Markus Sommers

Minne menet, vasemmisto

Juttusarjassa tarkastellaan vasemmiston mahdollisuuksia ja haasteita
Sarja alkoi puheenjohtaja Li Anderssonin haastattelulla.
Sarjan aiemmat osat löytyvät KU:n verkkosivuilta.

Minne menet, vasemmisto -juttusarjan viidennessä osassa pohditaan vasemmiston asemaa eriytyvässä Suomessa.

Britanniassa työväenpuolue koki murskatappion vaaleissa, kun se menetti vanhat tukialueensa. Suurissa kaupungeissa puolueen kannatus on suurta, niiden ulkopuolella pientä. Yhdysvalloissa demokraattien kannattajakunta on muuttunut – se on nyt korkeasti koulutettujen kaupunkilaisten puolue.

Vasemmiston muuttuvasta kannattajakentästä on riittänyt puhetta, myös KU:n sivuilla. Viime joulun alla tutkija Lauri Holappa puhui aiheesta lehden haastattelussa ja viittasi ranskalaisen ekonomistin Thomas Pikettyn kirjaan.

– Kirjan toisen osion väittämä, jota tuetaan vahvalla datalla, on se, että vasemmistosta on tullut korkeasti koulutettujen yhteenliittymä. Korkeampi koulutus ennustaa vasemmiston äänestämistä, Holappa sanoi.

Pitkään käynnissä ollut kaupungistumiskehitys on muokannut yhteiskuntia ja myös eriyttänyt niitä. Myös Suomen eriytymisestä on puhuttu, kun väestö pakkautuu tiiviimmin muutaman kasvukeskuksen ympärille. Miten vasemmistolle käy tässä myllerryksessä?

Alueet kostivat tai sitten eivät

ILMOITUS

Viime eduskuntavaalien jälkeen sanottiin, että niissä nähtiin niin sanottu alueiden kosto, kun kasvusta syrjään jääneillä alueilla päädyttiin äänestämään populisteja eli perussuomalaisia. Toisaalta eduskuntavaalitutkimuksessa havaittiin, että perussuomalaisia äänestettiin paljon myös kaupungeissa. Tutkimuksessa todettiin, ettei mitään alueiden kostoa tapahtunut.

Mutta kesän kuntavaaleissa vasemmistoliitto kärsi kovimmat tappionsa vanhoilla teollisuuspaikkakunnilla.

On aika ottaa yhteys ihmiseen, joka tuntee puolueen jäsenistön ehkä parhaiten Suomessa.

– Meillä on samaa ilmiötä [kuin muualla]. Vasemmiston kannatus painottuu kasvukeskusten keskuksiin ja samoin myös vasemmistoliiton jäsenet, sanoo puoluesihteeri Mikko Koikkalainen.

Koikkalainen painottaa, että usein ajatellaan virheellisesti kannatuksen painottuvan Helsinkiin. Se painottuu pääkaupunkiin, mutta myös muihin Suomen mittapuussa suuriin kaupunkeihin.

– Ne ovat usein myös korkeakoulukaupunkeja.

Tällä hetkellä puolueen jäsenmäärä on Koikkalaisen mukaan korkeampi kuin koskaan 2000-luvulla.

– Ja se painottuu samalla tavalla kuin suomalainen muuttoliike.

Kohti suuria kaupunkeja ja niiden ympärysalueita siis.

Mikä onkaan oikea kysymys

Ajatus oli haastatella Koikkalaista teemalla ”vasemmisto murtuneessa yhtenäis-Suomessa”. Mutta oikea kysymys onkin, onko mitään suurta yhtenäistä Suomea koskaan ollutkaan. Koikkalaisen mielestä ei.

– Meillä on aina ollut kohtalaisen suuria arvoeroja maakuntien välillä.

Sen sijaan rajussa muutosvauhdissa olevassa yhteiskunnassa etenkin oikeistopopulistit ovat alkaneet helliä ajatusta myyttisestä yhtenäisestä Suomesta, jonka globalisaatio hajotti. Niinpä tämänkin jutun alkuasetelmassa on astuttu perussuomalaisten ansaan, kun on lähdetty pohtimaan vasemmiston asemaa murtuneessa yhtenäis-Suomessa.

Entisajan romantisointi on Koikkalaisen mielestä monella tapaa ymmärrettävää. Epävarmuuden lisääntyminen yhteiskunnassa saa helposti ajattelemaan asioiden olleen ennen paremmin.

