Jarkko Mänttäri

EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteet tarkoittavat Luontopaneelin selvityksen mukaan merkittävää metsien lisäsuojelun tarvetta Suomessa.

Ympäristöministeriön nimittämä monitieteellinen asiantuntijaryhmä eli Luontopaneeli esittää laskelman siitä, miten Suomi voi metsien osalta täyttää oman osansa EU:n biodiversiteettistrategian suojelutavoitteista.

EU-tavoitteiden mukaisesti tiukan suojelun piiriin tulisi Luontopaneelin mukaan kuulua kaikki jäljellä olevat vanhat ja luonnontilaiset metsät sekä yhteensä vähintään 10 prosenttia metsäpinta-alasta kaikissa Suomen maakunnissa. Ikäraja, jota vanhemmat metsät tulevat suojeluun, vaihtelee maakunnan metsien ikärakenteesta sekä jo suojellusta pinta-alasta riippuen.

Asiantuntijaryhmän ehdottama maakuntakohtainen suojelun kohdentamisen menetelmä turvaa metsäluonnon monimuotoisuuden kaikkialla Suomessa. Suojelualueita tulisi lisätä merkittävästi etenkin Etelä-Suomessa, ja suojelun toteuttaminen vaatii huomattavia lisäresursseja.

Etelä-Suomessa vanhoja metsiä on jäljellä niin vähän, että ne eivät jo olemassa olevien suojelualueiden lisäksi riitä täyttämään EU:n biodiversiteettistrategian 10 prosentin suojelutavoitetta.

EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteena on saada luonnon monimuotoisuus elpymään vuoteen 2030 mennessä. Strategialla tavoitteena on se, että oikeudellisen suojelun piirissä tulee olla vähintään 30 prosenttia EU:n maa- ja merialueista sekä se että vähintään kolmannes eli 10 prosenttia pinta-alasta on suojeltu tiukasti. Lisäksi strategina mukaan pinta-alasta riippumatta kaikki jäljellä olevat luonnontilaiset metsät ja vanhat metsät on suojeltava tiukasti ja suojelu tulee kohdentaa alueisiin, joilla on suuri monimuotoisuusarvo tai -potentiaali.

Luonnon monimuotoisuus turvattava koko maassa

ILMOITUS

Erilaiset luontotyypit ja kasvupaikat tarjoavat elinympäristöjä erilaisille lajeille. Tästä syystä suojelutavoite on jyvitetty erikseen metsä- ja kitumaalle sekä lisäksi metsämaalla vielä pääpuulajien mukaisesti mänty-, kuusi- ja lehtipuuvaltaisille metsille.

– Suojelualueiden tasainen jakautuminen maakunnittain on perusteltua myös kansalaisten alueellisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Suojelu turvaa luonnon tarjoamat moninaiset ekosysteemipalvelut, jotka edistävät esimerkiksi terveyttä, hyvinvointia ja virkistäytymistä, ja nämä palvelut ovat mitä suurimmassa määrin sidoksissa maantieteelliseen sijaintiin, huomauttaa Luontopaneelin puheenjohtaja Janne Kotiaho.

Suojelualueita lisättävä merkittävästi

Nykyiset suojelualueet keskittyvät Pohjois-Suomeen. Etelä-Suomen metsämaasta on suojeltu tiukasti alle 3 prosenttia. Etelä-Suomessa vanhoja metsiä on jäljellä niin vähän, että ne eivät jo olemassa olevien suojelualueiden lisäksi riitä täyttämään EU:n biodiversiteettistrategian 10 prosentin suojelutavoitetta.

Suojelemattomia vanhoja metsiä on Luontopaneelin laskelman mukaan sekä Etelä-Suomessa että Pohjois-Suomessa kummassakin yli 400 000 hehtaaria. Jotta 10 prosentin tiukan suojelun tavoite täyttyy maakunnittain, tulisi kaikkien vanhojen metsien lisäksi Etelä-Suomen metsämaasta asettaa tiukkaan suojeluun vielä 471 000 hehtaaria ja Pohjois-Suomen metsämaasta 176 000 hehtaaria.

– Olisi oikeudenmukaista ja kustannustehokasta asettaa Luontopaneelin mietinnön kriteerien mukaiset valtion mailla sijaitsevat kohteet viipymättä tiukan suojelun piiriin jokaisessa maakunnassa, Kotiaho sanoo.

Valtion mailla on Etelä-Suomessa suojelematonta metsämaata yhteensä noin 650 000 hehtaaria ja Pohjois-Suomessa noin 2 860 000 hehtaaria. Osa näistä on luonnonsuojelullisesti arvokkaampia kuin keskimääräiset yksityisten metsänomistajien mailla sijaitsevat METSO-suojeluohjelman kohteet.

Suojeltavaksi saatava myös ojitettuja suometsiä

– Metsien lisäsuojelutarve on niin merkittävä, että suojeltavaksi tulee väistämättä myös ihmisen heikentämiä alueita, kuten ojitettuja suometsiä. Tällaisille alueille tarvitaan suojelun lisäksi ennallistamissuunnitelma ja suunnitelmien mukainen rahoitus, Kotiaho jatkaa.

EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteiden mukaisen metsiensuojelun lisärahoitustarve on Luontopaneelin arvion mukaan noin 6,8 miljardia euroa. Tämä tarkoittaa 760 miljoonaa euroa vuosittain, mikäli suojelu toteutetaan tavoitevuoden 2030 loppuun mennessä. Kustannusarvio ei sisällä hallinnollisia kustannuksia.

– Oikeudenmukaisuuden kannalta on tärkeää, että lisäsuojelun rahoituspohja turvataan ja metsänomistajien taloudelliset menetykset korvataan, Kotiaho sanoo.

Muutkin elinympäristöt suojeltava

Vaikka Luontopaneeli on mietinnössään keskittynyt metsien suojelun kohdentamiseen, se korostaa, että luonnon monimuotoisuuden turvaaminen edellyttää,että tiukasti suojeltu pinta-ala nostetaan 10 prosenttiin ja oikeudellisesti suojeltu pinta-ala 30 prosenttiin myös kaikilla muilla kuin metsäisillä luontotyypeillä.

– Vanhojen metsien ja 10 prosentin tavoitteen mukainen tiukka lisäsuojelu on käynnistettävä viipymättä. Samalla tulee suunnitella tarkemmin, miten edetään kohti 30 prosentin oikeudellisen suojelun tavoitetta, jotta myös se saavutetaan sovitusti vuoteen 2030 mennessä, Kotiaho sanoo.

EU:n biodiversiteettistrategiassa todetaan, että kunkin jäsenvaltion on tehtävä oma osuutensa, vaikka tavoiteprosentteja ei ole jaettu jäsenvaltioittain. Jos Suomi haluaa olla vastuullinen, se pitää kiinni oikeudenmukaisesta taakanjaosta ja suojelee vähintään yhteisiä tavoitteita vastaavan osuuden pinta-alastaan, Luontopaneeli toteaa ja muistuttaa, että jäsenvaltio, joka suojelee yleistä prosenttitavoitetta pienemmän osan pinta-alastaan, vierittää vastuutaan luonnonsuojelusta muille jäsenmaille.

– Jos esimerkiksi Suomi ei suojelisi 30 prosenttia maa- ja meripinta-alastaan, jonkin toisen jäsenvaltion vastaavalla kasvillisuusvyöhykkeellä olisi suojeltava yli 30 prosenttia omista vastaavista alueistaan EU-tasoisen suojelutavoitteen täyttymiseksi, Kotiaho sanoo.