Kenelle filosofia kuuluu ja kenellä on oikeus kutsua itseään filosofiksi? Yleinen mielikuva filosofista on valkoinen, ehkä harmaantunut mies, luultavasti hyväosaista syntyperää – eikä tämä oletus tietenkään ole täysin väärä.

Filosofia on ollut monille naisille ja muille sorretuille, kuten rodullistetuille, mahdotonta menneinä vuosisatoina jo siksi, ettei heillä ole ollut pääsyä koulutukseen saati aikaa arkisen aherruksen ulkopuolisille pohdiskeluille. Filosofia on ollut aina enemmän tai vähemmän etuoikeutettujen laji, mutta se ei pelkisty siihen.

Rebecca Buxtonin ja Lisa Whitingin toimittama Filosofian kuningattaret – Historian sivuutettujen ajattelijoiden elämä ja perintö (niin & näin 2021) pyrkii laajentamaan populaaria käsitystä filosofeista marssittamalla framille 21 toinen toistaan kiehtovampaa naisajattelijaa viimeisten parintuhannen vuoden ajalta. Osaa näistä naisista emme ole tavanneet mieltää filosofeiksi, mistä käy syyttäminen niin heidän aikalaisiaan kuin historiankirjoittajia. Siinä, missä mieheen lyödään filosofin leima kovin helposti, on monia uraauurtavia naisfilosofeja pidetty ”aktivisteina” tai ”oppineina naisina” – he eivät ole vastanneet mielikuvaa siitä, miltä filosofin tulisi näyttää tai miten hänen tulisi kirjoittaa.

Paitsi, että kirja nostaa esille monia turhan vähälle huomiolle jääneitä filosofeja, se myös tekee sen ymmärrettävästi. Suomessakin on männä vuosikymmeninä julkaistu muutamia naisten tekemiä filosofiaa käsitteleviä kirjoja, mutta ne ovat olleet perin akateemisia ja haastavia luettavia. Kirjoittajat kiehtovasti tekevätkin naisfilosofeille juuri samaa, mitä eräs kirjassa kuvatuista ajattelijoista, Simone de Beauvoir, teki omalle teoretisoinnilleen: naisfilosofien viesti on liian tärkeä jäädäkseen vain sellaisten ulottuville, jotka kykenevät lukemaan kimurantisti kirjoitettuja tiiliskiviä. Ja siinä, missä de Beauvoirin populaarit Perhetytön muistelmat herättivät monen kiinnostuksen myös kirjoittajan muuta tuotantoa kohtaan, innostaa toivottavasti Filosofian kuningattaret monia perehtymään myös alkuperäislähteisiin.

Kirjaa lukiessaan kiinnittää väistämättä huomionsa siihen, miten paitsi, että käsityksemme filosofeista on korostetun miehinen, on se myös todella länsimainen. Suomalaisyleisölle tästäkin kirjasta tutuimpia lienevät eurooppalaiset ajattelijat, jo mainitun de Beauvoirin lisäksi totalitarismin teoreetikko Hannah Arendt sekä feministisen ajattelun uranuurtaja Mary Wollstonecraft. Näiden lisäksi kirjassa esitellään muun muassa nigerialainen jorubafilosofi Sophie Bosede Oluwole sekä ensimmäisellä vuosisadalla ajanlaskumme alun jälkeen elänyt kiinalainen Ban Zhao.

Kaikki kirjassa esitellyt filosofit ovat tavalla tai toisella joutuneet taistelemaan sukupuoleensa liittyviä ennakkoluuloja vastaan, ja kirjan artikkelit ovatkin täynnä niin luovia ratkaisuja kuin raivostuttavia mitätöintejä. Esimerkiksi fenomenologiseen perinteeseen kiinnittyvä Edith Stein (1891–1942) on jäänyt monissa filosofian historiateoksissa vain alaviitteeksi. Tosiasiassa hän vaikutti maineikkaan opettajansa Edmund Husserlin filosofiaan niin, että joistain Husserlin nimiin merkityistä teoksista on mahdotonta sanoa, kumman pohdinnoista on kyse. Toiset, kuten Mary Anne Evans eli George Eliot, valitsivat kirjoittaa salanimellä tai Mary Astellin tapaan nimettömänä. Harriet Taylor Millin elämäntyö on jäänyt puolisonsa John Stuart Millin varjoon, vaikka niin vaimon omat ansiot kuin pariskunnan työskentely yhdessä ansaitsisivat enemmän huomiota.

ILMOITUS

Erityisen kiinnostava detalji kirjassa on nostaa useamman artikkelin voimin esille toisen maailmansodan aikana vaikuttaneita brittifilosofeja, jotka käyttivät miesten joutumisen rintamalle hyödykseen ja antoivat ajattelunsa virrata vapaana miesvaltaisen tutkimuksen patriarkaalisista kahleista. Näistä Mary Midgley on kuvannut filosofian opiskelua Oxfordissa nokkelien nuorten miesten hallitsemana kenttänä, jossa tärkeintä oli väittelytaito. Midgleyn, Philippa Footin, Iris Murdochin ja Elizabeth Anscomben filosofia olikin jotain aivan muuta, kollektiivista työskentelyä moraalikysymysten parissa.

Kirjan artikkelit keskittyvät laajemmin naisten elämään kuin heidän filosofiaansa, vaikka ajatteluakin varsin kansantajuisesti avataan. Tässä suhteessa kirja muistuttaa hauskasti taannoin tässä lehdessä ruotimaani Historian jännät naiset -opusta, eikä olekaan yllättävää, että näiden kirjojen lehdillä seikkailee muutamakin sama hahmo – filosofian kuningattaret kun ovat ehdottoman jänniä tapauksia kaikki tyynni.

Filosofian kuningattaret – Historian sivuutettujen ajattelijoiden elämä ja perintö. Toim. Buxton, Rebecca, Whiting, Lisa. Kääntäjä: Kilpeläinen, Tapani, 2021, Niin&Näin, s. 216.