Toimittaja Emilia Kukkala aloitti Voima-lehden päätoimittajana vuodenvaihteessa. Voima on Suomen suurimpia kulttuurilehtiä 60 000 kappaleen painoksellaan.
– Tuntuu, että olen astumassa isoihin saappaisiin, Kukkala, 33, sanoo.
– Tämä on kunnia, mutta myös näytön paikka.
Monista kulttuurilehdistä Voima erottuu siinä, että sillä on erityisen vahva yhteiskunnallinen painotus.
– Vaikka olemme ylpeästi kulttuurilehti, emme ole pelkästään sitä, päätoimittaja toteaa.
Hän näkee Voiman merkityksen sen painosta suurempana, koska sen kaikki aineisto on kaikkien saatavilla myös verkossa, ilman maksumuureja. Lisäksi isommissa kaupungeissa sitä on kenen tahansa otettavissa metroasemilla ja kauppojen tuulikaapeissa.
Näytön paikka
Päätoimittajuus on Kukkalan mielestä näytön paikka erityisesti siksi, että hän on äänekkäästi arvostellut suomalaista valtamediaa ja journalismia. Hän kirjoitti aiheesta kirjankin kollegansa Pontus Purokurun kanssa. Luokkavallan vahtikoirat ilmestyi vuonna 2016.
Päätoimittaja toteaa, että kirja on kritiikkiosuus, ja nyt hänen tehtävänsä on toteuttaa käytännössä kirjassa esitettyjä ihanteita. Näitä hän toivoo pystyvänsä terävöittämään ainakin näkökulmien, aihevalintojen ja esimiestyön osalta.
– Kun kauheasti kritisoi, joutuu jossain vaiheessa itse näyttämään, miten pitää tehdä. Nyt on se vaihe, Kukkala hymähtää.
Hän kutsuu Voimaa vastamediaksi.
– Suomessa journalismin omistuspohja on tosi keskittynyttä, ja se väkisinkin vuotaa myös median sisältöihin. Lisäksi Suomessa mahtuu julkisuuteen yksi asia kerrallaan. Demokraattinen yhteiskunta kuitenkin tarvitsee toimiakseen sitä, että käydään kriittistä ja on tiukkaakin keskustelua, hän sanoo
– Yhteiskunta vaatii juuri nyt sitä entistä enemmän, koska valemediat ja vahva hömppäskene osaltaan hallitsevat keskustelua. Vastamediaa tarvitaan sparraajaksi ja monipuolistajaksi, jotta valeiden ja hömpän rinnalla ei olisi vain yhtä totuutta.
Vankkaa valtakriittisyyttä
Kukkala toteaa, että Voimassa on vahvaa osaamista valmiiksi.
– Haluan vahvistaa perinteistä yhteiskunnallista journalismia lehdessä väheksymättä kulttuuria tai taidetta. Lisäksi haluan nostaa esiin ympäristönäkökulmaa. Ympäristön varassa kaikki muukin viime kädessä lepää.
Kukkala painottaa sitä, että keskeistä kaikessa lehden tekemisessä on valtakriittisyys.
– Mennään kysymyksillä juurille asti. Ja jos mennään juurille, ollaan lähellä radikaaliutta.
Kukkala ei kuitenkaan hae radikaaliutta. Hän hakee kriittisyyttä.
– Mutta jos mennään juurille, tehdään yleensä lähtökohtaisesti radikaalia journalismia.
Sanot, että Suomessa kirjoitetaan myötäkarvaan. Miten?
– On turvallista olla myötäkarvainen, jos ei ole tehnyt pohjaduunia kunnolla. Kyllä me toimittajat tiedämme, mitä se tarkoittaa. Kaikki ovat sen joskus tehneet, vaikkapa piiloutuneet haastateltavan sanojen taakse kyseenalaistamatta niitä. Tai ottaneet annettuna jonkun auktoriteetin sanomiset.
Hän suostuu mainitsemaan yhden esimerkin: poliisi.
– Poliisin oma pr-työ on mennyt ikään kuin faktana mediassa läpi. Minusta se on ammatillisesti noloa. Suomessa poliisiin on todella kova luotto ja siitä on kirjoitettu erittäin vähän kriittisesti. Sen sijaan poliisin tiedotteet julkaistaan sellaisinaan. Sama koskee muitakin auktoriteetteja: ministereitä, virkamiehiä, etujärjestöjä, elinkeinoelämää.
”Poliisin oma pr-työ on mennyt ikään kuin faktana mediassa läpi.”
Kukkala huomauttaa, ettei väitä kaiken valtamedian tuottaman journalismin olevan kritiikitöntä.
– Määrällisesti suurin osa hyvästä journalismista tehdään valtamedian piirissä, sillä siellähän resurssitkin ovat. Ei ole pitkä aika siitä, kun luin erittäin hyvän katastrofitutkimusta koskevan jutun Hesarista, jota olen paljon kritisoinut. Mutta Voimassa pyrimme katsomaan eri vinkkelistä, ja avainsana on valtakriittisyys. Kyseenalaistamme sellaisia ideologisia opinkappaleita, joille suuri osa journalismista perustuu, kuten talouskasvun mantra.
Myös paperilla
Vahvasta verkkonäkymisestä huolimatta Voima jatkaa myös paperilla.
– Panostamme monimediaisuuteen. Tällä hetkellä suunnitelmiin ei kuulu printistä luopuminen, vaikka paperi on todella kallista, Kukkala sanoo.
– Sen rinnalla olemme vahvasti verkossa ja lisäämme audiovisuaalista tuotantoa yhteistyöllä moneen suuntaan. On podcasteja ja muuta audiotuotantoa.
Hän kirjoittaa myös itse. Ja kun päätoimittajuus on puolipäivähomma, hän kirjoittaa jatkossakin muuallekin, esimerkiksi Kansan Uutisiin.