Lehtikuva/Markku Ulander

Karsinnoissa nähtiin edistystä monella lajikulttuurin osa-alueella.

Entinen Suomen miesten A-maajoukkueen päävalmentaja Antti Muurinen loi aikanaan lentävän lauseen toteamalla joukkueensa otteista, että ”eteenpäin on menty”. Aivan viime vuosiin asti lausahdusta on suomipalloilun yhteydessä käytetty lähinnä sarkastisesti, mutta tällä kertaa aion ryöstöviljellä sitä ilman ironian rahtustakaan.

Vaikka vastikään loppuneet MM-karsinnat päättyivät Huuhkajien kannalta katkeraan pettymykseen, nähtiin niissä kuitenkin edistystä usealla lajikulttuurin osa-alueella.

Ensimmäinen pointtini on pelillinen. Vaikka esitykset ailahtelivat, pelasi Huuhkajat MM-karsinnoissa parhaimmillaan suorastaan nautittavaa peliä. Esimerkiksi Ranska-ottelussa nähtiin kentällä ajoittain melkoista seksiä. Myös uusien pelaajien istuttaminen joukkueeseen näyttää onnistuneen.

Vielä vuosi sitten itse kukin mietti pelonsekaisin tuntein, mitä joukkueelle tapahtuu muutamien ikääntyneiden avainpelaajien (kuten Paulus Arajuuri ja Tim Sparv) lopettaessa. Ja kattia kanssa: puolustuslinjasta viime aikoina vastanneet Robert Ivanov, Daniel O’Shaugnessy ja Leo Väisänen ovat hoitaneet hommansa kerrassaan laadukkaasti. Niin ikään KuPSin väkkärä Urho Nissilä on tuonut peliin paljon hyvää ja ottanut kiistatta paikkansa fanien sydämissä.

Joukkueen tulevaisuus näyttää ainakin seuraavien karsintojen osalta turvatulta, etenkin, kun suurimmat tähdet Teemu Pukki ja Lukas Hradecky ovat kertoneet Markku Kanervan alaisuudessa jatkavansa. Ja myös uusia nimiä on tyrkyllä: esimerkiksi Pikkuhuuhkajista tutut Oliver Antman, Anssi Suhonen ja Naatan Skyttä olisi mukava nähdä isojen poikien peleissä jo aivan lähiaikoina. Etenkin keskikenttäpelaajista on suorastaan runsaudenpula.

ILMOITUS

Toinen pointtini on kannattajakulttuurillinen. Kun Ranska-ottelussa koko stadion kannusti huudoin ja lauluin valkopaitoja, ei voinut välttyä ajattelemasta, että näiden karsintojen aikana myös fanikulttuuri otti ison askeleen eteenpäin. Menestys toki tuo mukanaan huomiota, ja varmasti EM-kisoissa mukana oleminen toi paljon uusia ystäviä Huuhkajille.

Kun Ranska-ottelun jälkeen koko Pohjoiskaarre ja suuri osa muustakin katsomosta osoitti suosiotaan uransa päättäville Paulus Arajuurelle ja Joona Toiviolle, kostui monen silmänurkka. Sillä hetkellä tuntui todella hyvältä olla osa tätä ainutlaatuista yhteisöä.

Kolmas pointtini on yhteiskunnallinen. Huuhkaja-kapteeni Tim Sparv vastaanotti viikko sitten komean tunnustuksen, kun kansainvälinen pelaajayhdistysten kattojärjestö FIFPRO palkitsi hänet Player Voice -tittelillä. Palkinnon perusteluina olivat Sparvin puheet ja teot muun muassa ihmisoikeuksien, pelaajien palkkatasa-arvon ja rasisminvastaisuuden kentillä. Viime aikoina Sparv on ollut tapetilla vedottuaan yhdessä Amnestyn kanssa FIFAan Qatarin siirtotyöläisten aseman parantamiseksi.

Vaikka kisapaikka Qatariin jäikin saavuttamatta (ja samalla kisojen boikotointi helpottui merkittävästi), eivät futarit toivottavasti lopeta kissojen nostamista pöydälle. Näiden karsintojen aikana olen ilahtuneena pannut merkille, miten jalkapallon yhteiskunnallisesta puolesta on alettu puhua rohkeammin.

Qatarin veriset kisat ovat toki provosoineet ansaittua kritiikkiä, mutta asiassa on muutakin. Tuntuu, että futarit ovat entistä laajemmin alkaneet ymmärtää roolinsa paitsi urheilusankareina, myös esikuvina, joiden puheita kuunnellaan ja jotka voivat käyttää asemaansa hyvään. Sparvin lisäksi tällaisista aktivistiurheilijoista upeita esimerkkejä ovat vaikkapa Marcus Rashford ja Megan Rapinoe, ja Qatarin kysymyksestä suunsa on avannut myös Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASKin kampanjassa mukana oleva Timo Furuholm.

Vaikka yhä usein kuulee sanottavan, että urheilijoiden pitäisi keskittyä urheilemiseen eikä politiikkaan, ovat etenkin Qatarin kisojen vuoksi moiset puheet vaimenneet merkittävästi. Tuntuu, että jokin mitta on tullut täyteen ja ihmiset alkaneet ymmärtää jalkapallon luonteen syvästi yhteiskunnallisena ilmiönä, jota ei voi käsitellä irrallaan valtarakenteista. Reilussa yhteiskunnassa myös futis on reilua.

Viikon vakiorivillä on Valioliigaa, Mestaruussarjaa ja Ykkösliigaa. Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 27.11. klo 16.58. Kansan Uutiset suosittaa 64 merkin järjestelmää: 1, 2(1), 1, 1(2), 2(X), 1, 1, 2, 2(X), 2(1), 1, 1, 1(X).