Emma Grönqvist

Pelle Miljoona (Petri Tiili)

Syntynyt Haminassa helmikuussa 1955

Koulutukseltaan peruskoulunopettaja

Julkaissut eri kokoonpanojen kanssa yli 40 levyä

16 romaania, esikoinen Buddha Blues (WSOY 1985)

Muistelmateos Elossa ja potkii! – The Elämäkerta (WSOY 2004)

Kirjoittaa romaaninsa stadin slangilla

Juha Vainio -sanoittajapalkinto vuonna 2015

Asuu Lapinjärvellä ja Helsingin Kalliossa

Pelle Miljoona kutsuu Shiva-kuun -romaaniaan beat-poljentoiseksi ja zen-henkiseksi salapoliisikirjaksi.

Pelle Miljoona, 66, on suomalaisen punkin ja uuden aallon pioneeri ja ikiliikkuja. Musiikin ohessa on jo pitkään kulkenut kirjoittaminen: viime keväällä ilmestynyt Shiva-kuu (Like) on hänen 16. romaaninsa.

Shiva-kuun kaksosveljet Tom ja Jan ovat kasvaneet toisistaan tietämättä ja aivan eri maailmoissa. Tom on heistä paremmin jaloillaan eli Steiner-koulun liikunnan- ja antroposofianopettaja. ”Kulkuriveli Jan” tai Johnny Guitar puolestaan on lahjakas, levoton ja hieman itsetuhoinen muusikko.

Kirja alkaa marraskuusta 2015, Kallion Pub Heinähatusta. Veljekset tapaavat yllättäen, istuvat samaan pöytään ja vertailevat oluen ääressä elämiään.

Jälleennäkemisen riemu jatkuu muutaman päivän. Sitten Jan häipyy veljensä passi mukanaan ja Tomin oven takana on rikospoliiseja. He kertovat Pietarin miliisin etsivän Jania ikonien ja amfetamiinin salakuljetuksesta ja mahdollisesta rahanpesusta.

Tom lähtee veljensä perään. Jäljet johtavat Intian Goalle, huume- ja ihmiskauppiaiden alamaailmaan.

Pelle itse kutsuu romaaniaan ”beat-poljentoiseksi ja zen-henkiseksi salapoliisikirjaksi”. Mukana on rakkaustarinaa, dekkaria, mystiikkaa, jopa kauhulle ominaisia näkyjä.

– Beat-kirjallisuus, erityisesti Allen Ginsberg ja Jack Kerouac, on vaikuttanut mun stailiin kirjoittaa. Pidän stooreista, joissa on bebop-jazzin improvisointia, sykettä ja rytmiä. Joku etiäinen lopputulemasta pitää olla, mutta tie sinne voi olla aika mutkikas ja rönsyilevä.

Goan turistikulissi murtuu

Länsi-Intian Goa on entinen Portugalin siirtomaa, pala katolista Eurooppaa monikulttuurisen ja moniongelmaisen Intian keskellä.

Shiva-kuu kurkottaa osavaltion turistikulissien eli loputtomien rantabileiden, teknon ja Goa trancen jytkeen ja länsimaisten valaistuksenetsijöiden taakse.

Maattomat päätyvät mumbailaisparonien rakennustyömaille ja suurmaanomistajien pelloille. Kuvaan kuuluvat korruptio, ökykapitalismi, Bollywood-kuningattaret ja Intiaan puoliväkisin rahdatut venäläiskaunottaret, joiden passit ovat jonkun maharadžan tai oligarkin kassakaapissa.

– Kävin ekan kerran Goalla 1990-luvulla. Silloin siellä oli vielä aika pienimuotoista hippimenoa. Paikallisia ihmisiä ja tapoja yritettiin aidosti kunnioittaa. Sittemmin tuli suuri raha ja mafiameininki, takki auki rehvastelu. Negatiivinen fiilis säteilee koko ympäristöön. Siellä on myös jätevuoria, kuten koko Intiassa ja kolmannessa maailmassa, Pelle latelee.

Myös Goan suhteellinen rauhallisuus ja eurooppalaisuus ovat kiikun kaakun. Romaanissa kuvatun intohimorikoksen jälkeen katoliset ovat kokoamassa kodinturvajoukkoja, hindut polttavat sikhien kauppoja, moskeijat joutuvat tuhotöiden kohteiksi ja ääri-islamistit ryhtyvät suoraan toimintaan.

Ihmisten Intiaa etsimässä

Samaan aikaan Shiva-kuussa runoillaan Gandhin rukista, Gangesin virrasta ja idän ikivanhasta mystisestä sielusta. Pellen kirjoissa tuomitaan uskonnollinen ja nationalistinen kiihkoilu, mutta materialismia syvemmät elämänarvot vetoavat.

– Tämä voi kuulostaa kornilta sen kaiken jälkeen mistä Michael Jacksonia on syytetty ja mitä me nyt tiedetään, mutta ”popin kuninkaalla” oli joskus konsertti Mumbaissa. Sen jälkeen Jackson kirjoitti hotellihuoneensa peiliin huulipunalla: ”Näen Mumbain lasten silmissä Jumalan.”

