Lehtikuva/Emmi Korhonen

Akatemiatutkija Hanna Kuuselan mukaan tieteen riippumattomuuden periaate on murtumassa. Yliopistot ovat toivottaneet tervetulleiksi suuryritysten johtajat ja johtavat poliitikot.

Vuoden 2010 yliopistolakiuudistus edellytti, että yliopistojen hallituksissa on oltava vähintään 40 prosenttia yliopistoyhteisöjen ulkopuolelta nimitettyjä jäseniä. Akatemiatutkija Hanna Kuuselan selvityksen mukaan uudistus toi yliopistojen hallituksiin lähes kymmenkertaisen määrän elinkeinoelämän edustajia kolmannen sektorin edustajiin nähden.

Suomalaisyliopistojen hallitusten ulkopuolisten jäsenten taustoja kartoitettiin nyt ensimmäistä kertaa. Tutkimusta varten käytiin läpi yhteensä 193 hallitusjäsenen taustat ja yritysyhteyksiä vuosilta 2010–2020. Kuuselan tutkimus on julkaistu Sosiologia-lehdessä .

Elinkeinoelämän lisäksi ulkopuolisten jäsenten vahvistunut asema yliopistojen hallituksissa on siirtänyt valtaa muillekin eliiteille. Jopa 22 prosenttia ulkopuolisista hallituslaisista lukeutuu Suomen suurituloisimpaan promilleen. Suurituloisimman promillen edustus yliopistojen hallituksissa on 200-kertainen sen laskennalliseen kokoon nähden.

Kuuselan mukaan huipputuloisten suuri osuus hallituksissa muodostaa huomionarvoisen vastinparin yliopistolaisten palkoille, jotka ovat lähellä suomalaisten keskiansioita, ja yliopistohenkilöstön hauraalle työmarkkina-asemalle: noin 70 prosenttia yliopistojen opetus- ja tutkimushenkilöstöstä työskentelee määräaikaisissa työsuhteissa.

– Yliopistojen hallituksissa on havaittavissa selvää elitisoitumista. Elinkeinoelämän johtajien lisäksi hallituksissa istuu runsaasti entisiä rehtoreita, tutkimuslaitosten johtajia, entisiä ministereitä ja kansanedustajia. Tämä on merkittävä ero aiempaan, jolloin yliopistojen hallitukset koostuivat enimmäkseen tutkijoista, opettajista ja opiskelijoista. Niin sanottu intellektuaalinen valta on korvautunut managerialistisella vallalla, Kuusela toteaa Tampereen yliopiston tiedotteessa.

ILMOITUS

Tieteen riippumattomuuden periaate murtumassa

Useimmissa yliopistoissa ulkopuolisten sidosryhmien edustajien osuus on ollut suurempi kuin yliopistolain määrittelemä 40 prosenttia.

Tutkimuksen mukaan yliopistojen hallituksiin on vuosina 2010–2020 noustu selvästi useimmin elinkeinoelä̈mä̈stä̈ (39 %). Elinkeinoelämällä on merkittävä asema, jos sitä vertaa esimerkiksi kulttuurin ja kolmannen sektorin edustukseen. Yliopistojen hallitusjäsenistä vain noin 6 prosenttia edustaa kulttuurin tai taiteen kenttää ja 4 prosenttia järjestösektoria.

Julkista ja poliittista valtaa edustaa noin viidesosa (21%) hallituslaisista. Loput tulevat tiedeyhteisöstä (28%) – ja etenkin sen professorikunnasta.

Elinkeinoelämän valta näkyy myös siinä, miten vahvat siteet yliopistojen hallitusjäsenillä on suuryritysten hallituksiin. Kaikista yliopistojen ulkopuolisista hallitusjäsenistä 26 prosenttia on ollut myös Suomen 500 suurimman yrityksen hallituksessa tällä vuosituhannella.

Kuuselan mukaan kehitys haastaa tieteen riippumattomuutta.

– Suomessa on perinteisesti ajateltu, että yliopistojen on hyvä pitää tiettyä etäisyyttä politiikkaan ja liike-elämään. Tieteen vapautta ja kykyä toimia kapeiden intressien tuolla puolen on vaalittu sillä, että eri intressiryhmät on pidetty etäällä yliopistojen päätöksenteosta.

– Hallitusjäsenistä tehty analyysi osoittaa, että tämä periaate on murtumassa. Yliopistot ovat toivottaneet tervetulleiksi suuryritysten johtajat ja johtavat poliitikot.

Taantumuksellinen vallankumous

Myös hallitusjäsenten ikäjakauma viittaa muutoksiin käsityksissä siitä, keiden tulisi ohjata yliopistoja ja niissä toteutettavaa tutkimusta ja opetusta. Reilusti yli puolet ulkopuolisista hallitusjäsenistä (56 %) on syntynyt 1930–1950-luvuilla. 1980- ja 1990-luvulla syntyneitä on vain muutamia.

Kuuselan mukaan tämä kertoo etenkin opiskelijoiden heikentyvästä asemasta päätöksenteossa.

– 1900-luvun lopun korkeakoulupoliittisissa uudistuksissa vahvistettiin etenkin opiskelijoiden asemaa yliopistojen päätöksenteossa. Ulkopuoliset hallitusjäsenet ovat kuitenkin kääntäneet kehityksen suunnan. Monessa mielessä yliopistojen mennyttä vuosikymmentä luonnehtii taantumuksellisen vallankumous, jossa elinkeinoelämä on ottanut muita sektoreita vahvemman otteen yliopistoista.