Pääministeri Sanna Marinin ravintolaillasta syntynyt kohu saavutti liian suuret mittasuhteet. Ei tapahtuma silti niin vähäpätöinen ollut kuin Marinia kritiikittömästi puolustavat antavat ymmärtää. Kysymys on pääministerin uskottavuudesta koronatoimien johtajana.
Tautitilanne on pahentunut koko syksyn ja sairaaloiden tehohoitokapasiteetti alkaa tulla vastaan. Jos käännettä parempaan ei pian tule, hallitus joutuu vetämään hätäjarrusta eli asettamaan uudelleen rajoituksia, joilta ei välty edes koronapassilla. Millä uskottavuudella Marin silloin asettuu kameroiden eteen sanomaan, että nyt ei ole enää aika mennä ja kokea?
Kaiken esille tulleen valossa Marin ei ilmeisesti ole tehnyt mitään varsinaisesti väärin jatkettuaan juhlintaa yökerhoissa senkin jälkeen, kun oli saanut tiedon altistumisestaan. THL:n ohjeet eivät edellytä eristäytymistä kahdesti rokotetulta.
Politiikassa kuitenkin niin on jos siltä näyttää. Ja nyt näyttää siltä, että Marinin harkinta petti väärällä hetkellä. Sen hän on itsekin myöntänyt.
Asia on tuskin tällä selvä. Oppositio ottaa tapahtuneesta kaiken irti. Siihen sillä on oikeus. Jokainen viime kauden opposition muistava tietää, miten kaikkeen tartutaan, millainen suhteeton meteli nousi pääministeri Juha Sipilän Terrafame-piposta.
Pitkän viikonlopun kohu oli malliesimerkki vastakkainasettelusta ja leiriytymisestä. Yksien mielestä mikään, mitä Marin tai tämä hallitus tekee, ei voi olla väärin ja toisien mielestä kaikki menee väärin.
Todellisuus ei ole näin mustavalkoinen. Liian pitkälle menneen kansan jakautumisen purkaminen voisi alkaa sen myöntämisestä – puolin ja toisin.