All Over Press/AREF TAMMAWI

Kaksi vuotta sitten, lokakuussa 2019 Turkki ja sen tukemat islamistijoukot hyökkäsivät Pohjois-Syyriaan. Tavoitteena oli luoda ”suojavyöhyke” Turkin rajalle.

”Rauhan kevääksi” nimetty operaatio ei suuntautunut presidentti Bashar al-Assadin hallintoa, vaan Koillis-Syyrian itsehallintoa ja sen ytimen muodostaneita kurdeja vastaan. Itsehallinnon asevoimat olivat sotineet Isistä vastaan, mutta nyt Isikseltä otetut kaupungit joutuivat Turkin tukemien islamistien haltuun.

Sodan luonne kiteytyi kurdilaisen naispoliitikon Hevrîn Xelefin raakaan teloitukseen M4-moottoritien varrella.

”Rauhan kevät” on vain yksi neljästä Turkin tähänastisesta sotilasoperaatiosta Syyriassa.

Kurdien itsehallinto on liikaa Turkille

Syyrian sisällissodan puhjettua vuonna 2011 Turkki tuki aseellista oppositiota presidentti Assadin hallintoa vastaan.

ILMOITUS

Hiljalleen Turkin prioriteetit muuttuivat. Vuonna 2012 Syyrian armeija vetäytyi pohjoisen kurdialueilta. Kurdit perustivat alueille itsehallinnon.

Itsehallinnollista järjestelmää johti kurdipuolue PYD, Kurdistanin työväenpuolueen (PKK) sisarjärjestö Syyrian Kurdistanissa eli Rojavassa. Turkki on sotinut PKK:ta vastaan 1980-luvulta lähtien.

Itsehallinnollisen järjestelmän sotilaallisena selkärankana toimivat YPG (kansan puolustusjoukot) ja YPJ (naisten puolustusjoukot). Naisilla on vahva edustus kaikilla järjestelmän tasoilla. Turkin silmissä YPG on yhtä kuin PKK on yhtä kuin terroristeja.

Turkin neljä operaatiota Syyriassa

Turkki hyökkäsi Syyriaan ensimmäisen kerran elokuussa 2016. Turkki valtasi Isiksen hallitsemia alueita Turkin rajalla Eufratin länsipuolella. Operaatio ”Eufratin kilven” tarkoitus oli estää kurdeja yhdistämästä itsehallinnollisia alueitaan toisiinsa. Operaatio onnistui ja Turkin tukemat asejoukot valtasivat kaistaleen Pohjois-Syyriaa.

Seuraava operaatio näki päivänvalon tammikuussa 2018. Turkki hyökkäsi Syyrian luoteisnurkassa sijaitsevaan Afriniin, joka oli kurdien itsehallinnollinen alue. Hyökkäys perusteltiin ”itsepuolustuksena terroristeja vastaan”. Maaliskuussa YPG vetäytyi Afrinista, joka jäi Turkin ja sen tukemien islamistien haltuun.

Afrinin valtausoperaatio sai nimen ”Oliivipuun oksa”. Alue on kuuluisa miljoonista oliivipuistaan.

Seuraava hyökkäys, operaatio ”Rauhan kevät”, odotti lokakuuhun 2019. Tuolloin Turkin tukemat islamistit valtasivat kymmenessä päivässä uuden kaistaleen Pohjois-Syyriaa. Sota päättyi tulitaukoon.

Pohjois-Syyrian ilmatilaa hallitsevat Venäjä ja Yhdysvallat näyttivät vihreää valoa ”Oliivipuun oksalle” ja ”Rauhan keväälle”.

Neljäs, yhtä lailla mielikuvituksellisesti nimetty operaatio ”Kevään kilpi” kohdistui Syyrian armeijaa vastaan helmi-maaliskuussa 2020. Turkin interventio pysäytti hallinnon joukkojen hyökkäyksen Idlibiin, kapinallisten viimeiseen linnakkeeseen Syyriassa.

Operaatioiden seurauksena Turkki on hallinnollisesti ja sotilaallisesti läsnä eri puolilla Pohjois-Syyriaa. Turkin armeijalla on Idlibissä 7000 – 15 000 sotilasta. Turkki miehittää suuria osia naapurimaastaan ilman mitään oikeudellista mandaattia.

