Eduskunta hyväksyi 23.6.2021 Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen, jonka tarkoituksena on vastata tulevaisuuden haasteisiin ja varmistaa, että meille kaikille on tarjolla riittävät ja oikea-aikaiset sote-palvelut.
Tulevilla sote-alueilla on suuri vastuu siitä, kuinka laadukkaita palveluita pystytään tuottamaan. Niitä ei voi tuottaa ilman sitoutunutta ja motivoitunutta henkilöstöä. Tässä piilee yksi suurimmista haasteista, joka voi estää uudistuksen hyötyjen toteutumisen.
Tämän hetken keskeisimmät haasteet sote-alalla ovat työvoiman riittävyys ja työnkuormittavuus. Ilman näiden haasteiden ratkaisua ei saa laadukkaita palveluita. Esimerkiksi Helsingin Uudenmaan sairaanhoitopiirissä on useiden satojen krooninen pula hoitajista. Nykyisellä työnkuormittavuudella ja palkkauksella ei pystytä houkuttelemaan riittävästi työvoimaa terveydenhuollon tehtäviin. Tästä kertoo esimerkiksi Tehyn juuri julkaistu tutkimus, jossa 95% alle 30-vuotiaista sairaanhoitajista on harkinnut alan vaihtoa. Nämä luvut ovat siinä määrin hälyttäviä, että asiaan on löydettäviä kestäviä ratkaisuja.
Jatkuva vaihtuvuus ja pula työntekijöistä vaivaa myös sosiaalialan palveluita. Jatkuva työntekijöiden vaihtuvuus vaikuttaa vahvasti laadukkaan asiakastyön tekemiseen. Asiakas joutuu avaamaan kipeimmät asiansa yhä uudelleen, eikä pysty luomaan luottamuksellista suhdetta työntekijäänsä. Luottamus on ensiarvoisen tärkeää, kun mietitään asiakasta tukevia palveluita. Työntekijällä tulisi olla aikaa kohdata jokainen asiakas.
Palkkaus on riittämättömien resurssien ja työnkuormittavuuden lisäksi keskeinen tekijä, kun mietitään, kuinka sote-alan ammattilaiset kyetään pitämään alalla nyt ja tulevaisuudessa. Palkkaukseen tarvitaan tasokorotus, jolla alan vetovoima turvataan. Korotuksen suuruus on toki työmarkkinajärjestöjen käsissä, mutta julkisenvallan ja niiden edustajana tulevien hyvinvointialueiden pitää kohdentaa riittävät rahalliset resurssit palkkauksen korjaamiseen.
Palkkauksen lisäksi työntekijöille tulee antaa mahdollisuuksia vaikuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteisiin ja työnsä sisältöön. Aidolla osallistamisella ja hyödyntämällä henkilöstön koko potentiaali saadaan luotua järjestelmä, jolla voidaan hoitaa meitä kaikkia kokonaisvaltaisesti ja kustannustehokkaasti myös tulevaisuudessa. Tämä malli luo samalla työntekijöille uralla etenemisen mahdollisuuksia.
Hyvinvointialueiden valtuutetut tulevat päättämään palveluiden järjestämisestä tehden arvovalintoja mihin resursseja käytetään. Jos uudet valtuutetut ei hyödynnä koko henkilöstön potentiaalia, tulevat uudistuksen hyödyt valumaan hukkaan.
Jonna Weckström
Kerava