Lehtikuva/Milla Takala

Vasemmistofoorumin tänään julkaisema raportti antaa äänen köyhille itselleen.

Vasemmistofoorumi julkaisi torstai-iltana uuden raporttinsa Köyhyyslokerossa – osallisuutta muiden ehdoilla, jonka on kirjoittanut VTM Eeva-Maria Grekula. Kello 18 alkanutta julkaisutilaisuutta voi seurata Zoomissa tästä linkistä ja Facebookissa .

Raportissa tarkastellaan laajan kysely- ja haastatteluaineiston avulla nykyajan köyhyyttä kokeneiden osallisuutta. Se on jatkoa Vasemmistofoorumin julkaisemalle aiemmalle raportille Kertomuksia nykyajan köyhyydestä: syitä ja ratkaisuehdotuksia .

Grekulan mukaan uusi raportti on osa hänen suurempaa tutkimuskokonaisuuttaan nykyajan suomalaisesta köyhyydestä. Tutkimuksen alkaessa köyhän kuva mediassa oli usein melko yksipuolinen ja syyllistävä, mutta Grekulan mukaan kuva on nyt hiukan monipuolistunut. Silti köyhät pääsevät edelleen liian harvoin itse ääneen. Palstatilan vievät tutkijat, poliitikot ja muut hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa olevat.

Grekulan raportin pääroolissa ovat köyhät niin tilastollisen tarkastelun kohteina kuin runsain haastattelukatkelmin. Raportissa on hyödynnetty myös THL:n kehittämää osallisuusindikaattoria vastaajien osallisuuden kokemuksen mittaamiseksi.

Koulutus tukee osallisuutta

Tutkimuksen tulokset kertovat köyhyyden ja osattomuuden kulkevan käsi kädessä.

ILMOITUS

– Näyttää siltä, että mitä pitempään köyhyys jatkuu ja mitä suurempaa niukkuutta ihminen kokee, sitä enemmän hän kokee osattomuutta. Toisaalta korkea koulutus tai muualta hankitut tiedot ja taidot näyttäisivät jossain määrin tukevan osallisuutta köyhinäkin aikoina. Tässäkin mielessä esimerkiksi työttömien mahdollisuuksia opiskella olisi hyvä kohentaa, Grekula ehdottaa Vasemmistofoorumin tiedotteessa.

Heikon osallisuuden kokemuksen takana näyttää olevan useammasta tekijästä aiheutuvaa eriarvoisuutta, Grekula pohtii.

– Keskimäärin matalimpia lukemia osallisuusindikaattorista saivat henkilöt, jotka olivat työkyvyttömyyseläkkeellä, kuntoutustuella tai muuten pitkäaikaisesti sairaana, ja jotka olivat terveyteensä tyytyväisiä vain hyvin harvoin. Pelkästään köyhyys ei siis selitä aineistoni matalia osallisuusindikaattorituloksia.

Aktiivisia köyhiä

Grekulan tutkimustulokset haastavat kuitenkin mielikuvaa köyhistä vain passiivisina ja syrjäytyneinä. Hän kertoo tavoittaneensa mielenkiintoisen joukon ihmisiä, jotka kokivat keskimäärin melko syvää ja pitkään jatkunutta köyhyyttä, mutta olivat silti aktiivisia sellaisilla tavoilla, mitkä heille olivat mahdollisia.

– Muun muassa heidän ilmoittamansa äänestysprosentit olivat korkeita. Silti heidän osallisuuden kokemuksensa oli pääosin hyvin heikkoa. Tämä vihjaa siihen suuntaan, että tutkimukseeni valikoitui vastaajiksi henkilöitä, jotka ymmärsivät varsin hyvin, millaiset yhteiskunnalliset epäkohdat rajoittavat heidän mahdollisuuksiaan.

Grekula toivoo raportin tulosten kantautuvan myös päätöksentekijöiden korviin, koska köyhyys on enenevissä määrin pitkittynyttä. Esimerkiksi yhä useampi joutuu tukeutumaan viimesijaiseksi ja väliaikaiseksi turvaksi tarkoitettuun toimeentulotukeen pysyväisluontoisesti.

– Kun tiedetään, että osallisuuden kokemus heikentyy köyhyyden jatkuessa, köyhyyden pitkittymisen torjuminen tulee entistäkin perustellummaksi.

Sosiaaliturvan taso tulisikin Grekulan mukaan säätää niin korkealle, että se mahdollistaisi kokemuksen elämänhallinnasta ja yhteenkuuluvuudesta muiden armoilla olemisen sijaan.

– Kaikilla pitäisi olla mahdollisuus käyttää rahaa myös joihinkin sellaisiin asioihin, jotka eivät ole hengissä pysymisen kannalta välttämättömiä, mutta jotka parantavat hyvinvointia.