Lehtikuva/Drew Angerer

Jatkuvasti kasvava todistusaineisto kertoo siitä, miten Donald Trumpin sisäpiiri aikoi kääntää hävittyjen presidentinvaalien tuloksen päälaelleen.

Huomattava osa trumpilaisten juonitteluista on ollut pitkin matkaa kenen tahansa nähtävillä, mutta varsinkin edustajainhuoneen erityisvaliokunnan tutkimukset ovat kuluneena syksynä valaisseet monia yksityiskohtia.

Operaatiot Donald Trumpin vallassa pitämiseksi vaalituloksesta riippumatta alkoivat jo kauan ennen marraskuun 3. päivänä 2020 pidettyjä presidentinvaaleja.

Trump itse ja hänen tukijansa pohjustivat tuloksen kiistämistä edellisestä talvesta lähtien väittämällä, että vaaleista on tulossa massiivisen vilpilliset. Väite kohdistui erityisesti postiäänestämiseen, joka koronaepidemian takia oli lisääntymässä. Trump itse väitti, että hän voi hävitä vain, jos tulos on vääristelty.

Vallankaappauksen saattoi estää Trumpin hallinnon tunarointi.

Samalla valmisteltiin sitä, että republikaanien mandaatilla toimivia vaalivirkailijoita painostetaan äänestyspaikkojen tasolta osavaltiotasolle saakka. Trumpilaiset kokosivat vaalipaikoille ”tarkkailijoita”, joiden pelkkä läsnäolo voitiin kokea uhkaavaksi.

Itse äänestys sujui rauhallisemmin kuin oli pelätty. Ääntenlaskennan aikana vaalivirkailijat kuitenkin saivat uhkauksia ja trumpilaisten peliin haluttomia nimiteltiin pettureiksi trumpilaisessa nettimediassa. Painostus saattoi ulottua perheisiinkin ja mielenosoittajia kerääntyi virkailijoiden kotitalojen luokse.

ILMOITUS

Kolmen tason strategia

Trumpin hävittyä vaalit alkoi kriittinen kahden kuukauden aika ennen tuloksen julistamista tammikuun 6. päivänä.

Trumpilaisten strategia jakautui kolmelle tasolle. Ylimmällä tasolla valmisteltiin vaalituloksen kumoamista tai mitätöimistä – siis suoranaista vallankaappausta.

Toisella tasolla Rudy Giulianin johtamat Trumpin juristit sukkuloivat ympäri maata ja yrittivät kiistää vaalituloksen Joe Bidenin voittamissa osavaltioissa.

Kolmas taso oli äärioikeistolaisten vaikuttajien Steve Bannonin, Roger Stonen ja Alex Jonesin vetämä Stop the Steal -kampanja, joka junttasi väitettä varastetuista vaaleista ruohonjuuritasolle mediassa, netissä ja joukkokokouksissa. Kampanjalla lietsottiin vihaa ja mobilisoitiin suoraan toimintaan valmista väkeä, mikä sitten realisoitui kongressin valtausyrityksessä 6. tammikuuta.

Juristitiimi ja äärioikeiston vaikuttajat esittivät mielikuvituksellisia väitteitä: Venezuelan ja Kiinan tai italialaisten satelliittien väitettiin hakkeroineen äänestyskoneet, Bidenin ääniä tuodun laivoilla Pohjois-Koreasta amerikkalaisiin satamiin tai Trumpin ääniä heitetyn massoittain roskiin.

Ilmeisesti jotkut uskoivat näihin sepityksiin tosissaan. Tärkeintä lienee ollut epävarmuuden lietsominen: ehkäpä vaaleissa tosiaan oli ollut jotain epäselvää, kun näin paljon kaikenlaista puhuttiin.

Meadows ja kuusikko

Jälkikatsannossa mielenkiintoisinta on se, kuinka pitkälle suoranaiseen vallankaappaukseen asti Trumpin sisäpiiri oli valmis menemään. Tästä on tullut eniten uutta tietoa heinäkuussa aloittaneen valiokunnan tutkimuksissa.

Keskeinen hahmo näyttää olleen Trumpin viimeinen kansliapäällikkö, maaliskuusta 2020 tehtävässä toiminut Mark Meadows. Meadows suostui ensin osittaiseen yhteistyöhön edustajainhuoneen tutkinnan kanssa, mutta pyörsi kantansa myöhemmin. Viime viikolla Meadows sai tämän takia syytteen kongressin halveksunnasta.

The New York Times -lehti (NYT) kertoi joulukuun puolivälissä, että Meadowsin kanssa juonia punoi kuusi äärikonservatiiviseen Freedom Caucus -ryhmään kuuluvaa edustajainhuoneen republikaanista jäsentä. Meadowsin lähin kumppani oli Scott Perry, ja muut konspiroijat olivat Andy Biggs, Mo Brooks, Louie Gohmert, Paul Gosar ja Jim Jordan.

Meadows itse oli edustajainhuoneen jäsen kansliapäälliköksi nimittämiseensä saakka, joten hän tunsi kuusikon hyvin.

