Lehtikuva/Heikki Saukkomaa

Täysin palvellut emerituspönttöuunini pääsi vanhuudenlepoon muurarin tutkittua uunin. Pakkanen paukkuu nurkissa. Millä saan ratavahtien aikoinaan asuttaman, itselleni lunastaman vahtituvan pysymään lämpimänä?

Liiteri on puita täynnä, tontilla kaatamatonta puuta loppuelämäni lämmitykseen. Köyhyysrajan alla elävänä ei ole varaa uusia uunia.

Entäs ilmalämpöpumppu? Sen hankinta olisi siinä ja siinä. Päätin toistaiseksi tyytyä hellan ja kahden öljytäytteisen patterin käyttöön.

Ilmastonmuutoksen torjujat hurraavat siirtyessäni puulämmityksestä sähköön. Rahapussini, vatsani eivätkä vaivani hurraa, jos joudun tinkimään ruuasta ja lääkkeistä. Tällaisia ovat pienillä tuloilla elävien arkipäivät. Sähkön hinnan kerrottiin jo pompsahtaneen ylöspäin.

On helppoa tehdä suunnitelmia ilmastotoimista kaukana ihmisten arjesta. Jokainen meistä haluaa pelastaa tämän ainutlaatuisen maapallomme, siitä ei ole kahta sanaa. Ei sitä kuitenkaan saa tehdä köyhyydessä elävien kustannuksella.

Täytyisi pikkuhiljaa alkaa löytyä katetta puheille, että ilmastotoimia ei kaadeta pienituloisten ja heikoimmassa asemassa olevien niskaan. Muuten on mahdotonta saada meidät kädestä suuhun elävät mukaan ilmastotalkoisiin.

Hannu Tiainen
Kihniö