Vasemmiston kannatukseen tämä murros on tehnyt muutoksen. Kannatus keskittyy kaupunkeihin, mutta ei etelään, tätä Koikkalainen painottaa. Samoin häntä harmittaa mustavalkoinen kahtiajako kaupunkien ja niin sanottujen syrjäseutujen välillä. Kaupunkien vieressä olevia alueita ei voi kutsua syrjäseuduksi.

Vasemmiston ongelmana ja tärkeänä kysymyksenä Koikkalainen pitää tasapainoilua arvojen ja joidenkin ryhmien etujen ajamisen välillä.

– Maakuntien keskuskaupungeissa koulutusaste on korkeampi, ja koulutetussa väestössä näkyy, että erilaiset arvokysymykset ovat merkitsevämpiä kuin vähemmän koulutetuilla. Nämä eivät ole ristiriidassa, mutta eri asiat ovat prioriteettilistan kärjessä.

– Meidän ydinkannattajajoukollemme merkittävä asia äänestää ja kannattaa vasemmistoliittoa on arvopohja. Mutta meillä on paljon ihmisiä, jotka eivät ajattele niin arvopohjaisesti. Heillä äänestys- ja kannatuspäätökseen vaikuttaa etujen ajaminen.

Kaikkialla on murroksen aika

Kuten tässäkin jutussa on jo todettu, vasemmiston kannatus on murroksessa eri puolilla Eurooppaa. Toki eri maissa sisäpoliittiset asiat tuovat oman mausteensa, mutta Pikettyn havainto kannattajakunnan muutoksesta on monella tapaa totta. Saksassa vasemmistopuolue Linke menestyi parlamenttivaaleissa hyvin esimerkiksi Berliinissä, vaikka koko maan tasolla puolue kärsi rökäletappion. Etenkin koulutettujen nuorten suosimilla alueilla puolueen kannatus oli vahvaa.

Helsingissä vasemmisto oli suurin puolue kuudella äänestysalueella. Ne ovat myös pitkälti suosituimpia alueita korkeasti koulutettujen nuorten keskuudessa.

Koikkalainen nostaa esiin saman asian, josta kaupunkimaantieteen apulaisprofessori Venla Bernelius puhui KU:n haastattelussa. Niin sanottuja syrjäseutuja löytyy nykyään myös kaupunkien sisältä – esimerkiksi Helsingissä ne keskittyvät kaupungin itäosiin. Bernelius tiivisti, että metrolla voi ajaa Helsingissä Suomen päästä päähän. Yhteiskunnan eriarvoistuminen ja eriytyminen tiivistyvät siinä.

Ihmiset eivät enää ole kovin luokkatietoisia. Sen tilalle on tullut eri asioita, jotka usein liittyvät identiteettipolitiikkaan. Toisaalta niistäkin moni – kuten vähemmistöjen aseman ajaminen – on jo kauan ollut tuttua vasemmistolle.

– Nekin ovat olleet jo puoli vuosikymmentä suomalaisen vasemmiston arvopohjaydintä, Koikkalainen muistuttaa.

Haastattelun lopuksi Koikkalainen palaa vielä ajatukseen vasemmiston roolista muuttuvassa yhteiskunnassa.

– On todettava se, että jäsenistö vaihtuu. Ja merkittävä osa on liittynyt puolueeseen viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vasemmisto uudistuu. Nyt meidän pitää pystyä ottamaan käsittelyyn uudet poliittiset kysymykset. Tämän takia olen ollut sitä mieltä, että meidän periaateohjelmamme vaatii päivittämistä.

– Tässä näkyy kehitys, joka Suomessa on ollut. Se näkyy siinä, että puolue on saanut vetovoimaa. Samalla poliittinen linja vaatii päivittämistä. Ei radikaalia uudistamista, vaan päivittämistä.

Sarjan aiemmat osat: Tällaista talouspolitiikkaa vasemmisto kannattaa – Tutkija ja kansanedustaja Jussi Saramo kertovat

Vaatiiko vasemmistoliittolaisuus ihmiseltä liikaa ja 16 muuta kysymystä puolueen tilasta ja tulevaisuudesta – Li Andersson vastaa

Euroskeptisyys on muuttunut EU-myönteisyydeksi – Silvia Modig: ”Vaikka EU-jäsenyyttä pitäisi sinänsä hyvänä asiana, niin onhan EU:ssa tietysti myös ongelmia”

Enemmän työväen asiaa ja paluuta juurille, sanoo kolme vasemmistoliittolaista luottamusmiestä siitä, miten kannatus kasvaisi

Minne menet, vasemmisto

Juttusarjassa tarkastellaan vasemmiston mahdollisuuksia ja haasteita
Sarja alkoi puheenjohtaja Li Anderssonin haastattelulla.
Sarjan aiemmat osat löytyvät KU:n verkkosivuilta.