Kuusikko pommitti oikeusministeriötä viesteillä ja vaati sitä toteamaan vaalit vilpillisiksi. He painostivat osavaltioita tutkimaan väitettyjä vaalien epäselvyyksiä ja lopulta he suunnittelivat tapoja, joilla vaalituloksen julistaminen voitaisiin estää.

Kriisikokous

Kuusi päivää vaalien jälkeen Trumpin kampanjapäämajassa pidettiin kriisikokous. Mukana olivat Meadows, Perry ja Jordan sekä Trumpin neuvonantaja Stephen Miller, kampanjapäällikkö Bill Stepien ja lehdistöedustaja Kayleigh McEnany.

Kokouksessa lyötiin NYT:n mukaan lukkoon strategia: väitetään vaaleja vilpillisiksi ja ilmoitetaan kampanjan ryhtyvän sen takia oikeustoimiin.

Avainasemassa oli oikeusministeriö. Oikeusministerinä oli helmikuusta 2019 lähtien ollut William Barr, joka useaan otteeseen oli osoittanut uskollisuuttaan taivuttamalla poikkeuksellisella tavalla oikeutta Trumpin hyväksi.

Barr määräsikin syyttäjät tutkimaan ”perusteltuja syytöksiä” vaalivilpistä. Joulukuun 1. päivänä hän kuitenkin ilmoitti saman kuin ministeriön alemman tason virkailijat aiemmin: vilppisyytteillä ei ole pohjaa. Tämä aloitti Barrin lähtölaskennan, ja potkut tulivat 23.12.

Aiempien suunnitelmien mentyä mönkään Trumpin leiri kohdisti huomionsa tammikuun kuudenteen ja vaalituloksen julistamiseen, joka kuului varapresidentti Mike Pencen tehtäviin.

Trumpin lähipiiri pohti useita tapoja tuloksen kumoamiseen. Lähtökohtana oli, että Pence toteaisi joidenkin osavaltioiden äänet laittomiksi, ja sen seurauksena joko järjestettäisiin uudet vaalit tai republikaanien johtamien, mutta presidentinvaaleissa häviämien osavaltioiden kongressit nimittäisivät tilalle republikaaniset valitsijamiehet.

Penseä Pence

Pari viikkoa sitten tuli julkisuuteen Meadowsin tutkintavaliokunnalle luovuttama laaja PowerPoint-esitys, jossa oli erilaisia ehdotuksia Trumpin vallan säilyttämiseksi vaalituloksesta riippumatta.

Dokumentissa esitetään, että kongressille kerrottaisiin vieraiden valtojen puuttuneen vaaleihin, Trump julistaisi poikkeustilan ja sen jälkeen Pence muuttaisi vaalituloksen. Mediatietojen mukaan muistio esiteltiin 4. tammikuuta useille senaatin ja edustajainhuoneen republikaanisille jäsenille.

Evp-eversti Phil Waldron on myöntänyt olleensa yksi PowerPointin kirjoittajista. Meadows on sanonut, ettei hän toiminut ehdotuksen mukaan.

Pence oli kuitenkin penseä. Guardian-lehti kertoi jokin aika sitten, että sen lähteiden mukaan Trump lähipiireineen oli tammikuun 5. ja 6. päivän välisenä yönä miettinyt tapoja, joilla vastahakoinen Pence voitaisiin ohittaa suunnitelmissa.

Tammikuun 6. päivänä Pence ilmoitti hieman ennen puoltapäivää, ettei hän aio asettua vaalituloksen julistamisen tielle. Hänestä tuli saman tien petturi trumpilaisille, ja Trump lietsoi kannattajiaan marssimaan kongressitalolle.

Moni on tiennyt

Missä tahansa normaalissa demokratiassa nämä vuodentakaiset tapahtumat olisivat käsittämättömiä. Melkoinen joukko johtavia republikaaneja on välttämättä ollut tietoinen erilaisista laittomista suunnitelmista. Myöskään Trump itse ei ole voinut olla tietämättä niistä, vaan pikemminkin hän näyttää kannustaneen laittomuuksiin.

Kun oikeusministeriön virkailijat kertoivat, ettei näyttöä vaalivilpistä ole, kehotti Trump: ”Sanokaa vain, että vaalit olivat epärehelliset ja jättäkää loput minun ja republikaanisten kongressiedustajien huoleksi”. Näin kertoi NYT viime viikolla ministeriön virkamiehen Richard Donoghuen muistiinpanojen perusteella.

Tutkinta ja oikeusjutut jatkuvat vielä pitkään. Saattaa olla, että näyttö jää vajaaksi tai juridiset kiemurat pelastavat henkilöt, jotka arkijärjellä olivat ilmiselvästi puuhaamassa vallankaappausta. Ehkä tuomioita saavat vain ne hölmöt, jotka lähtivät yllytyksestä kongressitaloa valtaamaan.

Vallankaappauksen saattoi lopulta estää Trumpin hallinnon leimallinen piirre: tunarointi. Motiivi ja valmius olivat, mutta suunnitelmia oli niin monenlaisia, että pasmat menivät sekaisin.