväestössä eri puolilla maailmaa. Alkuvuodesta 2013 alkaen valtaosa konfliktialueelle pyrkineistä teki niin eksplisiittisesti jihadistisen liikehdinnän yhteydessä – valtaosan pyrkiessä liittymään omaa valtiotaan rakentaneen ja sen kesällä 2014 julistaneen Isisin riveihin.

Kynnys etenkin Isisin riveihin liittymiselle poikkeuksellisen alhainen. Matkustaminen konfliktialueelle oli verrattain nopeaa, helppoa ja vaivatonta ”vierastaistelijoiden valtaväylänä” toimineen Turkin kautta. Isis puolestaan otti lähes poikkeuksetta vastaan kaikki sen riveihin pyrkineet. Myös valtaosa Suomesta konfliktialueelle lähteneistä liittyi Isisiin.

Liikkuvuutta edesauttoi merkittävästi jihadististen toimijoiden kyky toimia verrattain vapaasti virtuaalisissa toimintaympäristöissä. Tuolloin jihadismista kiinnostuneiden on ollut helpompi etsiä ja löytää heidän radikalisoitumistaan edistävää materiaalia sekä luoda kontakteja vertaisiin ja vertaisyhteisöihin. Tällaisten kontaktien luomisen merkitys korostui etenkin Suomessa, jossa 2010-luvun alussa aktiivisesti jihadistia edistäneet tahot olivat määrällisesti vähäisiä ja enimmäkseen salassa toimivia.

Toimintavapaus myös antoi konfliktialueelle matkanneille mahdollisuuden esitellä omaa toimintaansa ja todellisuuttaan konfliktialueella ja siten inspiroida seuraajiaan lähtemään omalla esimerkillään, tai jopa suoranaisesti rekrytoida alkuperämaissaan olevia sosiaalisia kontakteja sosiaalisen median ja viestintäsovellusten avulla.

Isisin kalifaattiprojekti tarjosi ja Suomessa toimiville jihadistisille aktivisteille aiheen, jonka ympärillä harjoittaa tukitoimintaa. Suomessa tämä on osaltaan edesauttanut aktivistien määrän kasvua sekä ilmiöön kytkeytyvien tukiverkostojen muodostumista 2010-luvun puolivälissä. Huolestuttavasti, osalla näistä verkostoista on ollut Isisin riveissä toimineita aktiivijäseniä. Heidän kauttaan Suomessa toimivat verkostot ovat kytkeytyneet osaksi laajempaa globaalia jihadistista liikettä ja liikehdintää.

Syrjinnän merkitys

Suomen jihadistinen ympäristö kehittyi merkittävästi 2010-luvulla. Tämän syyksi on ehdotettu useita syitä, joskin monet julkisuudessa esitetyt näkemykset ovat väärillä jäljillä. Mikäli ilmiön kasvun taustalla olisi yksiselitteisesti esimerkiksi muslimiväestön kohtaamat yhteiskunnalliset epäkohdat tai maahanmuutto muslimienemmistöisistä valtioista, olisi jihadistinen liikehdintä Suomessa sekä alkanut kehittyä aiemmin että merkittävästi nykyistä yleisempää.

Tämä ei tarkoita, etteikö niillä olisi omaa rooliaan. Jihadismi on saapunut esimerkiksi Suomeen ”tuontituotteena” aseellisten ryhmien toimintaan osallistuneiden mukana, ja Suomeen tiedetään saapuneen useita jihadistiryhmien jäseniä osana maahan kohdistunutta turvapaikanhakijaliikkuvuutta 2015–2016. Silti tämän liikkuvuuden vaikutus vaikuttaa olleen paljon merkittävämpänä äärioikeiston kuin jihadistisen liikehdinnän voimistumisessa.

Epäoikeudenmukaisuuden, syrjinnän ja juurettomuuden kokemukset voivat puolestaan edesauttaa radikalisoitumista, mutta eivät yksistään riitä selittämään sitä. Tällaiset kokemukset ovat Suomessa merkittävästi yleisempiä kuin jihadistiseen liikehdintään osallistuminen, joka on yhä – kehityksestään huolimatta – yhä verrattain harvinaista.

Keskeisimmät syyt löytyvätkin Suomen rajojen ulkopuolelta: Syyrian konfliktin ja etenkin Isisin ja sen kalifaatin poikkeuksellisesta vetovoimasta, sekä virtuaalisten toimintaympäristöjen suhteellisesta ja hetkellisestä toimintavapaudesta. Jälkimmäinen ei kuitenkaan tarkoita, että keskeisin syy ilmiön kasvulle löytyy verkkoympäristöissä saalistavista jihadisteista – jotka ovat esimerkiksi Suomesta konfliktialueelle lähteneiden keskuudessa enemmän harvinainen poikkeus kuin sääntö – tai radikalisoivasta sisällöstä. Pikemminkin, sosiaalinen media on ollut jo pitkään luonnollinen osa nuorten elämää ja sosiaalista kanssakäymistä – myös niille, jotka osallistuvat jihadistiseen liikehdintään.

Tällä hetkellä jihadistinen liikehdintä Suomessa näyttää elävän suvantovaihetta. Viime vuosikymmenen kehitysten vuoksi Suomen jihadistinen miljöö on kuitenkin aiempaan verrattuna merkittävästi kehittyneempi ja verkostoituneempi, ja liikehdintään kytkeytyvä aktivismi maassa aiempaa yleisempää ja vakavampaa. Tämä luo potentiaalia ilmiön kehittymiselle, ja on todennäköistä, että ilmiö tulee kehittymään jatkossakin. Lähitulevaisuudessa kasvu tulee todennäköisesti olemaan maltillista, mutta paljon huolestuttavampia kehityskulkuja voi olla horisontissa jos olosuhteet muuttuvat jälleen otollisiksi.

Juha Saarinen on jihadistiseen liikehdintään erikoistunut tutkija ja jatko-opiskelija.