– Itse lauseeseen yhdyn täysin. Ihmisten katseissa ja arkitoimissa näkyy paljon länsimaita vanhempi henkisyys. Sielunvaellususko, väkivallattomuuden periaate ja kaiken elävän kunnioittaminen ovat kaunis asia Intiassa ja muuallakin Aasiassa, Pelle sanoo.

Tom löytää matkansa varrella erilaisia auttajia ja liittolaisia: perheensä joulupäivän 2004 tsunamissa menettäneen, banyanpuussa asuvan Olmin, rehellisyytensä takia hyllytetyn poliisikapteeni Patelin ja sairaanhoitaja Camilla Costan.

Kun Tom ja Patel selvittelevät kulkuriveljen katoamiseen liittyvää rikosvyyhteä, aika monta palak paneeria, veg thalia ja Kingfisher-olutta kuluu. Tomin ja Camillan, orpokodinpitäjän ja muslimityttöjen silpomista vastustavan aktivistin välille syntyy orastava rakkaus.

Dekkarijuoni tarjoaa Pellelle vapaat kädet esitellä myös ihmiskasvoista Intiaa, ruokakulttuuria, katuvilinää ja arjen aktivismia.

Jättiläisvaltio lockdownissa

Kirjan nimeen ja syntytarinaan liittyy tummia väreitä, niin Intian kuin koko ihmiskunnan kannalta.

– Tiettyinä aikoina, kun tuulee paljon, pölyn ruosteenpunaiseksi värjäämä Kuu on aika pelottavan näköinen. Intialaisessa mytologiassa Shivan eli tuhoaja-luojan ja Kuun liitto merkitsee sitä, että pahoja asioita tapahtuu, Pelle valottaa.

Kun Pelle oli keväällä 2020 viimeistelemässä romaaniaan Goalla, korona iski. Kovaotteinen hindupääministeri Narendra Modi julisti 1,3 miljardin asukkaan maahan ulkonaliikkumiskiellon, ja Euroopan-lennot oli peruttu. Samalla kirjan loppu meni uusiksi.

– Se oli Goallakin aika hurjan näköistä touhua: aina jostain levisi huhu, että kaupat olisivat aamusta kaksi tuntia auki. Siinä oli mielettömät jonot, turvavälit eivät pitäneet, ja poliisit roimivat ihmisiä pitkillä bambukepeillä.

– Sanoin isäntäperheelle, jonka luona olen asunut monena talvena, että mulla ei ole mitään hätää, huolehtikaa vain omistanne. No he vastasivat, että olen kuin perheenjäsen. Se tuntui oudolta ja ihanalta, Pelle muistelee.

Iltaisin Pelle hiippaili autioon rantaan katsomaan tähtitaivasta, koska oli pakko saada hengittää. Hän istui siellä kulkukoiran kanssa.

– Mulla ei ollut kuitenkaan länkkärinä mitään hätää, ja kymmenen päivän päästä pääsin kotiin. Toista se on Kalkutan, Delhin ja Mumbain slummiasukeille, joilla ei ole koko elämänsä aikana mitään muutakaan paikkaa.

Yhden miehen kansainvälistäjä

Pellen toinen intohimo on Latinalainen Amerikka. Valtamerten taa mennään hänen viimeistä edellisessä romaanissaan Aquariuksen poika (Like 2019).

Hurja ja mielikuvituksellinen seikkailuromaani kurottaa 1940-luvun Viipurin kohtalonpäivistä 1960-luvulle, Guatemalan sisällissotaan, hippien ja sodanvastustajien San Franciscoon ja New Yorkin siirtolaiskortteleihin. Genrerajat saavat jälleen kyytiä: mukaan on kudottu spekulatiivisen fiktion aineksia, jopa Atlantis-mytologiaa.

Savon Sanomien kriitikko Suonna Kononen on luonnehtinut Pelleä ”sinnikkääksi yhden miehen kansainvälisyyskasvattamoksi” nationalismin, pölhöpopulismin ja rajat kiinni -ajattelun keskellä.

Kaukokaipuu iski Pelleen jo lapsuuden pyöräretkillä.

– Haminan satama oli siinä Tervasaaren sillan alla. Fillarin kanssa sillankaiteella tsiigasin, kun laivoja lastattiin. Sit joku botski tuli valmiiksi ja katosi horisontin taa. Se herätti voimakasta kaihoa.

Lisää maailmanmatkoja ei ole aivan heti luvassa. Pelle myöntää kokevansa huonoa omatuntoa lentämisestä kuten muutkin.

Sen sijaan syksyn ohjelmistoon kuuluu paluu juurille: Haminan muusikoista koostuvan Pelle Miljoona Bandin kanssa syntyi juuri ”kyynistä, kylmää ja pelottavaa aikaamme” ruotiva EP-levy Manifesti 21.

Pelle Miljoona (Petri Tiili)

Syntynyt Haminassa helmikuussa 1955

Koulutukseltaan peruskoulunopettaja

Julkaissut eri kokoonpanojen kanssa yli 40 levyä

16 romaania, esikoinen Buddha Blues (WSOY 1985)

Muistelmateos Elossa ja potkii! – The Elämäkerta (WSOY 2004)

Kirjoittaa romaaninsa stadin slangilla

Juha Vainio -sanoittajapalkinto vuonna 2015

Asuu Lapinjärvellä ja Helsingin Kalliossa