2000-luku on ollut yltyvien mielenosoitusten aikaa maailmanlaajuisesti. Vastakkainasettelu vahvistuu, ja koronapandemia synnyttää lisää vihaa ja tyytymättömyyttä.
Isabel Ortiz, Sara Burke, Mohamed Berrada ja Hernán Saenz Cortés ovat analysoineet lähes 3 000 protestia alueella, joka käsittää 101 maata ja 93 prosenttia maapallon väestöstä. Raportti julkaistiin nimellä World Protests, A Study of Key Protest Issues in the 21st Century.
Tutkimus pureutuu siihen, kuka protestoi, miksi ja miten.
Mielenilmausten määrä alkoi kasvaa vuonna 2006, ja nousu jatkui koko tutkitun kauden eli vuoteen 2020. Vuosina 2007–2008 pontimena oli maailmaa koetellut finanssikriisi, ja sen jälkeen liikkeelle yllyttivät valtioiden ankarat säästötoimet.
Kansan turhautumista ruokkivat kunnollisten työpaikkojen ja sosiaaliturvan puute, epäreilu verotus sekä kokemukset demokratian vajavaisuudesta ja päättäjien vastuunpakoilusta.
Luottamus päättäjiin horjuu
Vuonna 2016 alkoi uusi ja entistä poliittisempi protestiaalto, joka suuntautui taloudellisia ja poliittisia rakenteita vastaan. Mielipidekyselyt kautta maailman heijastivat tyytymättömyyttä demokratian tilaan ja päättäjiin kohdistuvaa luottamuspulaa.
Uusliberaalin talouspolitiikan valtakausi on luonut valtavaa eriarvoisuutta ja heikentänyt sekä alempien luokkien että keskiluokan tuloja ja hyvinvointia. Ammattiyhdistysväen ja muiden aktivistien ohella liikkeellä ovat nyt myös keskiluokka, naiset, nuoret, eläkeläiset, alkuperäiskansat ja etniset ryhmät.
Media esittää protestit usein hetkellisinä ja järjestäytymättöminä mellakoina, mutta valtaosa tutkituista mielenilmauksista oli ennalta suunniteltuja ja ilmaisi selvät vaatimukset.
Politikka, talous ja ihmisoikeudet
Tutkitut protestit jaoteltiin aiheen mukaan. Viime vuosina mielenilmauksissa on puututtu yhtä aikaa moniin epäkohtiin, joten ne listautuvat useampiin luokkiin.
Kaikkiaan 1 503 protestia kumpusi poliittisen järjestelmän puutteista. Niihin kuuluvat demokratian heikkouden ohella korruptio sekä itsemääräämisoikeuteen ja isänmaallisuuteen liittyvät kysymykset. Vastustusta herättivät myös sota, kansalaisten valvonta ja sosialismi.
Taloudellisen oikeudenmukaisuuden vaatimus oli taustalla 1 448 protestissa. Vaadittiin parempia työpaikkoja, palkkoja ja työehtoja, mutta myös julkisia palveluja, asuntoja sekä oikeudenmukaisempaa verotusta ja maatalouspolitiikkaa. Vastarintaa nostattivat yksityistäminen, suuryhtiöiden vaikutusvalta, alhainen elintaso, eläkeuudistukset sekä energian ja ruuan kalleus.
Ihmisoikeuksien tai tietyn ryhmän oikeuksien puolesta protestoitiin 1 360 kertaa. Puolustettavien kirjo kattaa alkuperäiskansat, etniset ryhmät, maahanmuuttajat, naiset, työntekijät, vangit sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt. Lisäksi ajettiin kulttuurisia ja digitaalisia oikeuksia sekä uskonnon-, kokoontumis- ja ilmaisunvapautta.
Globaalia oikeudenmukaisuutta penättiin 987 kertaa. Vaatimus liittyi usein ympäristö- ja ilmastoasioihin tai kansainvälisten luottolaitosten toimintaan. Vihan kohteina olivat vapaakauppa, rikkaiden maiden G20-ryhmä sekä Yhdysvaltain tai Kiinan imperialismi.
Osanottajien määrät kasvussa
Mielenilmausten osallistujamäärät ovat myös kasvaneet. Arvioiden mukaan ainakin 52 tapahtumaa kokosi yli miljoona henkeä. Tähänastisen historian suurin protesti oli Intian yleislakko vuonna 2020. Hallituksen aie liberalisoida maataloutta ja työelämää sai vastaansa 250 miljoonaa lakkolaista.
Viime vuosikymmentä on leimannut myös äärioikeiston nousu ja pyrkimys entistä autoritaarisempaan hallintoon eri puolilla maailmaa.
Äärioikeiston liikehdintää edustavat esimerkiksi QAnon-järjestön mielenilmaukset Yhdysvalloissa ja muualla, maahanmuuttajiin ja varsinkin muslimeihin kohdistuvat protestit Euroopassa ja Brasilian työväenpuoluetta vastaan järjestetyt mielenosoitukset 2013 ja 2015.
Äärioikeisto hyökkää puheissaan eliittiä vastaan ja lietsoo vihaa vähemmistöjä kohtaan. Vaatimuksiin kuuluvat oikeus kantaa asetta ja kieltäytyä kasvomaskeista.
Ratkaisut ovat olemassa
Valtaosa 2000-luvun mielenilmauksista on kuitenkin puolustanut todellista demokratiaa, ihmisoikeuksia ja globaalia oikeudenmukaisuutta. Rauhanomaiset mielenilmaukset ovat olennainen osa toimivaa demokratiaa, ja niiden avulla maailmaa on myös onnistuttu parantamaan, tutkijat muistuttavat.
Tutkimus osoittaa epävakauden kasvavan kautta maailman, mutta ratkaisujakin löytyy. Tutkimuksen tekijät kannustavat päättäjiä kuuntelemaan mielenosoittajien murheita ja toimimaan niiden helpottamiseksi. Kyse on lopultakin vain yhdessä sovittujen ihmisoikeuksien ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamisesta.
* Walden Bello toimii sosiologian professorina New Yorkissa ja johtaa Bangkokissa toimivaa Focus on the Global South -laitosta.
* Isabel Ortiz johtaa Global Social Justice -ohjelmaa Columbia-yliopistolla.