YK:n ilmastokokous Glasgow’ssa sai maapallon tilan nytkähtämään hyvään suuntaan. Sopimus ilmaston lämpenemisen pysäyttämisestä 1,5 asteeseen tarkoittaa hiilineutraaleja ratkaisuja valtio-, kunta- ja yksilötasolla, ja siihen tarvitaan meitä kaikkia.

Ilmastokokouksen tappiona Intia ja Kiina jäivät edelleen kivihiilen käyttäjiksi, mutta tässä on suomalaisillakin peiliin katsomisen paikka. Täällä kauhistellaan Kiinan mittavia ilmastopäästöjä, ja samalla suljetaan silmät siltä, että meikäläistenkin Kiinan-halpatuonnin päästöt ovat osa paheksuttua hiilikuormaa.

Ruotsin Vasemmistopuolue on edelläkävijä aloitteellaan, jossa kansalaisten lentomatkojen ja tuonnin päästöt laskettaisiin tuontimaan hiilitaseeseen. Tämä on oikeudenmukaista, ja samaa tulee edellyttää Suomelta. Vasemmistoliitto voisi tehdä tästä eduskunta-aloitteen esimerkiksi vihreiden kanssa.

Tuonnin ilmastoperusteisella hiilimaksulla olisi kulutusta ohjaava vaikutus, joka johtaisi ilmaston kannalta kestäviin valintoihin. Tämä näkyisi kotimaisen tuotannon elpymisenä ja toisi työpaikkoja. Lentoliikenteen ilmastovero ohjaisi kriittisempään lentelyyn työ- ja lomamatkoilla. Moottoriteille ja tuontirekoille asetetut tullit ovat käytössä monissa maissa, ja niitä on perusteltua ruveta perimään Suomessakin.

Glasgow’n kokouksessa historiallista on myös se, että metsäpeitteen häviämisen ja luontokadon yhteys ilmaston lämpenemiseen nostettiin pöydälle ensi kerran. Metsien lisäksi kasvipeitteisyys sitoo hiiltä ja pitää yllä luonnon monimuotoisuutta eli lumoa.

Toistaiseksi maankäytön hiilivuotoa ei ole huomioitu. Hiiltä vapautuu maaperästä aina, kun puustoa ja maaperää avataan tai poistetaan rakentamisen, teiden, hakkuiden ja peltojen muokkauksen sekä turpeen kaivun ja kallioiden louhinnan vuoksi. Maankäytöstä vapautuva hiili on tarpeen lisätä hiilitaseeseen päästöjen kokonaismäärän realisoimiseksi.

ILMOITUS

Ilmastokokouksen jatkoksi julkaistiin Suomen Luontopaneelin raportti luontokadosta ja sen ehkäisystä. Siinä vaaditaan metsien 30 prosentin suojelua, jotta luonnon metsäekosysteemit säilyvät. Tämä edellyttää 760 miljoonan euron vuotuista rahoitusta vuoteen 2030 saakka. Suojelun hintalappu oli paljon pienempi vuonna 1989, kun valtioneuvosto päätti metsiensuojeluohjelmasta. Tuolloin se vesittyi metsäteollisuuden ja keskustavetoisen MTK:n kapinointiin.

Luontopaneelin 30 prosentin suojeluvaatimus nosti äläkän metsäteollisuuden ja MTK:n joukoissa. Metsäteollisuus on käärinyt miljardien eurojen voitot vuosikymmenten aikana. Ihmettelen, että sitä ei ole aiemmin velvoitettu kompensoimaan metsäluonnon hävitystä ja lajien ja metsäluontotyyppien uhanalaistumista. Metsäteollisuus on kuin norsu olohuoneessa.

Nyt on tarpeen laajentaa hiilineutraalien tavoitteiden keinovalikoimaa koskemaan luontokadon ehkäisyä ja lumon säilymistä. Päästötavoitteiden toteumassa pitää tarkastella myös aiemmin tehtyjä maankäytön suunnitelmia. Kaavoituksessa ja maankäytössä on perusteltua säilyttää metsäpeitteisyyttä ja ennallistaa kuntien metsiä kehittymään luonnontilaisiksi.

Vanhat metsät ovat parhaita hiilinieluja, sillä ne sitovat hiiltä maaperään, puustoon ja kasvillisuuteen koko elinkaarensa ajan.

Maailma muuttuu, ja se voi tapahtua nopeastikin. Vielä kolme vuotta sitten turvetta pidettiin välttämättömänä energianlähteenä. Parissa vuodessa turpeen käyttö romahti kuntien ja muiden toimijoiden ilmastovastuullisten ratkaisujen seurauksena. Nyt valtion turveyhtiö Vapo ilmoitti lopettavansa 60 vuotta kestäneen turpeen kaivun.

Tämä on paras uutinen niin suoluonnolle kuin maan hiilitaseelle ja suomalaisille. Samalla tämä todentaa elonkehän säilymisen ratkaisut tahdon asiaksi.

Kirjoittaja on nokialainen eräopas ja luontokartoittaja.