Hävittäjähankinta, joka on kaikkien aikojen suurin hankintamme, etenee kaikessa hiljaisuudessa ja pienen piirin valmistelemana. Hankimme maamme puolustukseen hyökkäysaseita, joista tulisi toden tullen myös ensi-iskun kohde. Tämä tapahtuu vielä aikana, jolloin miehittämättömät droonit ja ilmatorjuntaohjusjärjestelmät, jotka ovat puolustus-, ei hyökkäysase, kehittyvät huimaa vauhtia ja olisivat kustannuksiltaan murto-osa hävittäjien kustannuksista.
Tällä pelilaudalla tuntuu olevan näkymätön käsi, joka ohjaa ratkaisujamme. Kun Hornet-kauppaa aikoinaan valmisteltiin, kilpailijat tiputettiin pois mm. sillä perusteella, että hävittäjän piti olla kaksimoottorinen, eli Hornet. Nyt riittää yksimoottorinen ja jopa pienintä asekuormaa kantava, kuten F-35. Häiveominaisuus ratkaisee? Mutta kuinka kauan?
Ei voi välttyä käsitykseltä, että myyjä on valittu ja hankinta perustellaan sen mukaisesti.
Aseteollisuuden kehitystä eivät yt-neuvottelut häiritse, vaan uhkakuvat riittävät, ja niitä luovat jopa vähäisimmätkin viihdeteollisuuden toimijat.
Suomalaisten ei tarvitse etsiä uhkia, vaan ne ovat meitä ympäröivää todellisuutta: lääkäripula, hoitojonot, leipäjonot, työttömyys, omaishoitajien asema, vammaisten kohtelu.
Tiede, yliopistot, kirjastot ja kulttuuri elävät niillä muruilla, joita pöydältä tippuu, ja jos teemme jotakin peliriippuvaisten hyväksi, katoaa tämäkin rahoitus.
Tämä tilanne yhdessä koronan vastaisen taistelun tuomien kustannusten kanssa edellyttäisi aikalisää ja oikeaa parlamentaarista pohdintaa hankinnan kokonaisvaikutuksista. Sveitsi kipuilee oman hävittäjähankintansa kanssa: asia on menossa uudelleen kansanäänestykseen, jossa pohditaan myös kaupan poliittisia vaikutuksia. Olkoon lopputulema mikä tahansa niin Sveitsissä sen kuitenkin ratkaisee kansa, toisin kuin meillä, missä ratkaisun poliittisista vaikutuksista ei keskustella ja päätöksentekijät ovat luettavissa yhden käden sormilla. Näin kävi Hornet-kaupassakin ja varsinkin isäntämaasopimuksessa, jossa riippumattomuutemme myytiin kuin kappa perunoita.
Euroopan unionin puolustusyhteistyö osoittautuu hävittäjähankinnan myötä kovin hataraksi. Tarjolla olisi ranskalainen Rafale ja ruotsalainen Jas Gripen, joitten hankinta tarjoaisi aitoa yhteistyötä ja todellisia vastakauppoja.
Eduskunnan puolustusvaliokunnan kokoomuslainen puheenjohtaja Ilkka Kanerva määritteli puolustukselliset yhteistyökumppanimme tv-keskustelussa näin: Iso-Britannia, Norja ja USA. Tämä lyhennetään muotoon USA, ja näin ollen meidän hävittäjämme on F-35, lastentauteineenkin.
Varaosat ja monet käytettävyyteen liittyvät asiat pysyvät tiukasti amerikkalaisissa käsissä.
Mauri Väisänen
Joensuu