Afrin: itsehallinnosta etnisiin puhdistuksiin

Afrin oli vuoteen 2018 saakka rauhan saareke sodan runtelemassa Syyriassa. Alue, joka tunnetaan ”kurdien vuorena”, on ollut kurdien asuttama viimeistään 1200-luvulta lähtien. Alueella oli ennen sisällissotaa 300 000–400 000 asukasta, joista useimmat olivat kurdeja. Lisäksi Afrinissa asui 200 000 – 300 000 muualta Syyriasta tullutta pakolaista.

Osa kurdeista kuuluu uskonnollisiin vähemmistöihin: aleveihin, kristittyihin ja jesideihin. Jesidit olivat asuneet alueella keskiajalta saakka. Puutteesta ja sodasta huolimatta asiat olivat suhteellisen hyvin ja kurdit hallitsivat itse itseään ensi kertaa vuosisatoihin.

Rauha päättyi Turkin invaasioon. 300 000 ihmistä pakeni. Paenneiden tilalle Turkki asutti muualta Syyriasta paenneita arabeja ja turkomaaneja.

Turkkia on syytetty etnisestä puhdistuksesta. Hyökkäyksen seurauksena Afrinin väestöstä on enemmistö muita kuin kurdeja ensimmäistä kertaa ainakin 800 vuoteen.

Osa pakolaisista meni kurdien hallinnoimaan Shehbaan Afrinin vieressä, osa kauemmas. Shehban asukkaat elävät missä pystyvät: raunioissa, hylätyissä taloissa, pakolaisleireillä. Alue on eristyksissä: yhdellä puolella miehitetty Afrin, toisella Syyrian hallinto.

Turkki perusteli hyökkäystään Afriniin keksityillä ”terroristien hyökkäyksillä”. Presidentti Recep Tayyip Erdoğan väitti palauttavansa alueen ”oikeille omistajilleen” arabeille, joita oli ennen sisällissotaa muka 55 prosenttia alueen väestöstä.

Murhia, raiskauksia, kidutusta, ryöstelyä

Turkin tukemien islamistijoukkojen sotarikoksia Syyriassa on dokumentoitu laajalti siitä huolimatta, että Turkki rajoittaa median pääsyä alueelle.

Miehitetyt alueet on jaettu islamistijoukkojen kesken. Asejoukoilla, joita kutsutaan yleisnimellä ”Syyrian kansallinen armeija”, on omat ”läänityksensä”. Asukkaita ryöstetään ja kaapataan lunnaiden toivossa. Katoamiset, kidutus ja murhat ovat arkipäivää.

Uskonnollisia vähemmistöjä vainotaan. Liikkumisrajoitukset ja pukeutumissäännöt vaikeuttavat naisten elämää, raiskauksista, nuorten tyttöjen pakkoavioliitoista ja kidnappauksista puhumattakaan.

Afrinilainen oliiviöljy viedään rajan yli Turkkiin, mistä sitä viedään ulkomaille ”turkkilaisena” oliiviöljynä.

Afrinissa julkisten rakennusten yllä heiluu Turkin lippu. Kouluissa opetetaan turkkia ja arabiaa, ei kurdia. Oppilaat tervehtivät Turkin lippua ja seinällä roikkuu presidentti Erdoğanin kuva.

Sisä- ja ulkopolitiikka sekoittuvat

Itsevaltainen presidentti Erdoğan on lietsonut sotaretkillään nationalistista hysteriaa. Nationalistisen logiikan mukaisesti oppositio – kurdiliikkeen ja vasemmiston HDP:tä lukuun ottamatta – on antanut tukensa invaasioille.

Turkin yhteiskunta suhtautuu hysteerisesti PKK:hon. Sotaoperaatioita ovat tukeneet julkisesti niin liikepankit kuin jalkapalloseuratkin. Jalkapallomaajoukkueen pelaajat vetävät kättä lippaan osoittaakseen tukensa armeijalle.

Erdoğanille sodat ovat olleet mahdollisuus kasvattaa kannatusta. Samalla presidentti on pyrkinyt palauttamaan kansan luottamuksen armeijaan. Heinäkuussa 2016 osa armeijasta yritti kaapata vallan, minkä seurauksena Erdoğan puhdisti jopa kolmanneksen armeijan henkilöstöstä.

Syyrian sota on käänne Turkin ulkopolitiikassa. Varovaisuus on vaihtunut kolonialistisiin sotaretkiin. Turkki on Syyrian lisäksi osallistunut konflikteihin Libyassa ja Karabahissa.

