”Mutta naimisiin en myöskään mene, ellei minulla ole tilaisuutta olla joskus vapaana ja kehittää henkistä minääni, sillä sellaiseksi orjaksi kuin äiti en koskaan rupea.”
Näin kirjoitti 17-vuotiaana vuonna 1916 Kallion yhteiskoululainen Sylvi-Kyllikki Sinervo (myöhemmin Kilpi). Seitsenlapsisen työläisperheen esikoinen Helsingin Sörnäisistä pyrki määrätietoisesti eteenpäin elämässään jo kansakoulun alaluokilta alkaen. Hän pommitti vanhempiaan pyynnöillä päästä oppikouluun, mikä oli silloin työläisperheissä harvinaista.
Vapaaoppilaspaikka järjestyi, Sylvi-Kyllikki kouluttautui ylioppilaaksi ja lopulta maisteriksi asti. Hänestä tuli näkyvä toimittaja, teatteri- ja kirjallisuuskriitikko ja lopulta kansanedustaja.
Siihen aikaan vaati paljon, että pystyi naisena puskemaan itsensä läpi joka paikasta.
Tämä määrätietoisuus teki vaikutuksen historioitsija Jaana Torninoja-Latolaan, kun hän ryhtyi tekemään elämäkertaa Sylvi-Kyllikki Kilvestä (1899–1987).
– Siihen aikaan vaati paljon, että pystyi naisena puskemaan itsensä läpi joka paikasta. Välillä meni tieltä havut ja männynkävyt, hän osasi myös jyrätä.
Taustalla oli työväenliikkeestä noussut sivistystahto: Sylvi-Kyllikin isä Edward Sinervo, joka työskenteli Kone- ja Siltatehtaalla sekä myöhemmin Hietalahden telakalla, oli ammattiyhdistysaktiivi ja työväen sivistystoiminnan puolestapuhuja. Vapaa-aikansa hän käytti itseopiskeluun ja kirjallisuuden ja lehtien lukemiseen. Perheessä keskusteltiin paljon.
Ei mitään sukankudontaa
Torninoja-Latola on aiemmin kirjoittanut Kilven sisaresta, kirjailija Elvi Sinervosta elämäkerran Yhä katselen pilviä (Into, 2017).
– Viihdyin paremmin Elvistä kirjoittaessani. Sylvi-Kyllikkiin välillä ärsyynnyin, mutta samalla kunnioitin häntä. Hän ei välttämättä ollut mukava ihminen, mutta so what. Se, mitä hän on tehnyt, on tärkeää.
Kun Kilpi aktivoitui poliittisesti pian sisällissodan jälkeen nuorena aikuisena ja liittyi sosiaalidemokraattiseen puolueeseen, hän ei tyytynyt naisille osoitettuihin rooleihin.
– Siihen aikaan oletettiin, että naiset pysyvät naisjärjestön toiminnassa ja ottavat ehkä kantaa sosiaalipolitiikkaan ja kulttuurikysymyksiin, muttei mihinkään muuhun, Torninoja-Latola kuvailee.
SDP:n puoluetoimikunnassa Kilpi sivuutettiin jatkuvasti, mutta hän ei lannistunut.
Sosialidemokraattisessa Työläisnaisliitossa Kilpi ajoi vahvasti sitä, että liitto keskittyisi enemmän julkiseen toimintaan eikä kotitalousideologiaan.
– Sylvi-Kyllikki ei arvostanut sukankutojakerhoja, vaan kulttuurikerhoja, missä luetaan, keskustellaan ja edistetään naisten pääsyä julkiseen toimintaan, Torninoja-Latola sanoo.
Korkeakulttuuria työväestölle
Kirjallisuutta ja estetiikkaa Helsingin yliopistossa opiskelleen Kilven yksi missio oli saada työväenliikkeen ihmisiä mukaan kulttuurin pariin.
– Hän oli vahvasti sitä mieltä, että työväenliikkeellä pitää olla oma kulttuuri, mutta sen pitää olla korkeakulttuuria. Hupailut eivät saaneet Sylvi-Kyllikin arvostusta, vaan piti olla yhteiskunnallista näkemystä.
Kilpi oli arvostettu ja pelättykin kriitikko 1930-luvulla. Työskennellessään Tampereella Kansan Lehdessä hän sai eräästä railakkaasta kirjoituksestaan paikallisen teatteriväen vihat niskoilleen. ”Työväenliike ja luokkataistelu eivät huvita heitä laisinkaan”, Kilpi oli kirjoittanut Tampereen Työväen Teatterin näyttelijöistä.
Poliittisen perheen myrskyt
Kirjassa valotetaan myös Sylvi-Kyllikin yksityiselämää. Hän ei kolmen lapsen äitinäkään pitäytynyt vain kodinhoidossa, vaan vastuita jaettiin puolison ja sukulaisten kanssa. Avioliitto toimittaja ja poliitikko Eino Kilven kanssa oli välillä myrskyisä.
