Lehtikuva/Hanna Matikainen

Olen viime aikoina saanut kuulla yhä kummallisemmiksi käyneistä huostaanottotilanteista. Perhe on saanut apua kotiin, ja kriisiytynyt tilanne on saatu hallintaan. Kuitenkin jommankumman vanhemman menneisyyttä on saatettu alkaa tutkimaan ja huomattu siellä olevan jotain epäilyttävää.

Vaikka menneisyydessä tapahtuneet asiat eivät enää vaikuttaisi tähän päivään, niiden perusteella saatetaan lapsi ottaa huostaan. Lapset saatetaan sijoittaa kauaksikin perheestään, koska sijaisperheistä on pulaa.

Kun vanhemmat vierailevat sijaiskodeissa, lapset luonnollisesti jäävät kaipaamaan vanhempiaan. Tämä kaipaus saatetaan tulkita ahdistushäiriöksi, jolloin tapaamisia vähennetään.

Lapsia saatetaan myös lääkitä ahdistushäiriön vuoksi ja näin myös rajoittaa lasten ja vanhempien tapaamisia, koska lapsen ikävä suurenee läheiset nähdessään.

Sosiaalityöntekijöiden sanomisia ei epäillä, mutta vanhemmat istuvat usein syytettyjen penkillä. Osa lapsista ei pääse koskaan kotiin, ja sijaishuoltopaikan vastuu lapsista loppuu, kun he täyttyvät 18 vuotta.

Näitä juuriltaan irti revittyjä nuoria on paljon. Jälkihuoltokaan ei toimi niin kuin pitäisi, ja nuoret joutuvat taas tapaamaan uusia ihmisiä.

Birgitta Wulf
Kerava