Tiettävästi ensimmäistä kertaa koskaan Suomessa työtön työnhakija saa palkkaa ainoana työtehtävänään työn hakeminen. Mullistavalta ja radikaaliltakin kuulostavasta ajatuksesta työsuhteisesta työnhausta tehtiin totta Porin seudun työllisyyden kuntakokeilussa syksyllä 2021.
Työtön työnhakija solmii kolmen viikon mittaisen, yhteensä 48 työtunnin työsopimuksen, jonka aikana hän hakee ohjatusti ja valmennettuna työtä. Valmennus toteutetaan etäyhteydellä. Korvaukseksi ja motivaattorina työnhakija saa 11,50 euron bruttotuntipalkkaa ja vieläpä bonukset päälle, jos hän työllistyy kokeilun aikana tai heti sen jälkeen.
Kokeilun neljään ryhmään valikoitui työnhakijainfojen perusteella 20 työllisyyden kuntakokeilun työtöntä asiakasta.
Mielekästä ja kannustavaa
Motivointi ja kannustaminen on työsuhteisen työnhaun kokeilun ydin. Idea syntyi työelämätutkija Mikko Kesän pohdinnoista, kuinka työttömiä voisi aktivoida ja motivoida aiempaa mielekkäämmin niin, että työnhaku on kannustavaa.
– Työskenneltyäni kaksi vuotta sitten Sitrassa (Suomen itsenäisyyden juhlarahasto) oltiin työnhakupalveluja yksityistämässä valmennusfirmoille ynnä muille. Silloin aloin ideoida työnhaun yksilöllistä budjetointia, Kesä taustoittaa.
Taustalla oli myös työ- ja elinkeinoministeriön virkamiesten kanssa käyty jo 15 vuoden takainen pohdinta työnhaun palkitsemismallista, joka perustuisi kannusteisiin rankaisemisen sijaan.
– Työsuhteessa ihmistä pystyy paremmin ohjaamaan työnhaussa. Perusasetelma on se, että työnhakijaa motivoidaan ja autetaan uudella tavalla, palkitsemalla. Ihminen tarvitsee kannustamista, tsemppaamista, palkkion työnhausta, Kesä järkeilee.
Porin-mallissa kokeilun rahoittaa Satakunnan ELY-keskus, Mikko Kesä Oy:n asiantuntijat toimivat työhönvalmentajina ja palkatut työnhakijat valikoituvat Porin seudun työllisyyden kuntakokeilun asiakkaista.
Konkreettisen avun malli
Kokeilussa haetaan konkreettisen avun mallia, jossa valmentaja käy työpäivän alkaessa läpi työnhakijan yksilölliset tarpeet, kuten vaikkapa hakuasiakirjojen puutteet ja kullekin potentiaaliset työnantajat. Yhdessä työnhakijan kanssa sovitaan tehtävät ja työpäivän päätteeksi pureskellaan mitä tuli tehtyä.
Valmennussisällöt painottuvat viikko- ja päivätasolla eri teemoihin itsetuntemuksen ja itsetunnon kartoittamisesta tiedonhaun ja aktiivisen toiminnan tukemiseen.
– Esimerkiksi yhden työpäivän kolmen tunnin työaikana hakija työnhakija lähetti lähes 10 työhakemusta, Kesä kertoo.
Tärkeä osa tätä Porin-kokeilun toimintatapaa on 4–6 henkilön kokoisten ryhmien työskenteleminen yhdessä, toinen toistaan sparraten. Työntekijät saavat tukea toisilta tiimin jäseniltä ja voivat jopa hakea ja löytää toisilleen työntekomahdollisuuksia. Tiimityöstä huolimatta jokainen työnhakija työskentelee yksilöllisesti häntä varten räätälöidyn suunnitelman mukaisesti.
Oleellinen osa työsuhteisen työnhaun kokeilua on kehittämis- ja tutkimusosio, jossa mallin vaikutukset arvioidaan ja sen laajentamisesta tehdään suunnitelma. Alustavien tulosten perusteella Kesä visioi mallin siirtyvän ainakin valmentavaksi ja kannustavaksi osaksi julkisten työllisyyspalvelujen viranomaistyötä.
– Raportoidaan tutkimustulokset, keskustellaan, aika näyttää leviääkö malli Porista muille alueille.
”Pomo” patistaa
Porilainen 25-vuotias Olavi Haila valmistui vuosi sitten Satakunnan ammattikorkeakoulusta liiketalouden tradenomiksi, mutta ei ole onnistunut työllistymään. Työsuhteisen työnhaun kahden ensimmäisen viikon aikana hän kertoo hakeneensa töitä aktiivisemmin ja järjestelmällisemmin kuin koko viime vuoden aikana yhteensä.
– Asioita on helpompi saada tehtyä, kun on ”pomo”, joku joka patistaa tekemään, Haila tiivistää työnkuvansa.
– Idea palkallisesta bisnesmallisesta työnhausta hämmensi aluksi, koska työn hakemisen pitäisi olla työttömälle itsestäänselvyys. Ei minulla silti mitään sitä vastaan ole, että saan tästä palkkaa.
Nuori mies näkee asian kuitenkin laajemmin kuin vain yksilöllisenä valmennuksena tai patisteluna. Palkkaa tärkeämpänä hän näkee ryhmään kuulumisen ja yhteistyötaitojen kehittymisen.
– Jos ei ole luonnostaan sosiaalinen, tämä on hyvää siedätyshoitoa työyhteisössä toimimiseen.
Työhakemusten ja ansioluettelon laatimiseen Haila ei ole tukea tarvinnut, ja TE-toimistostakin noita palveluja saa. Uuden työnhakuvalmennuksen mallissa hän pitää erityisesti sen kannustavuudesta ihan henkisen kasvun välineenä.
– Ryhmän vetäjä keskittyy vahvuuksiimme ja täsmällisemmin siihen mitä työtä kannattaa hakea ja mitä ei.
Lähes puolet työllistyy
Porin seudun työllisyyden kuntakokeilun 20 hengen pilottiryhmässä työllistymisaste on tällä hetkellä 40 prosenttia. Kokeilu on vielä kesken, ja työllistymistulokset voivat tästä vielä muuttua.
Tutkimusta varten muodostetussa verrokkiryhmässä lukema on 11 prosenttia. Verrokkiryhmään kuuluu TE-palveluiden ja työllisyyden kuntakokeilun asiakkaita, jotka ovat osallistuneet johonkin muuhun työnhakuvalmennukseen Porissa.
Lopulta kokeilussa kyse on oikeastaan työllisyydenhoidon ajatusmaailman kääntämisestä päälaelleen. Palkitseminen aktivoi ja tuottaa tuloksia, rankaiseminen sitä ei tee.
– Jokainen voi saada työpaikan, kun työnhakuun kannustetaan, uhka ja pelote sitä ei tee, Mikko Kesä päättää.