Lehtikuva/Jussi Nukari

Suomalainen jalkapalloyhteisö on monessa suhteessa edistyksellinen, mutta tehtävää riittää vielä.

Kirjoitin edellisessä kolumnissani siitä, miten viime vuosina monet tuntuvat heränneen jalkapallon yhteiskunnalliseen merkitykseen. Vaikka kuinka haluaisi ajatella pelin olevan vain peliä, on sen kenttä aina konkreettista viheriötä laajempi. Futista ei voi käsitellä irrallaan yhteiskunnallisista valtarakenteista, ja ellei tätä lajin parissa hahmoteta, päädytään uusintamaan muun yhteiskunnan hierarkioita.

Sattumalta samalla viikolla, kun itse olin viimeksi kirjoitusvuorossa, käynnisti Ihmisoikeusliitto kerrassaan mainion ja tärkeän Älä riko urheilua -kampanjan. Kampanjassa nostetaan esille laajasti ihmisoikeuksien merkitys urheilussa: huomion kohteena ovat esimerkiksi lasten ja nuorten oikeudet, urheilijoiden sananvapauskysymykset, rasismi sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asema.

Kampanjassa ovat mukana niin Veikkausliiga, Kansallinen liiga ja Jalkapallon Pelaajayhdistys kuin lukuisat futisseurat, muun muassa HJK, Ilves ja HIFK. Kampanjan kasvoina nähdään monia futisväen suosikkeja, kuten Huuhkajien kapteeni Tim Sparv ja Helmarien Linda Sällström.

Lukiessa uutisia maailmalta saattaa helposti harhautua luulemaan, että ihmisoikeudet olisivat kotoisessa suomifutiksessa kunnossa: eihän meillä kuole siirtotyöläisiä stadiontyömailla ja naisetkin pääsevät katsomoon. Kuitenkin se, että jossain asiat ovat paljon huonommalla tolalla, ei saisi tarkoittaa, ettei meidän tarvitse enää tehdä mitään. Vaikka suomalainen jalkapalloyhteisö on monessa suhteessa edistyksellinen, on meillä silti vielä paljon tehtävää.

Kenties näkyvin ongelma suomifutiksessa on rasismi. Yhteiskunnan koventuneet puhetavat näkyvät myös kenttien laidoilla, ja on kerrassaan surkeaa, että otteluita joudutaan keskeyttämään katsomosta kuuluvien herjojen vuoksi. Käytännössä joka ikinen ei-valkoinen Suomen kentillä pelannut on jossain vaiheessa uraansa joutunut rasismin uhriksi, ja surullisen moni kohtaa syrjiviä puheita jo lapsena.

ILMOITUS

Ottelutapahtumien kohdalla erotuomarit ovat paljon vartijoina, ja heiltä toivoisi rohkeutta puuttua huuteluihin entistä päättäväisemmin. Niin ikään vastuuta tulisi ottaa myös kannattajayhdistysten, vaikkeivät monet uuvatit näihin kuuluisikaan.

Rasismia tapahtuu valitettavasti myös seurojen sisällä. Etenkin lasten ja nuorten peleissä rasistiset heitot on liian helppo kuitata ”läpäksi” tai vastustajan psyykkaukseksi. Tutkija Marko Kanasen mukaan siinä, missä ylemmillä sarjatasoilla rasismi näkyy lähinnä kannattajien toiminnassa, syyllistyvät alemmilla tasoilla ja nuorten sarjoissa siihen myös toiset pelaajat. Varsinkin lasten ja nuorten kanssa toimivilta onkin voitava vaatia ymmärrystä rasismin ilmenemismuodoista ja siihen puuttumisen tärkeydestä. Jokaisella on oltava oikeus urheilla ilman pelkoa solvatuksi tulemisesta.

Toinen iso ongelma on homofobia. On oikeasti käsittämätöntä, että vuonna 2021 en pysty nimeämään yhtä ainutta julkihomoa miesfutaria Suomesta, vaikka jo tilastollisten todennäköisyyksien vuoksi heitä on pakko olla pääsarjatasollakin useita.

Erikoiseksi asian tekee se, että naisten puolella seksuaalivähemmistöt eivät ole olleet enää aikoihin tabu. Heteronormi on miesten joukkuelajeissa ylipäätään erittäin vahva, ja ymmärrettävästi ensimmäisen pukukopin kaapista esiin uskaltautuvan tienraivaajarooli olisi näkyvä eikä moni taatusti ole valmis ottamaan riskiä.

Erilaisiin vähemmistöihin kuuluvat näkyvät pelaajahahmot ovat tärkeitä esikuvia lapsille ja nuorille: pelkkä heidän olemassaolonsa saattaa kannustaa junioreita osallistumaan. Idolit eivät kuitenkaan yksin riitä, vaan ihmisoikeuksia on kunnioitettava kaikkialla jalkapallossa, lasten harrastuksesta maajoukkuetoimintaan.

Viikon vakiorivillä on brittifutista. Viikon napakin varma löytyy kohteesta 6, jossa huikeaan vireeseen äitynyt Blackburn saa kotonaan vastaansa Birminghamin. Viimeviikonloppuinen voitto Bournemouthista kasvatti Blackburnin voittoputken jo neljän ottelun mittaiseksi, eikä loppua ole näköpiirissä. Helppo ykkönen.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 18.12. kello 16.58. Kansan Uutiset suosittaa 64 merkin järjestelmää: 1, 1(X), 2(X), 2(1), 2, 1, 1, 2(X), 1(2), 2, 2, 2, 1(2).