Turkki haluaa eroon pakolaisista

Sotaretkien takana on myös pakolaiskysymys. Turkissa asuu 3,7 miljoonaa syyrialaista pakolaista, paljon enemmän kuin missään muussa maassa. Turkki ja EU solmivat vuonna 2016 pakolaissopimuksen, jossa Turkki sitoutuu sulkemaan Kreikan rajan pakolaisilta. Vastineeksi EU maksaa miljardeja avustusta.

Erdoğan on puhunut miljoonan pakolaisen asuttamisesta Pohjois-Syyrian ”suojavyöhykkeelle”. Miehitetyille alueille on asutettu pakolaisia muualta SyyriasTurkille ta kapinallisten menettämiltä alueilta. Turkkia on arvosteltu pyrkimyksestä muuttaa pysyvästi Pohjois-Syyrian väestösuhteita, etteivät kurdit enää olisi enemmistö.

Jännite turkkilaisten ja pakolaisten välillä on kasvanut. Gaziantepissa Syyrian rajalla asuu puoli miljoonaa syyrialaista, kun kaupungin sotaa edeltänyt väkiluku oli 1,5 miljoonaa. Saman verran syyrialaisia elää myös Istanbulissa, mutta he katoavat helpommin 17-miljoonaisen metropolin ihmismassaan.

”Sosiaalidemokraattisen” pääoppositiopuolue CHP:n puheenjohtaja Kemal Kılıçdaroğlu on luvannut lähettää syyrialaiset takaisin kotimaahansa kahdessa vuodessa.

Syyrian umpikuja

Syyrian sota on pattitilanteessa.

Turkki haluaisi pyyhkiä loputkin Koillis-Syyrian itsehallinnosta pois, mutta näillä näkymin Yhdysvallat ja Venäjä eivät anna sille siunaustaan. Presidentti Joe Biden on luvannut itsehallinnon asevoimien komentajalle Mazlum Abdille, ettei hylkää Koillis-Syyriaa kuten hylkäsi Afganistanin.

Vaikka Turkki ei hyökkääkään Koillis-Syyriaan, on se aloittanut elokuussa drone-kampanjan kurdien asejoukkoja vastaan. Kohdistetut iskut ovat vaatineet useiden sotilaiden ja siviilien hengen.

Assadin hallinto ei voi puolestaan vallata Idlibiä, koska Turkin armeija estää sitä.

On uumoiltu, että Turkki ja Syyrian hallinto voisivat löytää sovun Syyrian tulevaisuudesta. Tällöin Turkki voisi palauttaa syyrialaiset pakolaiset Syyriaan ja Assad saisi Idlibin haltuunsa. Turkin oppositio haluaisi palauttaa suhteet Syyrian hallintoon.

Päättyykö Erdoğanin valtakausi?

Koillis-Syyrian itsehallinnolle Turkin ja Syyrian hallinnon yhteisymmärrys olisi kohtalokas. Al-Monitorin lokakuussa 2021 haastattelema analyytikko Omar Kadkoy ei kuitenkaan usko, että ratkaisua nähtäisiin ennen vuotta 2023.

Vuonna 2023 on määrä järjestää Turkin seuraavat parlamentti- ja presidentinvaalit. Ajankohta on symbolisesti merkittävä, koska Turkin tasavalta täyttää tuolloin sata vuotta.

Erdoğanin valtakauden loppumista on enteilty jo jonkin aikaa eikä hänen puolueensa AKP:n voitto ole varma.

Epävarmuutta eivät lievitä huhut Erdoğanin terveydentilasta. Steven A. Cook kirjoittaa Foreign Policyssä lokakuussa, että presidentti saattaa olla liian sairas jatkamaan Turkin johdossa. Viime kuukausina on levinnyt videoita, joissa Erdoğan tarvitsee vaimonsa tukea portaissa, sammaltaa tv-esiintymisessä ja kävelee vaivalloisesti.

LähteetThomas Schmidinger: The Battle for the Mountain of the Kurds – Self-Determination and Ethnic Cleansing in the Afrin Region of Rojava. PM Press, 2019.

Rojava Information Centerin raportti: ”Turkey’s track record: the occupation of Afrin” (7.11.2019).

Foreign Policy, War on the Rocks, al-Monitor, Guardian, The Times, Jerusalem Post, Defense Post, AP News, Daily Sabah, Hürriyer Daily News, Kurdistan 24, North Press Agency, Carnegie Europe, Institut Kurde.