Vasemmistoliiton kansanedustaja Pia Lohikoski arvioi, että sähkön ja polttoaineiden kallistuminen on vaikeuttanut tänä talvena monien elämää.
Lohikosken mielestä ihmisten perustarpeet tulee turvata, eikä arjen perustarpeita ei voi jättää markkinoiden varaan. Hän vaatii, että taloudelle on asettava myös sisällöllisiä tavoitteita ja talouden on toimittava sosiaalisen kestävyyden ja ympäristön puitteissa.
– Markkinalogiikka ei sovi arjen perustarpeiden tyydyttämiseen, Lohikoski sanoo.
”Asumisen ja liikkumisen mahdollisuudet eivät saa riippua pääasiassa lompakon koosta”.
– Hyvinvointivaltiossa tämä on ymmärretty monessa yhteydessä. Esimerkiksi terveydenhuoltoa ei järjestetä sen perusteella, kuinka paljon kukin pystyy terveydestään maksamaan.
Kaupungeissa asuminen kallista
Lohikoski muistuttaa siitä, että maaseudulla ja suurten kaupunkien kehyskunnissa asutaan väljemmin ja joudutaan liikkumaan paljon autolla kuin kaupungeissa. Siksi hän näkee, että sähkön ja polttoaineen hintojen nousu on osunut sinne kipeästi.
Suurissa kaupungeissa ja etenkin pääkaupunkiseudulla puolestaan asuminen nielee suuren osan tuloista. Ensiasunnon ostajien määrä vähenee ja keski-ikä nousee, ja pienituloisilla vuokramenot vievät suuren osan palkasta. Uudellamaalla on sekä kallista asua että Suomen pisimmät työmatkat.
– Vasemmistoliitto ajaa yhteiskuntaa, jossa perustarpeet nähdään perusoikeuksina. Esimerkiksi asumisen ja liikkumisen mahdollisuudet eivät saa riippua pääasiassa lompakon koosta, Lohikoski linjaa.
Poliittinen arvovalinta
Vasemmistoliitto esitti torstaina sähkön ja polttoaineiden hinnan noususta kärsivien tukemiseksi listan keinoja. Niitä ovat muun muassa liikkuvuusavustuksen parantaminen, työmatkavähennyksen ehtojen muuttaminen sekä kohonneiden energiakustannusten huomioiminen toimeentulotuessa.
Kohtuuhintainen asuminen taas on puolueen arvion mukaan turvattava sekä hintasääntelyllä että julkisella asuntotuotannolla. Lisäksi joukkoliikenteen käytöstä ja kevyestä liikenteestä on tehtävä mahdollisimman helppoa ja edullista.
– Perustarpeiden ymmärtäminen perusoikeuksina vaatii sekä sääntelyä että julkista tuotantoa, Lohikoski sanoo.
– Tämä on poliittinen arvovalinta. Julkinen tuotanto jakaa kustannuksia yhteiskunnassa tasaisemmin. Emme voi keskitetysti suunnitella tuotantoa vastaamaan yksilöllisiä tarpeita, mutta voimme eri tilanteisiin sopivin keinoin taata kaikille elämän perusedellytykset ja jakaa vaurautta tasaisemmin.