Mattilan mukaan myös kansalaisaktivistien ja taiteilijoiden pitäisi kuulua evakuoitaviin.
– Muutamalla muulla maalla on ollut Suomea laajempi rajaus sen suhteen, keitä Afganistanista evakuoidaan. Ranska, Saksa, Hollanti, Portugali ainakin ovat tällaisia maita, Mattila toteaa.
Suomen evakuointioperaatio Afganistanista jatkuu yhä. Helmikuun toisella viikolla Suomeen saapui 37 henkilöä ja heidän lisäkseen kymmenen muuta Afganistanista evakuoitua saapuu Suomeen lähiviikkoina. Suomeen saapuneet olivat muun muassa Suomen Kabulin suurlähetystön entisiä työntekijöitä perheineen. Nämä kaikki kuuluvat valtioneuvoston viime elokuussa tekemän evakuointipäätöksen piiriin.
Suomen kanssa yhteistyötä Afganistanissa tehneitä naistoimittajia on Kirsi Mattilan arvion mukaan ehkä parikymmentä. He ovat muun muassa avustaneet suomalaisia tiedotusvälineitä.
Vuosien 2009-2017 naistoimittajien koulutusprojekti on kustannettu Suomen kehitysyhteistyövaroista. Mattila oli yksi projektin kouluttajista.
Talebanien vallattua Afganistanin Kirsi Mattilan on muiden kouluttajien rinnalla taistellut sen puolesta, että Suomi ottaisi evakuointilistalleen myös yhteistyötä tehneet toimittajat. Samaa on ajanut Suomen Journalistiliitto ja sitä ovat ajaneet Pohjoismaiset journalistiliitot yhdessä.
Mattila kertoo, että suomalaisiin työsuhteessa olleiden ihmisten tiedot lähetettiinkin syksyllä Suomen ulkoministeriöön siinä toivossa, että hekin olisivat päässeet evakuoitavien listalle. Päätöstä heidän auttamisestaan ei kuitenkaan ole tehty.
”Tarkastelu” ei riitä hengenvaarassa oleville
Ulkoministeri Pekka Haaviston viime vuoden puolella antama vastaus liittojen vaatimukseen ei herättänyt paljoakaan toivoa. Haaviston mukaan ”Suomi voi tarkastella mahdollisuuksia auttaa afgaanitoimittajia, media-alan ammattilaisia sekä suomalaisia tiedotusvälineitä auttaneita henkilöitä”.
Journalistiliiton valtuusto vastasi tähän vaatimalla ”tarkastelun” sijaan hallitukselta ryhtymistä käytännön toimiin suomalaisten kanssa työtä tehneiden journalistien evakuoimiseksi. Vetoomus ei ole tehonnut.
– Seuraamme tilannetta Afganistanissa ja olemme syvästi huolissaan niistä toimittajista, aktivisteista ja monista muista ryhmistä, joita edelleen Afganistanissa on ja joihin voi kohdistua erilaisia uhkia. Mutta uusia valtioneuvoston päätöksiä ei tällä hetkellä ole virkamiesvalmistelussa, toteaa Matti Keppo UM:stä.
Mattila on Suomen linjaan hyvin pettynyt.
– Suomen linja on minusta hirvittävän epäinhimillinen ja itsekäs. Tänne ei haluta afgaaneja tai ylipäätään maahanmuuttajia, hän toteaa ja jatkaa vielä, että aivan kylmäävä on esimerkiksi demareiden ja keskustan suhtautuminen 3000 paperittoman aseman turvaamiseen ja oleskelulupien myöntämiseen.
Hän toivoisi, että päättäjiltä löytyisi poliittista rohkeutta nostaa asia uudestaan esiin ja nähdä, millainen tilanne Afganistanissa on.
– Ihmiset haluavat sieltä pois, koska he ovat siellä hengenvaarassa eikä heillä ole siellä töitä, Mattila sanoo ja muistuttaa, että työkin on ihmisoikeus.
– Myös Amnesty Internationalin linjaus on se, että meidän pitää auttaa niitä, jotka sieltä haluavat lähteä, Mattila lisää.