Sylvi-Kyllikin välit sisariinsa Elviin ja Airaan, joka Elvin tavoin oli kirjailija ja suomentaja, rikkoutuivat 1930-luvulla poliittisista syistä. Sylvi-Kyllikki nousi SDP:n kansanedustajaksi vuonna 1934, kun taas Elvi, tämän puoliso Mauri Ryömä ja Aira toimivat SDP:n sisäisessä vasemmisto-oppositiossa.
– Sylvi-Kyllikistä tämä oli loukkaavaa. Hänen rooliaan katsottiin sen läpi, ja häntä pidettiin epäluotettavana.
Torninoja-Latola kuvaa kirjoissaan vuonna 1936 järjestettyä Moskovan-matkaa, jolle molemmat sisarukset osallistuivat. ”En puhunut Elvin kanssa koko matkalla. En voinut. Sillä ensin pitäisi minun saada häntä aika lailla tukistaa”, Sylvi-Kyllikki kirjoitti päiväkirjaansa.
Tilanne muuttui, kun Elvi joutui jatkosodan aikana kolmeksi vuodeksi vankilaan Suomen-Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seurassa toimimisen vuoksi.
– Sylvi-Kyllikissä nousi suojelemisen halu. Hän hankki Elville asianajajan, otti hoitoonsa Elvin ja Maurin pojan Ilkan, toimitti Elville käännöstöitä vankilaan ja lähetti ruokapaketteja, Torninoja-Latola kertoo.
Aira vangittiin lyhemmäksi aikaa vuonna 1944.
Suunta vasemmalle
Kun eduskunta vuonna 1943 tiukensi valtiollisten vankien pakettien vastaanotto-oikeutta, Kilpi kansanedustajana vastusti päätöstä.
Pian hän myös liukui rauhanoppositioon, joka ajoi Suomen irtautumista sodasta, ja jäätyään SDP:ssä paitsioon loikkasi monen toverinsa tavoin SKDL:ään 1946. Aikakauden muutos näkyi myös siinä, kuinka Neuvostoliittoa vielä 1930-luvulla kritisoineesta Kilvestä tuli Suomi-Neuvostoliitto-seuran puheenjohtaja.
– Ison kansalaisjärjestön puheenjohtajuus tarjosi hänelle näkyvämmän aseman kuin rivikansanedustajuus ja pääsyn ulkopolitiikan syrjään, Torninoja-Latola taustoittaa.
Puoliso Eino tuli perässä SKDL:ään, kansanedustajaksikin.
Sylvi-Kyllikki ei koskaan kotiutunut täysin SKDL:ään, eikä Suomi-Neuvostoliitto-seuraankaan, kommunistien vahvan aseman vuoksi.
– Hän tunsi olevansa sosiaalidemokraatti, mutta koki pystyvänsä SKDL:n kautta paremmin ajamaan asioita, Torninoja-Latola tulkitsee.
Elvi ja Aira kuuluivat paitsi SKDL:ään, myös SKP:hen. Vuonna 1959 SKP:n toimintatapoihin ja keskustelukulttuuriin pettynyt Elvi erotettiin puolueesta, ja Aira erosi omista puoluetoimistaan.
– Sylvi-Kyllikki oli koko ajan henkisenä tukena sisaruksille.
Sylvi-Kyllikki jättäytyi pois eduskunnasta vuoden 1958 vaaleissa, mutta tilalle nousi SKDL:n riveistä pariskunnan poika Kalevi Kilpi. Sylvi-Kyllikki keskittyi sittemmin muun muassa muistelmiensa kirjoittamiseen, missä Elvikin oli apuna.
Tasa-arvon esitaistelija
Torninoja-Latolan mukaan Sylvi-Kyllikki Kilven poliittinen ura peilautuu mielenkiintoisesti nykyaikaan – vaikkapa siihen, että Suomessa on nyt naisenemmistöinen hallitus.
– Ilman Kilven tapaisia naisia tämä ei olisi mahdollista. Hän on ollut yksi esitaistelijoista, joka on tehnyt suuren työn yhtenä muurien murtajana ja rajojen rikkojana.
Edelleen vahvaa tahtoa tarvitaan, sillä naiset joutuvat poliitikkoina esimerkiksi ottamaan vastaan lokaa ja vihapuhetta miehiä enemmän, Torninoja-Latola muistuttaa.
Kilven tärkeäksi perinnöksi Torninoja-Latola nimeää myös kulttuuri- ja koulutuskysymykset. Kilpi puolusti aina kulttuuria ja näki, että sitä pitää olla saatavana kaikille.
– Ei saa olla rahasta kiinni, että ihmiset voisivat mennä teatteriin, lukea kirjoja ja saada koulutusta. Kilpi oli yhtenäiskoulun ja tasa-arvoisen koulutuksen puolestapuhuja koko uransa ajan.
– Kun hän oli itse joutunut kamppailemaan köyhästä työläisperheestä maisteriksi, hän halusi tämän olevan helpompaa tuleville sukupolville.
Jaana Torninoja-Latola: Sylvi-Kyllikki Kilpi – matka valtakunnan vaikuttajaksi, Into 2021, 413 sivua.