Koronaepidemian alussa suomalainen lomautus- ja työttömyysturvajärjestelmä keräsi kehuja joustavuudestaan. Kriisitoimialojen yritykset pääsivät sopeuttamaan nopeasti kustannuksiaan, ja työntekijät saivat tuen työttömyyspäivärahana.
Kun elinkeinoille asetetut rajoitukset ovat toistuneet, yrityksille on viritelty kustannustukikierroksia. Lomautetut ja irtisanotut työntekijät ovat saaneet tyytyä päivärahoihin, jotka jäävät kauas palkkatulosta. On korkea aika korvata työntekijöille rajoituksista aiheutuneita ansionmenetyksiä.
Työttömyysturvajärjestelmän oletuksena on, että työtön tai lomautettu voi hakea ja vastaanottaa töitä ja vaikuttaa näin omaan toimeentuloonsa. Kun kokonaisia toimialoja suljetaan, ei tähän ole tosiasiallista mahdollisuutta. Työttömyysjaksojen pitkittyessä ja toistuessa ero palkkatulojen ja työttömyysturvan välillä kasaantuu.
Työnvälitystilaston avulla voi arvioida pelkästään ravitsemisalan työntekijöiden maksaneen epidemian hoitoa omasta pussistaan noin 200 miljoonaa euroa jo ennen viimeisintä aaltoa.
Tukimallin täytyy suunnata myös tulevaan. Seuraavia korona-aaltoja ja vielä tuntemattomia epidemioita varten tulee luoda puitteet yritysten palkanmaksujärjestelmien kautta maksettavia reaaliaikaisia tukia varten. Nykyisellään koronakriisistä voimakkaasti kärsineet toimialat koetaan turvattomiksi, ja työntekijät ovat siirtymässä niiltä pois. Jos osaajat katoavat, ei yrityksillä kaikista kustannustuista ja korvauksista huolimatta ole toimintaedellytyksiä kriisin jälkeen.
Olli Toivanen
Ekonomisti
Palvelualojen ammattiliitto PAM ry