Järkyttäviä kohtaloita
Suomalaisten pitkä yhteistyö afgaaninaisten kanssa synnytti viime vuoden lopulla Afgaaninaisen katse -blogin, jota Suomen Kuvalehti julkaisee. Kirjoitukset on luettavissa ilman maksumuuria, kirjoittajille maksetaan niistä palkkio. Tekstit julkaistaan ilman kirjoittajien nimiä ja kuvia.
– Blogia kirjoittavat naiset tekevät sitä tosi suurella turvallisuusriskillä, sanoo blogista SK:ssa vastaava toimittaja Katri Merikallio.
Hän jatkaa, että Taleban on alkanut reagoida entistäkin avoimemmin aktiivisiin naisiin.
Afgaaninaisen katse -blogin tekstit ovat nyt vain suomeksi, mutta myös englanninkielisten versioiden julkaisemista mietitään.
Myös jatkorahoitusta hankkeelle mietitään, sillä ulkoministeriön myöntämä toiminta-avustus loppuu pian.
Merikallio korostaa blogin tärkeyttä kirjoittajille.
– Sen lisäksi, että rahallinen korvaus kirjoituksista on heille käytännössä katsoen ainoa tulo, tällä on psykologisesti tavattoman tärkeä merkitys. Se on ikkuna ulos siitä äärimmäisen ahdistavasta tilanteesta, jossa he tällä hetkellä ovat.
Afgaaninaisen katse -kirjoitukset ovat karua luettavaa. Ensimmäisissä teksteissä kuvattiin paljolti kirjoittajien ensikokemuksia vallan vaihtumisen jälkeen. Viimeisin, 11. helmikuuta julkaistu kirjoitus on järkyttävä. Naisaktivisteja on vangittu, kidutettu, tapettu, raiskattu ja jos joku on onnistunut palaamaan hengissä vankilasta, naisen on tappanut oma perhe.
Kolme on päässyt Kanadaan, kaksi Ranskaan, yksi Yhdysvaltoihin
Kirsi Mattila on syksystä alkaen ollut yhteydessä Afganistaniin jääneisiin naistoimittajiin. Hän on myös seurannut heidän evakuointejaan ja kertoo, että ainakin kolme hänen tuntemaansa naistoimittajaa on päässyt Kanadaan, kaksi Ranskaan ja yksi Yhdysvaltoihin. Lisäksi hän tuntee pari suomalaisten koulutuksiin osallistunutta naistoimittajaa, jotka ovat naapurimaissa.
– En tiedä kuinka paljon kaikkiaan sieltä on saatu ulos – Ranskan ja Kanadan lisäksi ilmeisesti myös Saksaan, Espanjaan, Italiaan ja Hollantiin.
Mattila sanoo olevansa äärettömän surullinen Afganistanin tapahtumien vuoksi.
– Köyhyys ja näköalattomuus tekee ihmisistä ahdasmielisiä ja saa heidät mukaan ääriliikkeisiin. 20 vuodenkaan aikana Afganistaniin ei pystytty luomaan sellaista yhteiskuntaa, joka olisi onnistunut vastustamaan ääriliikkeitä. Afganistan ei kuitenkaan ole sama maa kuin edellisen kerran, kun Taleban tuli valtaan. Nyt maassa on paljon tiedostavia naisia, jotka taistelevat oikeuksiensa puolesta.
– Meillä on laajempi moraalinen vastuu muista kuin mitä nyt on linjattu
Mattila jatkaa, että Suomi on kyllä tehnyt hienoa evakuointityötä.
– Mutta meillä on laajempi moraalinen vastuu muista kuin mitä nyt on linjattu.
Suomeen pelastui syksyllä ainakin kaksi afgaanitoimittajaa, joista toinen on Kansan Uutisiin Kirje Kabulista -juttusarjaa kirjoittanut Marzia Gholami. He asuvat Journalistiliiton tarjoamissa asunnoissa turvapaikanhakuprosessin ajan.
– Oma projektini on nyt Marzia Gholamin ja tämän tyttären auttamista sekä yhteydenpitoa Afganistanissa oleviin ja naapurimaihin paenneisiin sekä heihin, jotka yrittävät rakentaa uutta elämää uusissa kotimaissaan, Kirsi Mattila toteaa lopuksi.