Masennus on lisääntynyt nuorten ja nuorten aikuisten keskuudessa. Lääkkeeksi masennukseen tarjotaan erilaisia neurolepteja, koska ongelman ajatellaan olevan päänsisäinen. Yhteiskunta ja yhteisöllinen todellisuus ovat unohtuneet liki kokonaan.
Markkinatalous luo syyllisyyttä ja masennusta niille, jotka eivät pysy mukana menossa. Esimerkiksi työttömyyttä ei nähdä yhteiskunnallisena ongelmana johon on yhdessä mahdollisuus vaikuttaa, vaan se helposti koetaan merkkinä yksilön riittämättömyydestä. Pahimmillaan tällainen ajattelu panee yksilön kannettavaksi ongelmia, jotka kuuluisivat poliittiselle päätöksenteolle.
Vaikea syyllisyyden tunne on omiaan luomaan masennusta ja aikaista eläköitymistä. Olisi herättävä näkemään, että masennus ja syrjäytyminen ovat seuraus arvoista, joihin olemme sitoutuneet.
Olisiko mahdollista nähdä nuorten ongelmat pikemminkin oireena kuin sairautena? Kilpailun sijaan olisi palattava arvoihin, jotka korostavat yhteistyötä, keskinäistä avunantoa ja rinnakkaiseloa. Heikkouden ja epäonnistumisen hyväksyminen luovat armollisen ilmapiirin, joka eheyttää.
Tapio Virtanen
Valkeakoski